Höyhenjärvi (kylä)

Höyhenjärvi oli kylä Suomeen vuosina 1920-1944 kuuluneen Petsamon kunnan läntisimmässä osassa, Neuvostoliitolle sodan jälkeen luovutetulla alueella. Höyhenjärvi sijaitsi Paatsjoen laajentuman Höyhenjärven itärannalla. Pitkäjärven naapurikyliä olivat pohjoisessa Vouvatusjärvi, etelässä Nautsi ja idässä Suonikylä. Lännessä Höyhenjärvi rajoittui Norjaan, sillä valtakunnan raja kulki Paatsjokea pitkin. Valtioneuvoston vuonna 1930 vahvistaman Petsamon uuden kyläjaon mukaan Höyhenjärven kyläkuntaan tulivat kuulumaan Höyhenjärven, Nautsin ja Kornettijoen seudut.[1] Jäämerentie kulki Höyhenjärven kylän kautta.[2]

Inarijärven ja Jäämeren välillä on aikoinaan kuljettu Paatsjokea pitkin. Vuonna 1916 Tie- ja vesirakennusten ylihallitus alkoi rakentaa vesireitin varrelle maantietä Ivalosta Paatsjoen laaksoon. Venäjän vallankumous ja Suomen sisällissota keskeyttivät tietyömaan, mutta reitin varrelle ehdittiin rakentaa hirsirakenteiset kestikievarit eli majatalot talousrakennuksineen arkkitehti Thure Hellströmin laatimilla tyyppipiirustuksilla. Yksi majataloista sijaitsi Höyhenjärvellä. Petsamon tultua liitetyksi Suomeen maantien rakentamista jatkettiin 1920-luvun alussa, ja tie nimettiin Jäämerentieksi. Suomen Matkailijayhdistys otti Höyhenjärven majatalon hoidettavakseen vuonna 1924 ja teetti siinä kunnostus- ja sisustustöitä, mutta luopui ylläpitämisestä jo seuraavana vuonna.[3]

Petsamon ensimmäisessä koulupiirijaossa vuonna 1921 Höyhenjärvi kuului Salmijärven koulupiiriin. Oma koulu Höyhenjärvelle saatiin vuonna 1932, joka toimi aluksi vain alakouluna. Vuonna 1934 siitä tuli supistettu kansakoulu.[4]

Väestö

Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan Höyhenjärven alueella (Nautsi ja Kornettijoki mukaan lukien) oli 97 asukasta, joista oli suomalaisia 86 ja kolttasaamelaisia 11.[1]

Asukasluvun kehitys:

Lähteet

  • Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7

Viitteet

  1. ↑ a b c Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125-126. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
  2. ↑ Petsamon kartta. Maanmittauslaitos, 1943.
  3. ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 105–107, 381. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
  4. ↑ Rahkola Hilkka: Petsamon kansakoulut, s. 381 & 397. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
  5. ↑ a b c d e Onnela 1999, s. 107–108