Gösta Wasenius

Gösta Wasenius 1920-luvulla.

Gustaf Fredrik (Gösta) Wasenius (10. maaliskuuta 1863 Helsingin pitäjä – 18. kesäkuuta 1939 Helsinki)[1] oli suomalainen palomestari, pikaluistelija, voimistelunopettaja ja tärkeä varhainen urheiluvaikuttaja erityisesti ruotsinkielisissä urheilujärjestöissä ja -seuroissa. Hän toimi pitkään Helsingin palolaitoksen johdossa.

Tausta ja ura opettajana

Wasenius-sukuun kuuluneen Gösta Waseniuksen isoisä oli kirjakauppias Gustaf Otto Wasenius[2] ja vanhemmat Georg Otto Wasenius ja Thekla Constantina Jurvelius,[1] jotka vuokrasivat valtion omistamaa Viikin latokartanoa Helsingin pitäjässä[3]. Waseniuksen puoliso oli Karin Osberg, jonka isä oli tehtailija Oskar Osberg. Everstiluutnantti Erik Wasenius oli heidän poikansa.[1]

Wasenius kirjoitti ylioppilaaksi Svenska Normallyceumista vuonna 1881 ja valmistui Helsingin yliopistosta voimistelunopettajaksi vuonna 1883. Hän oli vuoteen 1897 voimistelunopettajana Helsingin ruotsinkielisissä lyseoissa kuten Helsingfors privatlyceumissa ja Nya svenska läroverketissä ja vuosina 1896–1920 Svenska Normallyceumin voimistelun ja hygienian lehtorina.[1]

Helsingin palomestarina

Wasenius oli Helsingin palomestari vuosina 1886–1931. Hän tuli tehtävään viransijaisena vain 23-vuotiaana ja sai vakituisen viran kahden vuoden kuluttua.[1] Hänen kautenaan rakennettiin Helsingin uusi pääpaloasema eli nykyinen Erottajan paloasema, joka oli pantu vireille jo edellisen palomestarin Mauritz Waenerbergin aikana, sekä useita pienempiä asemia, kuten Kampin, Kallion, Pasilan ja Käpylän paloasemat. Wasenius konsultoi myös Turun ja Tampereen uusien paloasemien suunnittelua. Hän suunnitteli itse Helsingin palokunnalle vuonna 1895 valmistetun tynnyriruiskun, joka palkittiin kaksi vuotta myöhemmin Tukholman teollisuusnäyttelyssä, ja hän myi niitä Turkuun ja Tampereelle. Waseniuksen määräyksestä Helsingin palokunnalle perustettiin vuonna 1898 oma soittokunta. Ensimmäinen paloauto hankittiin vuonna 1909.[4]

Wasenius oli palopäällikköaikanaan tunnettu hahmo Helsingissä. Häntä kutsuttiin Brand-Wasseksi (”Palo-Wasse”) ja hänen hammaslääkäriveljeään Ernst Waseniusta Tand-Wasseksi (”Hammas-Wasse”).[2][5] Wasenius tunnettiin luonteeltaan räväkkänä, eikä hän kaihtanut väkivaltaakaan. Hän yllytti palomiehiä tappeluissa venäläisten sotilaiden kanssa ja kehotti pitämään palopaikalla tavatut varkaat kurissa lyömällä.[4] Wasenius oli karkotettuna Venäjän Saratoviin toisen sortokauden aikana vuosina 1916–1917, koska hänen poikansa oli lähtenyt jääkärinä Saksaan.[1] Hän oli Kaupunkien yleisen paloapuyhtiön apulaisjohtaja vuodesta 1922.[1]

Urheilijana ja urheiluvaikuttajana

Ennen palopäälliköksi tuloaan Wasenius loi lyhyen urheilu-uran voimistelijana ja pikaluistelijana.[1] Hän teki vuonna 1885 epävirallisen Suomen ennätyksen yhden englantilaisen mailin luistelussa ajalla 3 min 24 s. Wasenius oli keskeinen henkilö voimisteluseura Helsingfors Gymnastikklubbissa, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1905, sekä luisteluseura Helsingfors Skridskoklubbissa, jonka Pohjoisrannassa ylläpitämän luistinradan toimitusjohtajana hän oli vuosina 1890–1916 ja koko seuran puheenjohtajana vuodesta 1917. Hän vaikutti myös Suomen Luisteluliiton perustamiseen vuonna 1908 ja oli sen puheenjohtajana vuosina 1917–1919.[1][5] Hiihtoseura Helsingfors Skidklubbissa hän oli varapuheenjohtajana 1893–1895 ja puheenjohtajana 1896–1897.[5]

Valtakunnallisissa urheilujärjestöissä Wasenius oli Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton johdon ruotsinkielisenä edustajana 1906–1911, Svenska Finlands Idrottsförbundin johtokunnan jäsenenä 1906–1912 ja varapuheenjohtajana 1914–1916, molempien edellisten rahastonhoitajana 1906–1912 sekä Suomen Olympiakomitean jäsenenä ja rahastonhoitajana 1907–1928.[1][5] Hän johti Suomen olympiajoukkuetta kolmissa olympialaisissa vuosina 1908–1928.[2][5]

Gösta Wasenius ei tiettävästi ollut sukua pikaluistelija Birger Waseniukselle.[2]

Muuta

Wasenius oli lintuharrastaja. Asuessaan Viikin latokartanossa hän vuokrasi Helsingin kupeessa sijainnutta Vanhankaupunginlahtea kaupungilta vuosina 1913–1939 ja rauhoitti tämän tärkeän lintukohteen metsästykseltä.[6] Hän osallistui vuonna 1938 Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamiseen.[1]

Vuonna 1939 kuollut Wasenius on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle.[7]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Sjöblom, Kenth: ”Wasenius, Gösta (1863–1939)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 374–375. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c d Häggman, Kai: ”Wasenius (1600–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 370–371. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Viikin latokartanon tilan historia, s. 16 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2004.
  4. ↑ a b Outi Ampuja (toim.): Kun jotain sattuu – Palo- ja pelastustoimi Helsingissä 150 vuotta, s. 37–39, 43–44, 47–49, 54, 372–375, 381–382, 386, 394, 396, 398. Helsingin kaupungin pelastuslaitos, Helsinki 2011.
  5. ↑ a b c d e Wasenius, Gösta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  6. ↑ Markku Mikkola-Roos & Rauno Yrjölä (toim.): Viikki – Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, s. 12, 45, 201. Tammi, Helsinki 2000.
  7. ↑ (Gösta Waseniuksen hauta) SukuHaku, Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 20.11.2023.

Aiheesta muualla