Gumbinnenin taistelu käytiin Saksan ja Venäjän joukkojen välillä 20. elokuuta1914ensimmäisen maailmansodan aikana. Taistelu alkoi saksalaisten hyökkäyksenä, mutta se muuttui heidän perääntymisekseen venäläisten saavuttaman torjuntavoiton jälkeen. Gumbinnen eli nykyinen Gusevin kaupunki sijaitsi tuolloin Saksaan kuuluneessa Itä-Preussissa.
Ensimmäisen maailmansodan alussa Saksan joukot olivat lukumääräisesti selvästi alakynnessä itärintamalla. Saksan itäistä armeijaa johtaneen Maximilian von Prittwitzin suunnitelmana oli vetäytyä rajalta 160 kilometriä länteen ja johdattaa venäläisjoukot näin syvälle Itä-Preussiin. Tällöin maastontuntemus olisi saksalaisten puolella, eivätkä venäläiset voisi huoltaa joukkojaan rautateitä pitkin, sillä Venäjällä käytettiin eri raideleveyttä.[1] Tähän vetäytymiseen oltiin jo ryhtymässä kun saksalaisten tiedustelu sai tietää venäläisiä johtaneen Paul von Rennenkampfin käskystä pysäyttää joukkonsa Gumbinnenin kaupungin eteläpuolelle lepoa ja huoltoa varten. Tällöin von Prittwitzin alainen ja yhtä armeijakunta johtanut Hermann von François ilmoitti von Prittwitzille aikovansa hyökätä venäläisjoukkoja vastaan. Von Prittwitz hyväksyi tämän suunnitelman.[2]
Von Prittwitzin tarkoituksena oli vahvistaa von Françoisin hyökkäystä kahdella muulla armeijakunnalla, mutta malttamaton von François ei odottanut vahvistuksia vaan hyökkäsi venäläisten suurempaa joukkoa vastaan aamuneljältä 20. elokuuta.[2] Saksalaiset näyttivät aluksi menestyksekkäiltä saavuttamansa yllätyksen ansiosta. Venäläiset työnnettiin taaksepäin ja luullen saavuttaneensa suuren voiton von François yllytti muita armeijakuntia yhtymään taisteluun. Kaksi muuta armeijakuntaa saapuivatkin paikalle samana päivänä. Todellisuudessa von François oli kuitenkin vain lyönyt venäläisten heikon etuosaston ja saksalaiset kohtasivat edetessään venäläisten ensimmäisen armeijan pääosan. Saksalaisten armeijakunnat joutuivat nyt taistelemaan toisistaan erillään paljon suurempaa vihollista vastaan. Yksi armeijakunnista lähtikin päivän päättyessä vetäytymään kahden muun seuratessa hieman myöhemmin.[3]
Seuraukset
Saksalaisten tappiot olivat raskaat ja venäläiset ottivat muun muassa 6 000 sotavankia. Tappion jälkeen von Prittwitz pelkäsi venäläisten seuraavan ja hajaantuneiden joukkojensa joutuvan saarretuiksi. Tästä syystä hän suunnitteli ennen hyökkäystä suunniteltua vetäytymistä vieläkin suurempaa vetäytymistä Veikselin taakse, joka olisi tarkoittanut käytännössä koko Itä-Preussin jättämistä venäläisten armoille. Saksan yleisesikuntapäällikkö von Moltke raivostui ja määräsi pysäyttämään vetäytymisen sekä otti von Prittwitzin ja tämän esikunnan pois armeijan johdosta. Armeijan johtoon nousi Paul von Hindenburg, jonka johdolla saksalaiset voittivat venäläiset myöhemmin käydyssä Tannenbergin taistelussa.[3]
Lähteet
Neiberg, Michael S. ja Jordan, David: The Eastern Front 1914–1920. Amber Books, 2008. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste(englanniksi)
.svg){kind=small}
