Gitta Sereny (13. maaliskuuta 1921 Wien, Itävalta – 14. kesäkuuta 2012^[1]) oli brittiläinen toimittaja, kirjailija ja historioitsija.

Sereny kirjoitti kuvauksia natsi-Saksasta. Hän haastatteli muun muassa Albert Speeriä ja Franz Stanglia ja kirjoitti heistä kirjoja. Hän kirjoitti myös Mary Bellistä ja niistä kahdesta pojasta, jotka murhasivat James Bulgerin. Paettuaan Itävallasta natsien otettua vallan hän työskenteli pakolaislasten parissa Ranskassa siihen asti kunnes Saksa miehitti maan, jolloin hän pakeni Britanniaan. Toisen maailmansodan jälkeen hän työskenteli jälleen pakolaisten parissa (YK:lle) miehitetyssä Saksassa. Hän esimerkiksi palautti lapsia, jotka oli kaapattu perheiltään, jotta heistä kasvatettaisiin ”arjalaisia”. Työ oli hyvin traumaattista, sillä lapset eivät aina enää tunteneet biologista perhettään.

Britanniassa herätti suuttumusta, kun ilmeni, että hän oli maksanut murhaaja Mary Bellille, jotta tämä auttaisi häntä tämän elämäkerran kirjoittamisessa.

Hän oli sukujuuriltaan unkarilainen. Ludwig von Mises oli hänen isäpuolensa.

• The Case of Mary Bell: A Portrait of a Child Who Murdered (1972, 2. p. 1995)
• Into That Darkness: from Mercy Killing to Mass Murder, a study of Franz Stangl, the commandant of Treblinka (1974, 2. p. 1995)
• The Invisible Children: Child Prostitution in America, West Germany and Great Britain (1984)
• Albert Speer: His Battle with Truth (1995)
• Cries Unheard: The Story of Mary Bell (1998)
• The German Trauma: Experiences and Reflections, 1938–2001 (2002)

• Stig Dagermanin palkinto, 2002

• BBC elämäkerta
• Spike Magazine haastattelu
• Guardian
• Teoksen Albert Speer: His Battle with Truth esittely Foreign Affairs -lehdessä