Gülen-liike (turk.Gülen Hareketi), Hizmet-liike (turk.Hizmet Hareketi), Fethullah Gülen -liike (turk.Fethullah Gülen Hareketi), sen kannattajien mukaan Hizmet (’palvelus’) tai Cemaat (’(uskonnollinen) yhteisö’)[1][2] on Yhdysvaltoihin siirtyneen turkkilaisenimaaminFethullah Gülenin kannattajien muodostama liike, jolla ei ole varsinaista keskusjohtoa. Sen pääasiallinen toimintamuoto on koulujen perustaminen aatteen edistämiseksi. Suomessa liikkeen tukijat ovat muodostaneet yhdistyksen Finland Dialog.[3] Turkki käyttää liikkeestä nimitystä FETÖ (turk.Fethullahçı Terör Örgütü, ’Fethullahistinen terroristiorganisaatio’).lähde?
Turkin mukaan sen liittolaiset, kuten Persianlahden yhteistyöneuvosto,[4] ja Nato ovat tunnustaneet Fetön terroristijärjestöksi.[5] Todellisuudessa kyse on Naton osalta virhetulkinnasta, joka koskee Stoltenbergin puhetta, ja tulkinta on torjuttu.[6] Suomen ulkoministeri Pekka Haaviston ja Ruotsin Ann Linden Madridissa kesäkuussa 2022 allekirjoittamassa yhteisymmärrysasiakirjassa Turkin kanssa sitoudutaan olemaan tukematta Fetöä.[7][8]
Gülen-liikkeen perustamia kouluja on maailmalla 140–150 maassa,[3] Suomessa on kaksi koulua, joiden omistaja on Gülenin tukija. Omistajan mukaan liike ja koulu eivät saa rahaa ulkomailta. Koulujen oppilaat ovat Suomessa lyhyillä komennuksilla olevien lapsia. Turkkiin perustetut koulut on lakkautettu kesän 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen.[9]
Kouluissa on englanninkielinen opetus, ja oppiaineina ovat tieteet ja matematiikka, uskontoa ei opeteta. Koulujen asuntoloissa islamin vaikutus on kuitenkin hyvin vahva. Ruotsalaisen Security & Development -tutkimuslaitoksen tutkijan Svante E. Cornellin mukaan liike muistuttaa lahkoa.[9]
Liikettä pidetään vanhoillisena, eivätkä naiset näy sen toiminnassa, mutta se suhtautuu myönteisesti länsimaihin. Turkissa liike on julistettu terroristijärjestöksi. Liikkeen tarkoitusperistä ei ole selvyyttä. Se itse väittää olevansa epäpoliittinen, mutta esimerkiksi Cornellin mukaan se pyrki Turkissa saamaan kannattajiaan valtion instituutioihin saadakseen sitä kautta vallan niissä. Se vastustaa armeijan valtaa.[3]
↑Birol Başkan: Turkey. The (Gülen) Cemaat and the State: An Unfinished Conquest, s. 885–897. Cham: Springer International Publishing, 2022. ISBN 978-3-030-86468-2Teoksen verkkoversio Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)