Geórgios Zoitákis (kreik. Γεώργιος Ζωιτάκης, 3. maaliskuuta 1910 Náfpaktos – 21. lokakuuta 1996 Ateena) oli Kreikan sotilasvallankaappaukseen osallistunut kenraali ja toimi kaappausta seuranneen Kreikan sotilasjuntan nimellisenä valtionpäämiehenä varakuninkaan nimellä vuosina 1967–1972 kuningas Konstantinin paettua maasta.
Ura ennen sotilasjuntan aikaa
Sotilasuralle Zoitákis tuli valmistuttuaan tykistön vänrikiksi sotilasakatemiasta vuonna 1932. Sen jälkeiset korkeammat sotilaskoulut hän kävi Kreikassa sekä NATO-maan upseerina Länsi-Saksassa ja Yhdysvalloissa 1950- ja 60-luvuilla.[1]
Lokakuussa 1940 syttyneessä Italian–Kreikan sodassa hän palveli kapteenina. Tässä sodassa hän haavoittui, mutta oli mukana Kreikan armeijan puolustautuessa Saksan hyökättyä Jugoslaviaan ja edelleen Kreikkaan huhtikuussa 1941. Zoitákis haavoittui toistamiseen tässä sodassa. Saksan miehittäessä Kreikkaa Zoitákis asui kotiseudullaan Náfpaktoksessa. Kotiseudulla ollessaan hän oli mukana salaisessa vastarintajärjestössä, joka liittyi Napoléon Zérvasin tasavaltaiseen vastarintaliikkeeseen EDES. Kesällä 1944 kilpailevan kommunistisen vastarintaliikkeen ELASin vallan kasvaessa Kreikassa ELAS vangitsi Zoitákisin elokuusta lokakuuhun 1944, mutta vapautti Casertassa brittien johdolla tehdyn Kreikan vastarintaliikkeiden yhteistyösopimuksen nojalla. ELAS oli tappanut jo aiemmin syksyllä 1943 hänen isänsä Konstantínoksen vuonna 1943 vastarintaliikkeiden välisissä taisteluissa. Kuningasvalta palautettiin syksyllä 1946. Sisällissota kuningaskunnan ja kommunistisen ELASin välillä kiihtyi tällöin. Zoitákis toimi Kreikan sisällissodan aikana 1940-luvun lopulla majurin arvoisena kuninkaallisen armeijan joukoissa.
Sisällissodan päättymisen jälkeen lokakuussa 1949 Zoitákis palveli jalkaväkiyksikköjen komentajana eri puolilla Kreikkaa. Hän oli myös kuningas Paulin adjutanttina. Hänet ylennettiin everstiksi vuonna 1955. Hän toimi vuodesta 1963 divisioonankomentajana ja vuodesta 1967 armeijan kenraalina. Hän työskenteli tällöin Pohjois-Kreikassa.[1]
Vallankaappaus ja varakuninkaana
Kreikan sisäpoliittisen tilanteen kiristyttyä 1960-luvun puolivälissä korkeimmat upseerit alkoivat suunnitella sotilasvallankaappausta siviilihallitusta kohtaan. Nuori kuningas Konstantin II oli myös sekaantunut poliittisiin kysymyksiin, ja päävastustajaksi kuninkaalle
muodostui keskusta-vasemmiston johtajaksi noussut pitkän linjan poliitikko Geórgios Papandréou. Juuri ennen parlamenttivaaleja 21. huhtikuuta 1967 Kreikan korkeimmat upseerit etunenässä everstit Geórgios Papadópoulos ja Nikólaos Makarézos ja prikaatinkenraali Stylianós Pattakós sekä korkeimman oikeuden syyttäjä, oikeuskansleri Konstantínos Kóllias ottivat vallan ja muodostivat Kreikan sotilasjuntan johdon. Poliittiset puolueet kiellettiin ja keskeiset poliitikot vangittiin.[2]
Kuningas Konstantin yritti 13. joulukuuta 1967 vastavallankaappausta, mutta epäonnistui ja pakeni perheensä kanssa maasta.[2] Tällöin Zoitákis, joka oli tukenut kevään kaappaustilanteessa everstijunttaa, nimitettiin maata muodollisesti johtavaksi varakuninkaaksi.[3][4] Zoitákis nimitti samassa yhteydessä juntan vahvan miehen eversti Papadópouloksen pääministeriksi, koska juntan pääministeri Kóllias oli tukenut kuningasta ja paennut hänen kanssaan maasta.[3] Juntta täydensi perustuslakia vuonna 1968, koska siinä ei ollut varakuninkaan virkaa. Kuningas Konstantin ei pakolaisuudessaan tunnustanut varakuninkaan olemassaoloa. Varakuninkaana Zoitákis oli yli neljä vuotta aina 21. maaliskuuta 1972 asti. Eron taustalla oli ristiriidat muun sotilasjuntan kanssa. Seuraajaksi tuli sotilasjuntan pääministeri, eversti Papadópoulos. Tässä vaiheessa Zoitákis siirtyi eläkkeelle, mutta ylennettiin samalla täydeksi kenraaliksi.
Juntan jälkeinen aika - vankeus
Kreikka siirtyi takaisin demokratiaan kesäkuussa 1974, jolloin juntan johto joutui Kyproksen konfliktin vuoksi hankalaan poliittiseen tilanteeseen ja luopui vallasta. Seuraavana vuonna kenraali Zoitákis kuului yhtenä syytettynä sotilasjuntan jäsenenä ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, jota kesti 13 vuoden ajan vuoteen 1988 asti.[5] Tällöin hänet vapautettiin terveydellisistä syistä. Zoitákis haki armahdusta tuomiostaan vuonna 1993, mutta silloinen presidentti Konstantínos Karamanlís hylkäsi anomuksen. Tämän jälkeen hän oli kotiarestissa Ateenassa aina kuolemaansa vuoteen 1996 asti.
Lähteet
.svg){kind=small}
