Puiston sisäänkäyntiLohikäärmettä symboloiva liskoveistos Güellin puiston pääsisäänkäynnin lähellä.
Güellin puisto (kat.Parc Güell, esp.Parque Güell) on Antoni Gaudín suunnittelema puisto Gràcian kaupunginosassa Barcelonassa. Puisto on yksi 1900-luvun tunnetuimmista maisema-arkkitehtuurin luomuksista, ja vuodesta 1984 lähtien se on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon.
Puisto sijaitsee Muntanya Peladalla (suom. 'paljaaksi ajeltu vuori'). Kyseessä ei itse asiassa ole varsinainen vuori, vaan korkea kukkula, jonka kasvillisuus on harvaa ja yksinkertaista kuivan maan kasvillisuutta.
Toimeksiantaja Eusebi Güell halusi asuintalostaan "kaupunkipuutarhan", ja Güellin puiston rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900. Puiston oli tarkoitus olla 60 yksityisen tontin lähiö, mutta vaikka Güell myikin muutaman tontin, alkuperäinen suunnitelma ei koskaan toteutunut, vaan puistosta tuli vuonna 1923 kaupungin omaisuutta.[1]
Gaudí tahtoi kunnioittaa luontoa puistoa suunnitellessaan, minkä vuoksi hän halusi luoda luonnollisen, tyypilliseen Välimeren alueen kasvistoon perustuvan ympäristön, joka vaatii vähän ylläpitoa ja kestää hyvin kuivuutta. Hän halusi myös säilyttää alueen yhtä mäkisenä kuin se alun perinkin oli, ja tästä syystä hän suunnitteli alueen kävelytiet niin, että mäkisimmille osuuksille rakennettiin alueen kivillä päällystettyjä siltoja sen sijaan, että maata olisi ruvettu tasaamaan.
Puisto valmistui 1914, ja sitä ympäröi kivimuuri, jossa on seitsemän sisäänkäyntiä. Pääsisäänkäynti sijaitsee Olot-kadulla, ja sen molemmilla puolilla puiston sisäpuolella on kaksi tyypillisellä katalonialaisella trencadís-keramiikalla mosaiikkimaisesti koristeltua paviljonkia, jotka rakennettiin vuosina 1901 ja 1902. Gaudí suunnitteli paviljongit niin, ettei kummassakaan ole ainoatakaan suoraa kulmaa, ja niiden alkuperäinen tarkoitus oli toimia talonmiehen asuntona ja isännöintirakennuksena.
Güellin puiston lohikäärmemäiset puistonpenkit.
Heti sisäänkäynnin edestä nousevat portaat niin sanottuun sadan pylvään saliin (Sala de las Cien Columnas), joka on sivuseinätön, 84 pylvään tukema avoin sali. Useat pylväistä ovat tarkoituksellisesti kallellaan, ja niiden tukema salin katto on koristeltu mosaiikein. Tämän puiston osan alkuperäinen tarkoitus oli toimia alueen asukkaiden markkinapaikkana. Portaikon keskiössä on koko puiston ehkä kuvatuin kohde, niin ikään värikkäin mosaiikein koristeltu liskomainen patsas, joka symboloi lohikäärmettä. Portaat jatkuvat sadan pylvään salin viertä myöten ja johtavat salin katolle, missä sijaitsee puiston kuuluisa näköalapaikka, josta näkee yli koko Barcelonan kaupungin aina merelle saakka. Gaudín arkkitehti Josep M. Jujolin kanssa yhteistyössä suunnittelemaa, vuonna 1906 valmistunutta näköalapaikkaa kiertävät käärmemäisesti kiemurtelevat värikkäin kaakelein koristellut kaiteet, joihin on rakennettu kiinni penkkejä vierailijoita varten. Näköalapaikalta lähtee kävelyteitä puiston eri osiin, joista läntisessä osassa huomionarvoisinta on suuri risti, joka seisoo toisella Barcelonan keskustaan avautuvalla näköalapaikalla.
Alueella sijaitsee myös Gaudín itselleen rakennuttama talo, jossa hän puiston rakennustöiden aikaan asuikin, ja jossa nykyisin toimii pienimuotoinen Gaudí-museo, Casa-Museu Gaudí.[1]
