Albumin ensimmäinen single, ”Happy”, julkaistiin 15. syyskuuta 2009. Toisena singlenä julkaistiin ”I Got You” 21. helmikuuta 2010. Kappaletta ”My Hands” käytettiin teemalauluna videopelissä Final Fantasy XIII. Albumi sijoittui yhdeksässä maassa top 20 -listalle. Britannian albumilistalla se sijoittui ensimmäiseksi, kun sitä myyntiin 161 000 kappaletta sen ensimmäisellä myyntiviikolla.[2]
”Happy” julkaistiin Lewisin toisen studioalbumin, Echon, ensimmäisenä singlenä. Näyte on kappaleen kertosäkeestä. Digital Spyn toimittaja Nick Levine kuvaili näytteessä kuultavaa juoksutusta ”ehkä upeimmiksi viideksi sekunniksi, mitä olemme kuulleet koko vuonna.”[3]
Lewisin esikoisalbumin Spiritin tavoin myös Echon jokaisen tuottajan värväsivät Lewisin mentorit Simon Cowell ja Clive Davis.[1] Albumin tekeminen kesti yhteensä yhdeksän kuukautta, ja se nauhoitettiin kokonaan Los Angelesissa.[4] Lewis valitsi albumin nimeksi Echo, koska se ”kuvaa suurta, eloperäistä ääntä” ja se vetosi hänen rakkauteensa fantasiaa kohtaan. Ekho oli kreikkalaisessa mytologiassanymfi, joka riutui olemattomiin kunnes vain hänen äänensä oli jäljellä.[5] Elokuussa 2009 Lewis kertoi kotisivuillaan: ”Olen keskellä nauhoituksia ja työskentelen upeiden lauluntekijöiden ja tuottajien kanssa, ja musiikkini on todella kehittynyt. On hyvin jännittävää luoda jotain uutta. Luotan itse asiassa enemmän tähän albumiin kuin edelliseen, olen ottanut enemmän kontrollia ja tunnen oloni huojentuneemmaksi.”[6]
Lewis työskenteli myös tällä toisella albumillaan Ryan Tedderin kanssa. Tedder tuotti Echon toisen singlen ”Happy” sekä kappaleet ”You Don’t Care” ja ”Lost Then Found”, joista jälkimmäisellä vierailee Tedderin yhtye OneRepublic. Tedder kommentoi kappaletta ”You Don’t Care” seuraavasti: ”Hän pinnisti tässä kappaleessa ääntään enemmän kuin missään muussa kappaleessa mitä hän on tehnyt. Hän teki vaikuttavia juttuja kappaleessa ”Happy”, mutta ”You Don’t Care” on hänen ansioistaan aivan eri tasolla”.[7]Yhdysvaltalainen laulaja Justin Timberlake oli mukana tekemässä kappaletta ”Don’t Let Me Down”. Hän laulaa myös kappaleen taustoja. Albumin kappaleista Lewis on itse osallistunut yli puolen tekemiseen. Kesällä 2010 uutisoitiin deluxe-version mahdollisuudesta[8], mutta lopulta uutta versiota ei julkaistu.
Kappaleet
Echo sisältää balladeja, vauhdikkaampia kappaleita sekä tanssilattialle sopivaa materiaalia. Artisti itse on kuvaillut kappaleita ”dramaattisiksi ja elokuvamaisiksi”.[5] Albumin avaa pianojohtoinen balladi ”Happy”, joka on myös sen pääsingle. Lewisin itsensä mukaan ”Happy” kertoo matkasta, joka täytyy käydä läpi löytääkseen onnen.[9] Kappale sai kriitikoilta paljon positiivisia arvioita, ja varsinkin Lewisin laulusuoritusta kiiteltiin. Toinen raita on albumin toinen singlejulkaisu, ”syntetisaattoreilla lastattu” keskitempoinen pop-kappale ”I Got You”.[10] Arvosteluissa sitä verrattiin artistin aiempiin hitteihin ”Bleeding Loveen”[11] ja ”Runiin”.[12] ”Can't Breathe” on popballadi, jossa Lewisin esittelee äänialaansa.[13] Hänen laulusuoritustaan kappaleella on verrattu Mariah Careyn ja Whitney Houstonnin ääniin.[14][15][16]
Neljäs raita, ”Brave”, on arabialaisesta musiikista vaikutteita ottanut power balladi, josta eräs arvostelija löysi yhtäläisyyksiä Alanis Morissetten tuotantoon.[15][17] Kappale kertoo tilanteesta, jossa kerätään rohkeutta rakastuakseen johonkuhun.[18] ”Outta My Head” on eurodance-kappale, jota Digital Spyn Nick Levine kuvaili yllättäväksi lauluksi Lewisiltä.[19] ”My Hands” on voimakas balladi, jossa on mukana gospelkuoro.[14] Myös ”Broken” on voimakas balladi, jossa etualalla on jouset ja Lewisin ääni. Eräs kriitikko kuvaili kappaleen huippukohtaa ”vokaaliseksi ilotulitukseksi”[14] kun taas toiset kritisoivat kappaletta liian täyteen ahdetuksi.[19][20]Kevin Rudolfin tuottama ”Love Letter” on nopeatempoinen popkappale, jota The New York Times vertasi Kelly Clarksonin tuotantoon.[21]
Echon yhdeksäs raita ”Naked” on hyväntuulinen 1980-luvun tyylinen kitarapopkappale.[22] Sitä seuraa dramaattinen coverversio Oasiksen kappaleesta ”Stop Crying Your Heart Out”, joka sai osakseen vertailuja Lewisin toiseen samantyyppiseen coveriin Snow Patrolin ”Runista”.[16][22]Justin Timberlaken tuottama ”Don't Let Me Down” on rauhallinen popballadi, jossa Lewis laulaa vaikeiden päätösten tekemisestä ja elämänhallinnan takaisin saamisesta.[22]BBC:n musiikkikriitikon mielestä kappale muistuttaa Timberlaken omia levytyksiä.[15] ”Alive” on Danielle Briseboisin, John Shanksin ja Lewisin yhdessä tekemä power balladi, jota Slant Magazine kuvaili heikoksi esitykseksi Lewisin vaikuttavasta äänestä huolimatta.[20] Albumin sulkee ”verrattain nopeatempoinen” duetto ”Lost Then Found” yhdessä OneRepublicin kanssa, jonka The Independent ja About.com nosti yhdeksi levyn kohokohdista.[17][23] Kappale sisältää 1990-luvun tyylisen piiloraidan ”Stone Hearts & Hand Grenades”, joka alkaa kohdassa 7.05.[21]
Kuvitus
Seventeen-lehden haastattelussa Lewis kertoi albumin ulkoasun teemana olevan aavikko.[24] Albumin kansikuva ja muut promootiokuvat kuvattiin kallioisessa ympäristössä Yhdysvalloissa. Kuvissa Lewisillä on yllä moderneja iltapukuja, jotka on tehnyt hänelle mittojen mukaan muotisuunnittelija Vivienne Westwood.[25] Tyypillistä niille on dekolteen avaava suuri korsettivyö sekä krinoliini-tyyppinen hame. Lewis käytti Westwoodin luomuksia myös koko albumin markkinoinnin ajan esiintymislavoilla ja musiikkivideoilla.
Markkinointi
Lewisin oli määrä esiintyä BBC:nThe One Show’ssa 14. lokakuuta 2009, mutta hän perui sen onnettomuuden vuoksi. Lewisin omaelämäkerran signeeraustilaisuudessa vieras mies löi häntä kasvoihin. Myös kahden päivän pituinen promokiertue Saksassa täytyi perua.[26] Myöhemmin lokakuussa Lewis pääsi osallistumaan BBC:n ohjelmaan. Lokakuun lopussa Lewis piti ensimmäisen täysipituisen konserttinsa Britanniassa, kun hän esiintyi Lontoossa Hackney Empiressä.[27]
Echo-albumilla julkaistu kappale ”My Hands” valittiin japanilaisen Final Fantasy XIII -konsoliroolipelin teemalauluksi vuoden 2010 alussa.[30] Vuonna 2010 alkoi Lewisin reilun kuukauden kestänyt konserttikiertue,[31] jolla hän esitti sekä Spiritillä että Echolla olevia kappaleita. Kiertue kantoi nimeä ”The Labyrinth” ja sen teemana oli Labyrintti-elokuva.[32] Lewis kiersi areenoita Britanniassa ja Irlannissa.[33] Kiertueen jälkeen julkaistiin DVD ja CDThe Labyrinth Tour Live from The O2.
Vastaanotto
Leona Lewis esiintymässä Labyrinth Tour -kiertueellaan kesäkuussa 2010
Albumin vastaanotto oli vaihtelevaa. The Observerin kriitikko antoi sille kolme tähteä viidestä ja kirjoitti: ”Echo osuu naulankantaan. Kourallinen nopeatempoisia kappaleita vetää Leonan pois tylsyyden rajoilta.”[11]
Jim Farber New York Daily News -lehdestä oli samaa mieltä ja kirjoitti: ”Echolla on hauskuutta ja nuorekasta puhtia, jota Spirit esitteli harvakseltaan. Se on nopeampi, kovempi ja paljon mukaansatempaavampi.”[34]
Neil McCormick, The Daily Telegraphin kriitikko, kirjoitti: ”Hänen äänialansa sallii hänen laulaa melodioita upeista alaäänistä korkeisiin falsettinuotteihin, jotka kumpuavat hienostunutta voimaa ja vaikuttavaa hallintaa kaikenlaisten vaihteluiden ja modulaatioiden kautta. --- Albumin tuotannon menettelytapa on heittää Leona laulun sisään samalla, kun joka puolelta laukaistaan lukuisia kaikuääniä, kunnes tuntuu siltä, että kuuntelet huoneentäydeltä diivoja, jotka tappelevat paremmuudestaan. Se on uuvuttavaa, mutta samalla oudosti riemastuttava kokemus.”[35]
Osa arvioista oli ankarampia. Entertainment Weeklyn kriitikon mielestä ”tunteellisissa balladeissa ja tavallisissa tanssikappaleissa on liikaa kaikua”. Hän jatkoi kertoen, että albumin singleissä se kuitenkin toimii.[10]The Guardian huomautti, että vaikka Lewisin ääni on vaikuttava ja kappaleet mukaansatempaavia, hänen äänestään puuttuu keveys, jota albumi tarvitsisi epätoivoisesti.[36] Slant Magazine kiitteli Lewisin teknisiä taitoja, mutta kaipasi enemmän vauhdikkaita numeroita ja tunteita.[20]
.jpg)
