Hawker Tempestin suunnittelu aloitettiin vuonna 1941 Hawkerin tehtaalla Hawker Typhoonin pohjalta. Tavoitteena oli luoda konetyyppi, joka soveltuisi torjuntahävittäjäksi, eli tehtävään jonka täyttämisessä Typhoon oli epäonnistunut. Tärkein uudistus oli uusi ohuempi ja kevyempi laminaariprofiilinen ja elliptinen siipi. Ohuempaan siipeen mahtui vähemmän polttoainetta joten runkoa jatkettiin siirtämällä moottoria 51 cm eteenpäin ja vapautuneeseen tilaan sijoitettiin polttoainesäiliö. Koneeseen tehtiin myös muita pienempiä muutoksia. Konetyypille aiottiin alun perin antaa nimeksi Typhoon II, mutta edelliseen malliin verrattuna huomattavien muutosten vuoksi koneen nimeksi tuli Tempest. Koneeseen aiottiin myös asentaa uusi Sabre IV -moottori ja siirtää nokan alla ollut jäähdytin siipien tyviin, mutta uuden moottorin kanssa oli ongelmia ja koneen saamiseksi nopeasti tuotantoon koneissa säilytettiin vanha Sabre II -moottori nokan alla olevine jäähdyttimineen.[1]
Palveluskäyttö
Typhoonin tavoin Tempest oli kookas ja raskas hävittäjä, mutta osoittautui mainioksi koneeksi toimittaessa matalalla. Siipiin oli Normandian maihinnousun ajaksi maalattu useimpien muiden konetyyppien tavoin mustavalkoiset tunnistusraidat (invasion stripes), jottei liittoutuneiden ilmatorjunta erehtyisi luuleman omia koneita vihollisiksi. Raidat jäivät kuitenkin siipiin sodan loppuun asti. Saksalaisten ilmatoiminnan jatkuvasti heiketessä liittoutuneiden lentokentillä ei ollut tarvetta huolelliseen naamiointiin.
Raketeilla, pommeilla ja neljällä 20-millisellä Hispano-tykillä varustettu Tempest aiheutti raskaita menetyksiä akselivaltojen maavoimille. "Falaisen motissa" Typhoonit ja Tempestit tuhosivat saksalaisia eliittijoukkoja, jotka hyökkäsivät ilman ilmasuojaa Hitlerin määrättyä henkilökohtaisesti ne ajamaan liittoutuneet takaisin mereen Normandiassa. Nämä saksalaiset joukko-osastot tuhoutuivat melkein täysin, ja ne vedettiin Hollantiin uudelleenvarustelua varten. Supermarine Spitfire -ässä Johnnie Johnson kuvailee hävitystä kuljettuaan alueen läpi.[2]
Tempest pärjäsi matalalla myös ilmataisteluissa, mutta erityisen paljon se tuhosi saksalaisten lentokoneita lentokentille iskiessään. Usein Tempestien hyökkäykset tulivat varoittamatta, sillä pilotit lensivät uskaliaasti tutkakatveessa. RAF:ssa sodan aikana palvellut ranskalainen hävittäjä-ässä Pierre Clostermann saavutti Tempestillä useita ilmavoittoja, joukossa muutama Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjä. Tempest olikin ensimmäinen konetyyppi, joka pudotti Me 262:n.
Edeltäjänsä Typhoonin tavoin Tempest kärsi Napier-moottoreiden oikullisuudesta. Tyydyttävä moottoriratkaisu löytyi vasta sodan päätyttyä, kun koneessa kokeiltiin 18-sylinteristä Bristol Centaurus -tähtimoottoria. Se oli saanut vaikutteita sotasaaliiksi jääneistä Focke-Wulf Fw 190 -koneista.lähde?Australian ilmavoimat käytti Bristol-moottoroituja Tempest II -koneita vielä Korean sodassa vuosina 1950–1952. Britanniassa Tempestiin asennettiin kokeeksi Rolls-Royce Dart -potkuriturbiini vuonna 1948, mutta erinomaisista koelentotuloksista huolimatta rynnäkkötehtävissä päätettiin käyttää suihkumoottorein varustettuja Gloster Meteor -hävittäjä-pommittajia.
