GrIFK Fotboll
Koko nimi	Grankulla IFK Fotboll rf
Lempinimet	Grani, GrIFK
Historia	Emoseura GrIFK on perustettu vuonna 1925. Jalkapallojaosto GrIFK Fotboll on perustettu 1963.
Perustettu	1925
Kaupunki	Kauniainen, Suomi
Kenttä	GrIFK Arena jalkapallohalli
Kotiareena	Kauniaisten keskuskenttä
– kapasiteetti	3 500[1]
Sarja	Miehet: Kakkonen Naiset: Kolmonen
Sarjataso	4.
Värit
Puheenjohtaja	Kaj Myllyneva
Päävalmentaja	Miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Ilir Zeneli Naisten edustusjoukkueen päävalmentaja Matias Nordström
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Grankulla IFK Fotboll (lyh. GrIFK) on vuonna 1925 perustetun kauniaislaisen urheiluseura Grankulla IFK:n jalkapallojaosto, jonka nykymuotoinen toiminta aloitettiin vuonna 1963. Seuran miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2025 Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa ja naisten edustusjoukkue Kolmosessa. Kaiken kaikkiaan seuralla on noin kaksikymmentä ikäkausijoukkuetta, aikuisten edustusjoukkueet, harrasteryhmiä ja yhteensä 1000 jäsentä.^[2]

Joukkueen kotipeliasuun kuuluvat vihreä paita, vihreät shortsit ja vihreät sukat, vieraspeliasuun vastaavasti valkoinen paita, valkoiset shortsit ja valkoiset sukat.^[2]

Grankulla IFK oli pelannut jalkapalloa jo 1930- ja 40-luvuilla, mutta toiminta oli hiipunut nopeasti. 1950-luvulla Kauniaisiin valmistunut uusi nurmipäällysteinen keskuskenttä kuitenkin paransi huomattavasti lajin edellytyksiä, sillä aiemmin pelejä oltiin pelattu hiekkakentällä nykyisen kaupungintalon kohdalla. Myös ruotsinkielisen koulun oppilaskodilla oli pieni kenttä. Seuran nykymuotoisen jalkapallojaoston perustaja oli Karl-Erik Sundell, joka aloitti sen toiminnan keväällä 1963. Toinen perustamiseen suuresti vaikuttanut henkilö oli urheilukentän vahtimestari Pentti Timonen.^[3]

Toiminnan ensimmäisellä kaudella 1963 sarjoihin ilmoitettiin kaksi joukkuetta, A- ja D-juniorit. Pelipaidat lainattiin GrIFK:n jääkiekkojaostolta. Uusi edustusjoukkue pelasi ensimmäisen kautensa vuonna 1964. Se sijoittui Helsingin piirin alimmassa sarjassa, IV luokassa, yhdeksänneksi. Kaudella 1966 se lähti sarjaan kahdella joukkueella, jotta niistä toinen nostettaisiin sarjaa ylemmäksi, kuten myös tapahtui.^[3]

Suuri muuttoliike Kauniaisiin 1960-luvun puolivälissä laajensi GrIFK:n toimintaa voimakkaasti. Kaudella 1967 edustusjoukkueen lisäksi sarjoissa pelasi myös kolme eri juniorijoukkuetta, minkä lisäksi seuran oma nappulaliiga aloitettiin. Kausi oli kuitenkin edustusjoukkueelta mahdollisesti sen historian heikoin, sillä ”Grani” jäi sarjan viimeiseksi, ja putosi myös Suomen Cupissa heti ensimmäisellä kierroksella. Vuonna 1969 tapahtui suuria muutoksia, kun puheenjohtajaksi Karl-Erik Sundellin tilalle tuli Carl-Wilhelm Rosenlew, Ove H. Rehn ryhtyi joukkueenjohtajaksi ja Kurre Eklund pelaajavalmentajaksi. Kauden päätteeksi joukkue voitti sarjansa sekä seuran ensimmäisen piirin mestaruuden.^[3]

Seuraava sarjanousu tapahtui vuonna 1970. Joukkueeseen liittyivät entiset Mestaruussarja-pelaajat Leffe Mattson ja Ilkka Haila, joista Mattson myös valmensi joukkuetta. GrIFK voitti kakkosluokan piirimestaruuden sekä IV divisioonan karsintasarjan nousten ensimmäistä kertaa Palloliiton sarjoihin. Seuraavalla kaudella 1971 Grankulla IFK voitti IV divisioonan ja nousi Kolmoseen. Piirin loppuottelussa joukkue voitti espoolaisen Tapion Hongan, ja hävisi Suomen Cupissa pääsarjassa pelaavalle HJK:lle jatkoajalla. Seuran toiminta oli kehittynyt, ja sitä edusti piirin sarjoissa kaikkiaan yhdeksän joukkuetta. Kaudella 1972 GrIFK jatkoi lukuisten vahvistusten avulla nousuaan yltäen jo Kakkoseen. Kyseisen vuoden nousijajoukkue oli sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Piirin mestaruuden voittivat sekä edustus- että reservijoukkue. Vuonna 1974, GrIFK:n pelatessa Kakkosessa, seuran reservipelaajat perustivat uuden seuran, Team Granin. Kauden 1975 päätteeksi selvästi heikentynyt Grankulla IFK putosi takaisin Kolmoseen. Samoihin aikoihin seuran naisjalkapalloilu otti ensiaskeliaan Elisabeth Rehnin johdolla. Visiitti Kolmosessa jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi, sillä Kalle Strömin valmentama joukkue voitti sarjan, ja palasi Kakkoseen kauden 1976 päätteeksi. Muun muassa Ove H. Rehnin paluu joukkueenjohtajaksi oli merkittävä. Suomen Cupissa GrIFK hävisi vuoden 1971 tavoin HJK:lle jatkoajalla.^[4]

Kaudesta 1977 tuli historiallinen, sillä sen päätteeksi GrIFK nousi ensimmäistä kertaa Ykköseen. Ove Rehnin suhteilla joukkueen maalia vartioi viidessä viimeisessä ottelussa entinen Ruotsin maajoukkueen maalivahti Sven-Gunnar Larsson. Hän tuurasi polvensa loukannutta Jan Seliniä. Vuonna 1978 seuran kannattajat perustivat Grani Supporters’ Club -nimisen yhdistyksen, joka teki matkoja kaikkiin joukkueen vierasotteluihin. Kautta 1979 pidetään mahdollisesti jopa GrIFK:n kaikkien aikojen parhaana. Kalle Ström vietti välivuotta valmennuksesta, jolloin hänen paikkansa otti Martti Kuusela. Hänen valmentamanaan GrIFK ylsi Ykkösessä viidenneksi, ja siten SM-karsintasarjaan. Saman vuoden kesällä Kauniaisissa vieraili englantilainen liigaseura Leicester City, joka voitti pelin 1–0. Peliä oli seuraamassa ennätykselliset 1 512 katsojaa. Kausi 1979 oli myös viimeinen, jolla joukkuetta luotsasi Martti Kuusela hänen siirtyessä HJK:n valmentajaksi.^[4]

Kauden 1980 päätteeksi GrIFK putosi takaisin Kakkoseen, mutta palasi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle heti kaudeksi 1982. Seura pelasi siellä aina vuoteen 1985 asti, jolloin tapahtui seuraava putoaminen sarjaporrasta alemmaksi. Visiitti Kakkosessa jäi tälläkin kertaa vain kauden mittaiseksi, sillä kokematon valmentajakaksikko Ari Tiittanen–Jan Selin nosti seuran jälleen Ykköseen kaudeksi 1987. GrIFK voitti itälohkon, ja maalivahti Petteri Korkala siirtyi kauden jälkeen hollantilaiseen ammattilaisseuraan Roda JC:hen. Ari Tiittanen jatkoi joukkueen valmentajana myös kaudella 1987, ja kyseinen kausi oli tuloksellisesti Grankulla IFK:n historian paras. Joukkue sijoittui Ykkösessä toiseksi päästen karsimaan paikasta Mestaruussarjaan. Siinä vastaan asettui Kemin Palloseura, joka oli kuitenkin kahdessa osaottelussa parempi yhteismaalein 7–2. Ensimmäistä osaottelua Kauniaisissa oli seuraamassa uusi ennätysyleisö, 1 866 katsojaa. Kaudella 1988 joukkue putosi Kakkoseen, kun Vantaan Pallo voitti sen Espoon Leppävaarassa pelatussa karsinnassa maalein 3–0. Valmentaja Tiittanen erotettiin kauden jälkeen. Myöskään seuran taloudellinen tilanne ei näyttänyt hyvältä. Uusi valmentaja Jyrki Maisonlahti onnistui kuitenkin nostamaan GrIFK:n takaisin Ykköseen heti kaudeksi 1990.^[5]

1980- ja 90-lukujen vaihteessa seuran taloustilanne alkoi heikentyä, ja niinpä kaudeksi 1990 valmentajaksi valittiin Jyrki Maisonlahden tilalle hänen veljensä Jari. Ratkaisu ei kuitenkaan onnistunut, vaan GrIFK putosi Kakkoseen. Kauden aikana neljätoista maalia tehnyt Jari Vanhala siirtyi Veikkausliigaseura FF Jaron riveihin. Kaudella 1991 Grankulla IFK:n materiaali osoittautui kapeaksi, ja joukkue oli Kakkosen viimeinen säilyjä. Tiukka taloustilanne vaati kuitenkin lopulta veronsa. Junioreista ei enää noussut edustukseen riittävän kovatasoisia pelaajia, ja uusista hankinnoistakin valtaosa epäonnistui. Niinpä kauden 1992 täysin uudistunut joukkue ei onnistunut säilyttämään Kakkosen sarjapaikkaansa ja GrIFK palasi pitkästä aikaa Kolmoseen.^[6]

Uuden puheenjohtajan Jorma Halosen johdolla ryhdyttiin panostamaan niin seuran taloustilanteeseen kuin edustusjoukkueen toimintaankin. Kaudella 1994 joukkuetta tuli valmentamaan Timo Nousiainen, joka tunsi hyvin espoolaiset jalkapallopiirit, ja hän sai suhteillaan vahvistettua joukkuetta sen verran, että Grankulla IFK palasi Kakkoseen kaudeksi 1996.^[6]

Lähtökohdat kaudelle 1996 olivat huonot, sillä GrIFK asetettiin länsilohkoon, mikä merkitsi pitkiä pelimatkoja Pohjanmaalle, länsirannikolle ja Tampereen suunnalle. Myös seuran taloustilanne oli heikko, eikä vahvistuksiin siten juuri ollut varaa. Joukkue jäi lohkon viimeiseksi saavuttaen vain neljä voittoa. Putoamisen myötä pelaajakato paheni, joten seuran johto ilmoitti helmikuussa 1997 toistaiseksi lopettavansa edustusjoukkueen toiminnan.^[6]

Edustusjoukkueen lakkauttamisen jälkeen Team Grani jatkoi toimintaansa IV-divisioonassa ja nousi Kolmoseen kaudella 1998. Paikasta kuitenkin luovuttiin pelaajien korkeaan keski-ikään vedoten. Kun joukkue myös kaudella 1999 oli nousemassa, heräsi keskustelu GrIFK:n edustusjoukkueen paluusta. Team Grani suostui luovuttamaan sarjapaikkansa ja pelaajansa IFK:lle, joka aloitti toimintansa taloudellisesti puhtaalta pöydältä. Team Granin pelit jatkuivat kuudennessa divisioonassa.^[6]

Uuden edustusjoukkueen valmentajaksi tuli Robert Wahlstedt, joka palasi Kauniaisiin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Joukkueeseen tekivät paluun myös FC Interistä kaikkien aikojen paras maalintekijä Jari Vanhala sekä entinen maajoukkuemaalivahti Jan-Mikael Holm. Muut pelaajat olivat pääasiassa Team Granin entistä miehistöä.^[7]

Neljä ensimmäistä kauttaan GrIFK vietti Kolmosessa, mutta vuonna 2004 se nousi Kakkoseen Niklas Grönholmin luotsaamana. Joukkue koostui lähinnä espoolaisista ja kauniaislaisista pelaajista. Kaudeksi 2005 valmentajaksi tuli Tony Elomaa. Joukkue selvisi putoamistaistelusta maalieron turvin. Kaudelle 2006 vaihtui jälleen valmentaja, kun Elomaan korvasi Ari Tiittanen, joka toi mukanaan positiivista julkisuutta. GrIFKin sijoitus Kakkosen kaudella 2006 oli yhdeksäs.^[7]

Kauden 2007 asetelmia paransi uusi tekonurmikenttä, joka asetettiin vanhan hiekkakentän päälle. Valmentajana aloitti Ari Tiittanen, mutta hän siirtyi kesken kauden HJK:hon. Tiittanen jatkoi kuitenkin kakkosvalmentajana Jan-Mikael Holmin ottaessa päävastuun. Pelaajisto pysyi pitkälti samana. Kauden päätteeksi GrIFK nousi Ykköseen.^[7]

Ykkösessä vietetyn kauden 2008 jälkeen GrIFK palasi Kakkoseen kausiksi 2009–2015.^lähde? Kauden 2015 päätteeksi se nousi takaisin Ykköseen voittamalla nousukarsinnassa Klubi 04:n yhteismaalein 8–1.^[8] Ykkösen kaudella 2016 GrIFK sijoittui sarjassa kuudenneksi. Seuraavalla kaudella 2017 sijoitus oli yhdeksäs, ja GrIFK putosi Kakkoseen.^[9]

Naisten pelaama jalkapallo otti ensiaskeliaan Kauniaisissa vuonna 1975 Elisabeth Rehnin johdolla. Naisten edustusjoukkueen taival jäi kuitenkin lyhyeksi ja sen toiminta päättyi kauteen 1982.^[10]

Kaudelle 2023 seura perusti uuden naisten edustusjoukkueen, joka aloitti taipaleensa kohti sarjanousuja Nelosesta. Heti ensimmäisen kauden jälkeen joukkue pelasi sarjanousun Kolmoseen kaudeksi 2024.

GrIFK Fotboll rakennutti oman ylipainehallin, GrIFK Arenan Kauniaisiin vuonna 2017. Hallissa on täysimittainen tekonurmikenttä ja kuntosali. Halliin uusittiin tekonurmi syksyllä 2024. Uuden tekonurmen täyteaineena on käytetty täysin biohajoavaa korkkia, entisen kumirouheen sijaan. ^[11]

• Henri Aalto (2008)
• Niclas Grönholm (2003–2004)
• Kai Haaskivi (1974)
• Henrik Henriksson (2006–2008)
• Sven-Gunnar Larsson (1977)
• Henrik Liimatainen
• Pertti Nissinen (1988–1992)
• Jere Pyhäranta (2010)
• Jari Vanhala (1983–1990)
• Jarkko Värttö (2006–2008)

• Niclas Grönholm (2004)
• Martti Kuusela (1979)
• Ari Tiittanen (1986–1988, 2006–2007, 2008–2010)
• Rami Luomanpää (2013–2016)

• Grankulla IFK Fotboll.fi

• Grankulla IFK Fotbollin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)