Glassheart on Leona Lewisin kolmas studioalbumi. Albumi julkaistiin 12. lokakuuta 2012, ja sen julkaisi Syco Music ja RCA Records. Albumia alettiin suunnitella vuonna 2010 heti Lewisin ensimmäinen konserttikiertueen, ”The Labyrinthin”, jälkeen.[1] Nauhoittaminen ja tuotanto aloitettiin vuonna 2010,[2] ja tarkoituksena oli julkaista levy vuoden 2011 marraskuussa.[3] Alun perin ”Colliden” piti olla albumin ensimmäinen single, mutta Lewis halusi vielä jatkaa levyn tekemistä ja siirsi julkaisuajankohtaa vuoden 2012 alkuun.[4] Myöhemmin ajankohtaa siirrettiin lisää, ja lopulta julkaisuajankohdaksi varmistettiin lokakuu 2012.[5]
Albumin nimen keksi Ryan Tedder keskustellessaan Lewisin kanssa. Tedder kysyi Lewisilta tämän kokemuksia rakkaudesta ja elämästä yleensä, ja Lewisin vastaus toi hänen mieleensä nimen ”Glassheart”. Eräässä haastattelussa Lewis sanoi: ”Glassheart (’lasisydän’) kuvaa itsensä, sydämensä ja omien tunteidensa suojelemista. Se [Glassheart] on hyvin arka.”[6]
Albumin kuvituksen teki yhdysvaltalainen valokuvaaja Guy Arochin.[7]Glassheartin kansikuva paljastettiin 5. syyskuuta 2011.[8] The Metron toimittaja kuvaili kuvaa näin: ”Lewis katsoo suoraan kameraan seksikkäällä ja sivistyneellä tyylillä, jolla hän on viime aikoina leikitellyt. Hänen pitkät, tummat hiuksensa on vedetty taakse lukuun ottamatta pientä kiehkuraa. Hänen silmiensä alle on asetettu kaksi mustaa tähteä luomaan dramaattista vaikutusta.”[9] Becky Bain kommentoi Idolator-sivustolla, että ”vaikka Lewis näyttää kauniilta”, kuvankäsittely saa hänet näyttämään ”uskomattoman valjulta tässä ylikyllästetyssä kuvassa”. Pienet tähdet Lewisin kasvoissa eivät tehneet Bainiin vaikutusta.[10]
Leona Lewis julkaisi albumin kappalelistan 9. syyskuuta 2012.[11] Samalla myös albumin erikoisversion kappaleet julkistettiin. 2-levyisen albumin toinen levy sisältää kuusi ekstrakappaletta.[12] Albumi sisältää kaksi versiota ”Trouble”-kappaleesta, ja ne ovat ensimmäisenä ja viimeisenä.[13] ”Trouble” julkaistiin ensimmäisenä singlenä 5. lokakuuta 2012.[14] Singleä kiiteltiin sen tummasta sävystä ja tunteista.[15] Toisena singlenä albumilta julkaistiin 16. marraskuuta ”Lovebird”.[16] Alun perin ”Fireflies”-nimisen kappaleen piti olla toinen single[17], mutta se korvattiin ”Lovebirdillä”, josta tuli Lewisin heikoimmin myyty singlejulkaisu.[18] Kriitikot löysivät kappaleesta yhtäläisyyksiä Lewisin aiempiin hitteihin ”Bleeding Love” ja ”Better in Time”.[19][20]
”Un Love Me” -kappaletta on kuvattu ”radioystävälliseksi” ja ”klassiseksi Leonan kappaleeksi”.[21] Neljäs raita ”Come Alive” on tummanpuhuva ja energinen drum’n’bass-kappale. ”Fireflies” on gospel-pop-kappale, joka alkaa ”pyörivällä pianoriffillä”, johon myöhemmin liittyy mukaan jousiorkesteri ja kuoro.[15] ”Glassheart”, jonka monet kriitikot nostivat albumin yhdeksi kohokohdaksi, sisältää Lewisilta ennen kuulematonta dubstepia.[22][23] Sitä on myös ”Come Alive” -kappaleessa. Tummanpuhuva ”I to You” on Emeli Sandén kirjoittama kappale, jossa Lewis laulaa ”You are love, you are sin / You'll always be everything, everything / To me”. Kappaletta kuvailtiin ensimmäisissä arvioissa hyväksi.[15] ”Shake You Up” on energinen, 80-luvulta vaikutteita saanut purukumipop-kappale, joka voisi kriitikon mukaan olla Whitney Houstonin varhaistuotantoa.[15] ”Stop the Clocks” on rakkauslaulu, joka voisi olla arvostelujen mukaan Lewisin aiemmalla Echo-albumilla.[15]
Albumin yhdeksäs kappale ”Favourite Scar” on Tedderin tuotantoa. Sitä kehuttiin ”asenteesta” ja sitä verrattiin Rihannan tuotantoon. Sen sanottiin myös olevan Tedderiltä yllättävä kappale.[15][24] ”When It Hurts” on pianojohtoinen balladi, jossa kuullaan myös sähkökitaraa. Lewisin kolmannen studioalbumin päättää hidastempoinen balladi, ”Fingerprint”, joka on ”taidonnäyte Lewisin äänestä”.[24] Deluxe-versio sisältää kuusi lisäkappaletta. Ensimmäisenä on akustiset versiot ”Troublesta”, ”Come Alivesta” ja ”Glassheartista”, neljäs kappale on cover ”Coverblind” ja viides Lewisin oma kappale ”Sugar”. Deluxe-version toinen levy päättyy Afrojackin remixiin Lewisin aiemmasta singlestä ”Collide”.
23. heinäkuuta 2012 Lewis alkoi pitää videoblogia albuminteon edistymisestä.[25] 5. syyskuuta Lewisin viralliselle Vevo-kanavalle ladattiin mustavalkoinen musiikkivideo, missä Lewis esittää albumin ensimmäisen singlen ”Trouble” akustista versiota.[26] Syyskuussa Lewis teki Ison-Britannian radiokanavilla markkinointikiertueen. Albumin nimikkokappale soitettiin ensi kerran 19.[27] Kaksi päivää myöhemmin kuultiin ensimmäistä kertaa kappale ”Stop the Clocks”.[28] Lewis esitti 7. lokakuuta singlen ”Trouble” Ison-Britannian X Factorissa, samassa ohjelmassa, josta Lewis itse ponnahti julkisuuteen kuusi vuotta aiemmin.[21] ”Trouble” kuultiin myös muun muassa Alan Carr: Chatty Man-, This Morning- ja The Voice of Germany -ohjelmissa.[29][30] Lewis tulkitsi 19. lokakuuta ensimmäistä kertaa kappaleen ”Fingerprint” livenä Stand Up to Cancer -ohjelmassa. Albumin toisen singlen ”Lovebird” Lewis esitti muun muassa Daybreak-ohjelmassa 23. marraskuuta[31] ja Loose Women -ohjelmassa 29. marraskuuta.[32]
Lewis aloitti 15. huhtikuuta 2013 ”Glassheart Tour” -nimisen kiertueen Berliinistä. Kiertue sisälsi viisi esitystä Saksassa ja kuusitoista Britanniassa. Kiertueen soittolistaan sisältyi 17 kappaletta, joista seitsemän oli Glassheartilta.[33]
Vastaanotto
Glassheart sai kriitikoilta melko myönteisia arvioita.[34][35] Sitä kehuttiin sen elektronisen musiikin, dubstepin ja purukumipopin vivahteista, kun taas kritiikkiä sai osakseen balladien määrä. Ludovic Hunter-Tilney Financial Timesista sanoi, että viivytykset albumin julkaisussa koituivat Lewisin eduksi.[36] Hunter-Tilney kehui myös Glassheartin ”Mariah Carey -tyyppistä” sointia sekä ”kaikuvia virvelirumpuja” monissa lauluissa. Hän päättää arvionsa: ”Lewis siirtyy mukavuusalueeltaan Adele-tyyppiseen musiikkiin.” Daily Mirrorin Dean Piper huomasi myös yhtäläisyyksiä Adeleen ja sanoi, että vaikka molemmat ovat työskennelleet Fraser T Smithin kanssa, Lewisin albumi ei ”tavoittaisi maailmanlaajuista yleisöä” Adelen 21-albumin tavoin.[24] Piper kuitenkin piti vertailua epäreiluna, koska Glassheart ”muistuttaa, miten erityinen lahjakkuus Leona on”. Hän sanoi myös, että musiikki on epäilyksettä hyvää ja albumi oli siihen mennessä Lewisin persoonallisin. Piper antoi erityismaininnan kappaleille ”Un Love Me”, ”Favourite Scar” ja ”Fingerprint”. Toisen positiivisen arvostelun kirjoitti Digital Spyn Lewis Corner, jonka mukaan Lewis ”yllätti lukuisilla ahdistusta ja kärsimystä kuvailevilla lauluilla, jotka nousivat esiin”. Corner ylisti Lewisin falsettia ja antoi albumille täydet pisteet. Hän päätti arvionsa sanoihin: ”Kuten monet muut artistit ennen häntä, Leona on kanavoinut rakkauden synkemmän puolen kappaleisiinsa - ja tulos oli mahtava.”[37]
Matthew Horton Virgin Mediasta kehui Lewisiä dubstepin ja purukumipopin kokeilemisesta.[38]The Guardianin Caroline Sullivan nosti esiin albumin rakenteen ja huomautti sen olevan liikaa riippuvainen balladeista, sillä se on ”alue, jossa Adelella on nykyään etulyöntiasema”. Sullivan kuitenkin myönsi, että Lewis on ”kerrankin tehnyt albumin, jossa äänenvoimakkutta kannattaa nostaa - ainakin paikoin”. Hän piti albumin kappaleista ”Come Alive”, ”Glassheart” ja ”Trouble”.[39] BBC Musicin toimittaja Fraser McAlpine antoi albumille ristiriitaisen arvion: toisaalta hän sanoi sen ”vastaavan odotuksia”, mutta hän kritisoi albumin aihetta ja huomautti, että monet lauluista kertovat samasta asiasta, kuinka ”hän on aina epäonninen rakkaudessa, ellei ole pyörtymässä onnesta”. McAlpine kehui albumin tuotantoa.[40] Hugh Montgomery antoi albumille kolme tähteä viidestä kritisoiden balladien suurta määrää. Hän kuitenkin kehui Lewisin uutta suuntaa musikiissa.[41] Digital Spyn toimittajat arvioivat albumin vuoden 2012 yhdeksänneksi parhaimmaksi. Myöhemmin sen lukijat äänestivät Glassheartin vuoden 2012 viidenneksi parhaimmaksi albumiksi. Äänestyksen voitti Emeli Sandén albumi Our Version of Events.[42]
Lewisin kahteen edelliseen studioalbumiin verrattuna Glassheart menestyi heikosti. Julkaisuviikollaan sitä myytiin Britanniassa 27 000 kopiota, ja se päätyi albumilistan sijalle kolme.[47] Lewisin aiemmat albumit Spirit ja Echo sijoittuivat kumpikin Britannian listan kärkeen. Britannian latauslistalla Glassheart menestyi hieman paremmin ja sijoittui toiseksi.[48]Skotlannissa albumi sijoittui kolmannelle sijalle.[49] Irlannissa se pääsi neljännelle sijalle, ja siitä tuli Lewisin kolmas top5-listalle päässyt albumi.[50]
Albumi vietti Sveitsin top50-listalla kaksi viikkoa, parhaimmillaan sijalla 29.[51] Espanjassa se pääsi 54. sijalle.[52] Kaikkein suosituin Glassheart oli Keski-Euroopassa, Saksassa ja Itävallassa. Itävallan listalla sijoitus oli viides[53] ja Saksan listalla kuudes.[54] Sekä Saksassa että Itävallassa albumista tuli Lewisin toinen top10-listalle päässyt albumi. Suomen listoille Glassheart ei päässyt lainkaan.
