PROFILPELAJAR.COM

HMS Arbiter
	; HMS Arbiter
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporation, Seattle
Kölinlasku	26. huhtikuuta 1943
Laskettu vesille	9. syyskuuta 1943
Palveluskäyttöön	31. joulukuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä	myyty 12. huhtikuuta 1946 kauppalaivaksi
Loppuvaihe	romutettu 1972
Tekniset tiedot
Uppouma	9 800 t
Pituus	150 m
Leveys	21,18 m
Syväys	8,13 m
Koneteho	8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus	17 solmua (31 km/h)
Miehistöä	890
Aseistus
Aseistus	2 × 5" (127 mm) tykkiä; 16 × kaksiputkista Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä; 15 × yksiputkista 20 mm ilmatorjuntatykkiä; 18 lentokonetta
	Infobox OK

HMS Arbiter (viirinumero D31) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ruler-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: Ruler-luokka

Maritime Comission tilasi rungon MC262 Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporationilta Seattlestä, missä köli laskettiin 23. huhtikuuta 1943. Valmisteilla ollut alus määriteltiin saattuetukialukseksi 15. heinäkuuta runkonumerolla CVE-51. Se laskettiin vesille 9. syyskuuta nimellä USS St. Simons kumminaan kaakkoisen maanpuolustusalueen komentajan kenraalimajuri R. H. Lewisin puoliso. Yhdysvaltain laivasto poisti 30. joulukuuta aluksen palveluksesta, minkä jälkeen se siirrettiin viimeisteltäväksi Commercial Iron Worksille Portlandiin Oregoniin. Alus luovutettiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle 31. joulukuuta nimettynä HMS Arbiteriksi.^[1]

Palvelus

Vastaanottokokeiden päätyttyä alus lähti 9. tammikuuta 1944 Esquimaltiin Kanadaan, missä varustettiin Kuninkaallisen laivaston mukaiseksi. Helmikuussa aluksella tehtiin lisää kokeita sekä tarvittavia muutostöitä.^[2]

Huhtikuussa alus lähti Yhdysvaltain itärannikolle valmistautuen Atlantin ylitykseen. Se läpäisi 25. huhtikuuta Panaman kanavan. Toukokuussa alus vastaanotti 853 laivueen Avengerit, 1820 laivueen Hellcatit ja 1843 laivueen Corsairit kuljetettavaksi kotimaahan. Alus ylitti kesäkuussa Atlantin ja Clydeen saavuttuaan purki heinäkuussa kuljettamansa lentokoneet maihin.^[2]

Alus määrättiin muutettavaksi Kuninkaallisen laivaston määräysten mukaiseksi telakalla, jonne se siirrettiin 12. syyskuuta. Telakalla muun muassa polttoaineensyöttöä muutettiin turvallisemmaksi. Alus palasi telakalta helmikuussa, jolloin se aloitti valmistautumisen Itäiseen laivastoon siirtymiseksi.^[2]

Alukselle siirtyivät 1843 laivue koneineen kuljetettavaksi Australiaan. Alus lähti 1. maaliskuuta 1943 Sydneyyn. Se liittyi toukokuussa Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, joka liitti sen huolto-osastoonsa TF112. Samalla aluksen viirinumero muutettiin R303:ksi, jolloin se oli yhdenmukainen alueella toimivien Yhdysvaltain laivaston alusten kanssa.^[2]

Toukokuussa alukselle kuormattiin lentokoneita kuljetettavaksi Manuksen huoltotukikohtaan. Aluksen tehtävänä Manuksessa oli toimia TF 37:n lentokoneiden täydennysaluksena. Se lähti 9. heinäkuuta Manuksesta ja saapui 20. heinäkuuta Brittiläiseen täydennysosastoon Japanin vesille. Se lähti seuraavana päivänä paluumatkalle Manukseen, jonne alus saapui 27. heinäkuuta.^[2]

Alus määrättiin muutettavaksi Manuksessa niin, että se voisi toimia samalla polttoaineentäydennysaluksena. Alus lähti 29. heinäkuuta Manuksesta operaatioalueelle, jonne se saapui 6. elokuuta täydentäen taisteluosastoa. Seuraavana päivänä alus aloitti paluumatkan Manukseen, josta se aloitti 15. elokuuta matkansa Australiaan.^[2]

Japanin antauduttua alus palveli edelleen Brittiläisen Tyynenmeren laivaston mukana kuljettaen sotavankeja sekä siviileitä Hongkongin ja Australian välillä. Joulukuussa 1945 se kuljetti joukkoja kotimaahan. Saavuttuaan Clydeen 10. tammikuuta 1946 alus paistettiin palveluksesta ja tyhjennettiin Portsmouthissa sotamateriaalista. Alus lähti 21. helmikuuta Portsmouthista Yhdysvaltoihin miehitettynä ainoastaan minimimiehistöllä.^[2]

Alus palautettiin 3. maaliskuuta Yhdysvalloille, joka myi sen 1948 kauppalaivaksi nimettynä SS Caraceroksi. Alus nimettiin 1963 uudelleen President Macapageliksi ja edelleen 1971 Lucky Twoksi. Alus myytiin 1974 romutettavaksi Kaohuingiin Taiwaniin.^[2]

Lähteet

Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 20. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X (englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4 (englanniksi)