Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Toisessa maailmansodassa Trautloft otti osaa Puolan offensiiviin ja yleni kapteeniksi. Ranskan ja Britannian ilmataisteluissa hän saavutti kymmenen ilmavoittoa. Hänestä tuli JG 54:n päällikkö 25. elokuuta 1940. Eräs hänen ensimmäisiä tekojaan päällikön asemassa oli yhteisen tunnuksen, vihreän sydämen, nimeäminen yksikölle.[1] 25. elokuuta 1941 hänet ylennettiin majuriksi.
JG 54:n mukana Trautloft lensi Englannin kanaalin yllä yli 120 taistelutehtävää. Hän otti osaa operaatio Barbarossaan, jossa hänen voittonsa nousivat 58:aan. Hän ansaitsi palveluksistaan ritariristin. Loppuvuodesta 1944 toimiessaan ilmavoimien tarkastajana Trautloft pelasti teloitukselta 166 liittoutuneiden lentäjää järjestämällä arvovallallaan näiden siirron SS:n hallinnoimalta Buchenwaldin keskitysleiriltä parempiin oloihin tavalliselle Luftwaffen sotavankileirille. Tammikuussa 1945 Trautloft osallistui Luftwaffen komentajana toimineen valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin syrjäyttämistä vaatineeseen harvinaislaatuiseen kapinaan ja siirrettiin rangaistuksena alempiin tehtäviin kouluttajaksi Strasbourgiin, jossa hänen sotansa päättyi arvoltaan everstinä.
Toisen maailmansodan jälkeen hän liittyi Bundeswehrin palvelukseen vuonna 1957, yleten ensin prikaatinkenraaliksi ja sitten kenraaliluutnantiksi. Hän kuoli vuonna 1995 Bad Wiesseessä.
JG 20:n, myöhemmän JG 51:n Me-109 Bf-konetta tankataan ja ladataan uutta ilmataistelua varten.
Lähteet
Spick, Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5
Weal, John: Jagdgeschwader 54 'Grünherz'. Osprey Publishing, 2001. ISBN 978-1841762869(englanniksi)
