Henrik Borgström kuului porvoolaiseenBorgströmin kauppiassukuun.[2] Hänen vanhempansa olivat raatimies Henrik Borgström ja Juliana Husberg. Isä kuoli jo 1808, ja perheen ollessa varaton yhdeksänvuotias Henrik joutui lähtemään sukulaisten hoidettavaksi. Hän muutti vain neljätoistavuotiaana vuonna 1813 Helsinkiin apulaiseksi sukulaisensa rihkamakauppaan, mutta siirtyi vuotta myöhemmin Hämeenlinnaan kirjanpitäjäksi ja opiskeli siellä myös matematiikkaa ja englantia. Borgström hankki oppia liikealalle ulkomailla ja toimi 1818–1821 Liverpoolissa Englannissa Joseph Leigh & Co -yhtiön Ruotsin-kirjeenvaihtajana. Palattuaan Suomeen hän oli saman yrityksen edustajana Helsingissä.[1]
Borgström perusti Helsinkiin 1823 toiminimi Granberg & Borgströmin. Saatuaan porvarisoikeudet vuonna 1825 hän perusti oman kauppahuoneen, jonka on sanottu olleen ensimmäinen moderni kauppahuone Suomessa ja kehittäneen monin tavoin kasvavan pääkaupungin liike-elämää. Aluksi Borgströmin kauppahuone keskittyi agentuuritoimintaan, välittämään vienti- ja tuontilasteja pohjalaisille kauppa-aluksille sekä arvokkaita tietoja muille kauppahuoneille. Muista kauppahuoneista poiketen Borgström ei pyrkinyt laajentamaan toimintaansa laivanvarustukseen, mutta osti 1851 Helsingin ja Lyypekin väliä liikennöinen höyrylaivan. Sen sijaan Borgström laajensi omistuksiaan teollisuuden puolelle: Hän perusti vuonna 1834 Borgströmin tupakkatehtaan, joka oli pitkään Suomen suurin. Vuonna 1847 hän perusti tehtailija Axel Wilhelm Wahrenin ja varakonsuli Conrad Hernmarckin kanssa Forssan puuvillakehräämön. Siitä muodostettiin vuonna 1859 Forssa Osake Yhtiö, jonka toimitusjohtajana Borgström oli vuoteen 1865. Se oli hänen kannattavin liiketoimensa ja alansa toiseksi suurin yritys Finlaysonin jälkeen. Borgström oli myös suurin yksittäinen osakkeenomistaja Suomen Yhdyspankissa, joka perustettiin 1862. Vuonna 1846 perustettu sokeritehdas sen sijaan ei kannattanut.[1]
Borgström oli Suomessa uranuurtaja yritysmuotoisessa liiketoiminnassa. Hän muutti 1840-luvun lopulla kauppahuoneensa toiminimeksi Henrik Borgström & Co, jossa varakonsuli Hernmarck oli toisena osakkaana. Borgström osti liikekumppaninsa ulos yrityksestä vuonna 1859, minkä jälkeen se oli kokonaan hänen ja hänen perheensä omistuksessa. Monet kilpailijat ajautuivat konkurssiin 1850- ja 1860-lukujen taloudellisesti vaikeina aikoina, mutta omistuksiaan viisaasti hajauttanut ja yksittäisiä suursijoituksia välttänyt Borgström menestyi. Kuollessaan vuonna 1883 häneltä jäi jälkeen 4,2 miljoonan markan arvoinen netto-omaisuus, joka muodostui suurelta osin osakkeista – näistä noin puolet oli Forssa Oy:n osakkeita. Borgström oli kuollessaan yksi Suomen varakkaimmista liikemiehistä.[1]
Muu toiminta
Borgström oli 1831–1842 Tanskan varakonsulina Helsingissä, Loviisassa, Porvoossa ja Tammisaaressa. Hän sai 1851 kauppaneuvoksen arvonimen. Hän oli yksi Suomen porvarissäädyn edustajista tsaari Aleksanteri II:n kruunajaisissa 1856. Borgström kuului 1857 tullitaksantarkastuskomiteaan ja Suomen ensimmäiseen rautatiejohtokuntaan sekä 1862 rahanuudistuskomiteaan.[1]
Puutarhanhoidosta kiinnostunut Borgström perusti useita Helsingin puistoja. Hän vuokrasi vuonna 1834 kaupungin eteläpuolella sijainneen nykyisen Kaivopuiston alueen kaupungilta 50 vuodeksi ja perusti yhtiön, joka rakennutti alueelle puiston, suositun Ullanlinnan kylpylän ja ravintola Kaivohuoneen.[3] Vuonna 1851 perustettiin Borgströmin johdolla Eläintarhan puistoyhtiö, joka rakennutti kaupungin pohjoispuolelle nykyiset Eläintarhan ja Alppipuiston puistoalueet. Suunnitelmat eläintarhan tai terveyskylpylän perustamisesta tälle alueelle eivät toteutuneet ja vuonna 1862 valmistunut rautatie halkaisi puiston kahtia, mutta Borgström rakennutti Alppipuistoon vuonna 1870 ravintola Alppilan. Alppipuisto siirtyi vuonna 1875 Suomen Puutarhayhdistykselle.[3] Eläintarhan alueen Borgström luovutti kaupungille 1877.lähde? Hän kunnostutti puistoksi myös Helsingin kaupungilta vuokraamansa Tullisaaren kartanon ympäristön.[4][1]
Borgström oli myös merkittävä tieteen, taiteen ja kulttuurin suosija ja mesenaatti. Hänen ystäviinsä kuuluivat muun muassa J. V. Snellman, joka toimi 1850-luvulla jonkin aikaa hänen kirjanpitäjänään, sekä Zachris Topelius, joka asui jonkin aikaa alivuokralaisena Borgströmin talossa Mariankadulla. Borgströmin ystäväpiiriin lukeutuivat myös Johan Ludvig Runeberg ja Fredrik Pacius.[1] Borgströmin kaupunkikoti sekä hänen kesäpaikkansa Tullisaari olivat pääkaupungin kirjailijoiden ja taiteilijoiden tärkeitä kokoontumispaikkoja. Hän toimi Finska Konstföreningenissä ja oli Konstnärsgilletin puheenjohtaja.
Borgström toimi Tanskan varakonsulina Helsingissä.[5]
Muistaminen
Walter Runebergin veistämä Borgströmin rintakuva Helsingin Eläintarhassa.
Eläintarhan puistoalueella sijaitsevan Talvipuutarhan vieressä paljastettiin 27. toukokuuta 1888 Walter Runebergin veistämä Borgströmin pronssinen rintakuvapatsas, jonka jalustassa lukee etupuolella Henrik Borgström, Tölö parks och Trädgårdsföreningens grundläggare (”Töölön puiston ja puutarhayhdistyksen perustaja”) sekä takana Af tacksamme medborgare 1887 (”Kiitollisilta kansalaisilta 1887”).[4]Laajasalossa sijaitsee Borgströmin muistoksi 1953 nimetty tie ja polku.[1] Borgströmin tupakkatehtaan rakennukset Helsingin Kruununhaassa Meritullinkadun ja Pohjoisrannan kulmassa ovat yhä jäljellä.
Perhe
Borgström nai 1827 varakkaan kokkolalaisen kauppaneuvoksen tyttären Carolina Christina Kjemmerin (1807–1885) ja he saivat yksitoista lasta. Pojista Henrik Borgström nuorempi (1830–1865) toimi Suomen Yhdyspankin ensimmäisenä toimitusjohtajana, Johan Leonard Borgström (1832–1907) jatkoi 1865 isänsä seuraajana Forssa Oy:n johdossa ja kohosi myöhemmin valtiopäiväedustajaksi, Carl Emil Borgström (1838–1876) toimi kauppiaana ja Ranskan varakonsulina Helsingissä, Georg Borgströmistä (1842–1920) tuli maanviljelysneuvos ja August Borgströmistä (1844–1899) Forssa Oy:n toimitusjohtaja ja kauppaneuvos. Lisäksi kaksi poikaa kuoli jo lapsena ja Gustaf Wilhelm Borgström (1834–1853) opiskeluaikanaan. Tyttäristä Henrietta Carolina Borgström (1828–1893) kunnostautui sosiaalityössä, Maria Emelie (1840–1881) avioitui serkkunsa, myöhemmin kenraali Julius af Lindforsin kanssa ja Adelaide (1846–1889) arkkitehti Theodor Deckerin kanssa.[1][2] Decker suunnitteli myös Borgströmin rintakuvan graniittisen jalustan.[4]
↑ abcdefghiJari Ojala: Borgström, Henrik (1799 - 1883)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 18.7.2000 (päivitetty 23.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ abVeli-Matti Autio: Borgström (1700- )Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 17.2.2003 (päivitetty 1.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ abAlppipuisto Vihreät sylit, Helsingin kaupunkiympäristön toimiala. Viitattu 19.9.2019.
_p183_Henrik_Borgstr%C3%B6m_sen.jpg)
_ribbon.svg){kind=small}
