Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Queen-luokan ensimmäisen luokan linjalaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
| HMS Queen |
|---|
HMS Queen |
![]() |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Portsmouthin telakka |
| Kölinlasku |
marraskuu 1833 |
| Laskettu vesille |
15. toukokuuta 1839 |
| Poistui palveluskäytöstä |
romutettu 1871 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
3 104 bm |
| Pituus |
62,2 m (tykkikansi)
50,7 m (köli) |
| Leveys |
18,3 m |
| Syväys |
7,2 m |
| Miehistöä |
950 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
110 tykkiä |
| Infobox OK |
HMS Queen oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1839 vesillelaskettu Queen-luokan 110-tykkinen ensimmäisen luokan linjalaiva.
Valmistus
Alus tilattiin 29. lokakuuta 1827 Portsmouthin telakalta 120-tykkisenä Caledonia-luokan aluksena nimellä HMS Royal Frederick. Kuitenkin 2. syyskuuta 1833, kun jo kolme neljännestä aluksen kaarien puutavarasta oli sahattu, julkistettiin uusi Sir William Symondsin suunnitelma. Seuraavana päivänä Amiraliteetti ilmoitti telakalle, että jo sahatut kaaret oli muokattava uuden suunnitelman mukaisiksi. Suunnitelman mukaan aluksesta tulisi 110-tykkinen ensimmäisen luokan linjalaiva.[1]
Köli laskettiin marraskuussa 1833. Alus nimettiin 12. huhtikuuta 1839 HMS Queeniksi. Se laskettiin vesille 15. toukokuuta 1839 ja valmistui luokkansa ainoana Symondsin alkuperäisen suunnitelman mukaisena purjealuksena ilman höyrykonetta. Valmistuskustannukset olivat 70 474 puntaa. Takilointi lisäsi kustannuksia niin, että kustannuksiksi tuli 77 729 puntaa. Lippulaivaksi varustaminen nosti kuluja vielä 17 408 punnalla.[2]
Palvelus
Alus otettiin 1. lokakuuta 1840 palvelukseen Välimeren laivaston komentajan amiraali Sir Robert Stopfordin lippulaivana päällikkönään John William Montagu. Alus siirtyi 13. maaliskuuta 1841 amiraali Edward Codringtonin lippulaivaksi päällikkönään amiraalin poika Henry John Codrington. Aluksen päälliköksi tuli 30. syyskuuta George Fredrik Rich ja siirrettiin 14. lokakuuta vara-amiraali Edward William Campbell Rich Owenin lippulaiva. Aluksen päällikön sijaisena oli toukokuusta 1942 alkaen Hastings Reginald Henry, kunnes Rich palasi 16. tammikuuta 1843 päälliköksi. Charles Sulivan vastaanotti 22. huhtikuuta 1844 päällikkyyden. Alus poistettiin palveluksesta 11. heinäkuuta Portsmouthissa.[2]
Alus palautettiin 19. heinäkuuta palvelukseen Sheernessin tukikohdan komentajan vara-amiraali John Chambers Whiten lippulaivana päällikkönään William Fanshawe Martin. Alus poistettiin palveluksesta 31. tammikuuta 1845.[2]
Alus palautettiin 16. huhtikuuta 1845 palvelukseen Devonportin laivastotukikohdan komentajan amiraali Sir John Westin lippulaivana päällikkönään Baldwin Wake Walker. Alus liitettiin vielä samana vuonna koelaivueeseen. Sir Henry John Leeke vastaanotti 18. lokakuuta päällikkyyden. Alus palasi 1846 Devonportin komentajan amiraali Westin lippulaivaksi. Alus siirrettiin 30. huhtikuuta 1846 Kanaalin laivueeseen Sir Francis August Collierin lippulaivaksi päällikkönään Sir James John Gordon Bremer. Aluksen ollessa Välimerellä päällikkyyden vastaanotti 4. marraskuuta 1847 Henry William Bruce. Alus poistettiin palveluksesta 26. toukokuuta 1849 Plymouthissa.[2]
Alus palautettiin 22. kesäkuuta 1849 palvelukseen Välimeren laivaston komentajan vara-amiraali Sir William Parkerin lippulaivana päällikkönään Charles Wise. Se poistettiin palveluksesta Plymouthissa.[2]
Alus palautettiin 3. heinäkuuta 1852 palvelukseen Välimerelle päällikkönään Frederick Thomas Michell. Alus osallistui Krimin sotaan tulittaen Sevastopolia 11. lokakuuta 1854. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 11. heinäkuuta 1855 Robert Fanshawe Stopford Välimerellä. Alus poistettiin palveluksesta 15. elokuuta Portsmouthissa.[2]
Muutostyöt potkurikäyttöiseksi tilattiin 10. elokuuta 1858 Sheernessin telakalta, missä työt aloitettiin 23. elokuuta. Alus laskettiin vesille 5. huhtikuuta 1859. Muutostyöt saatiin päätökseen 30. lokakuuta. Alukselle asennettiin Maudslay, Sons and Fieldin 500 nhp:n höyrykone (2 283 ihp), joka pyöritti yhtä akselia. Propulsio mahdollisti koeajoissa 10,578 solmun nopeuden. Muutostöissä ylin tykkikansi sahattiin pois, mikä muutti aluksen 86-tykkiseksi kaksikantiseksi toisen luokan linjalaivaksi. Aluksen aseistuksena oli alemmalla tykkikannella 30 kappaletta kahdeksan tuuman 65 cwt:n tykkiä ja ylemmällä tykkikannella 32 kappaletta 32 naulan 56 cwt:n tykkiä. Aluksen puolikannella ja keulakannella oli lisäksi 22 kappaletta 32 naulan 42 cwt:n ja kaksi 68 naulan 95 cwt:n tykkiä.[3]
Alus palautettiin 18. marraskuuta 1859 palvelukseen Välimerelle päällikkönään Charles Farrel Hillyar. Alus lähti 23. helmikuuta 1860 Lissaboniin, mutta se palasi 3. huhtikuuta korjattavaksi Plymouthiin vaurioiduttuaan myrskyssä. Alus laski heinäkuussa 1863 Ateenassa maihin merijalkaväen sotilaita suojaamaan Britannian etuja. Se poistettiin palveluksesta 15. joulukuuta 1863 Portsmouthissa ja myytiin 1871 Castlelle Charltoniin.[3]
Lähteet
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Winfield, Rif s. 16
- ↑ a b c d e f Winfield, Rif s. 17
- ↑ a b Winfield, Rif s. 47
