Kahr opiskeli lakia ja toimi asianajajana ennen siirtymistään politiikkaan. Vuonna 1917 hänestä tuli Ylä-Baijerin provinssihallinnon pää, mutta hän menetti asemansa Saksan vallankumouksessa 1918. Vallankumouksen jäätyä lyhytikäiseksi Kahrista tuli Baijerin pääministeri. Hänen hallintonsa aikana oikeistoryhmien toimintaa ei juuri rajoitettu ja hän kannatti lisäksi separatisteja, jotka halusivat erottaa Baijerin Saksasta. Kun Saksan hallitus hyväksyi oikeistoekstremismiä rajoittaneen lain, Kahr erosi syyskuussa 1921.
Triumviraatti kaavaili yhdessä Adolf Hitlerin ja marsalkka Erich Ludendorffin johtamien natsien kanssa vallankaappausta ja uuden hallituksen muodostamista. Triumviraatin vetäessä tukensa Hitleriltä tämä yritti pakottaa sen puolelleen aloittamalla oman natsivetoisen vallankaappausyrityksensä, joka tultiin tuntemaan oluttupavallankaappauksena. Natsien yritys kuitenkin epäonnistui ja johtavat natsit joutuivat vankilaan. Kahrin yhteys tuli kuitenkin ilmi ja hän menetti kannatuksensa varsinkin maltillisen oikeiston keskuudessa. Hän joutui eroamaan helmikuussa 1924. Jälkeenpäin Kahr toimi Baijerin oikeusistuimen puheenjohtajana muutaman vuoden, kunnes vetäytyi eläkkeelle.
Pitkien puukkojen yönä Kahr tapettiin rangaistuksena petoksestaan natseja kohtaan oluttupavallankaappauksen yhteydessä. SS-miehet vangitsivat ja murhasivat Kahrin hakkaamalla häntä kirveillä. Hänen ruumiinsa löytyi suosta lähellä Dachauta.[1]
.jpg)
