Gertrud Elisabeth Mara (o.s. Schmeling; 23. helmikuuta 1749 Kassel – 20. tammikuuta 1833 Tallinna) oli saksalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.[1] Hän oli yksi aikansa harvoista huomattavan kansainvälisen maineen saaneista oopperalaulajista Italian ulkopuolelta.[2]
Mara oppi lapsena soittamaan viulua. Hän piti viuluresitaaleja isänsä säestyksellä ja esiintyi jo 10-vuotiaana kuningattarelle. Hovissa saamaansa neuvoa seuraten hän aloitti lauluopinnot Lontoossa Pietro Domenico Paradiesin johdolla.[2] Mara sai opetusta myös Johann Adam Hilleriltä ja lauloi tämän konserteissa Leipzigissä vuonna 1766.[1][2] Hän esiintyi oopperassa Dresdenissä ennen muuttoaan Berliiniin, jossa hänet kiinnitettiin Fredrik Suuren hovilaulajaksi vuonna 1771.[2] Mara meni naimisiin sellisti Johann Baptist Maran kanssa vuonna 1773[1] tai 1774.[2] Fredrik Suuri asetti avioliiton ehdoksi elinikäisen jäämisen Berliiniin, mutta pariskunta onnistui poistumaan hovista vuonna 1778 tai 1779[2]. Mara aloitti esiintymisen kiertävänä laulajana ja tuli tunnetuksi Luísa Todin kilpailijana.[1]
Mara lähti Lontooseen vuonna 1784 ja esiintyi muun muassa Cleopatran roolissa Georg Friedrich Händelin oopperassa Julius Caesar suurella menestyksellä vuonna 1787.[2] Mara kävi esiintymässä Venetsiassa ja Torinossa vuonna 1788[2], mutta jatkoi sitten työskentelyä Lontoossa esiintyen pääasiassa Händelin teoksissa, mutta myös esimerkiksi Sebastiano Nasolinin oopperassa Andromaca.[1] Mara saavutti arvostusta myös oratoriolaulajana.[2] Poistuttuaan Lontoosta hän kiersi huilisti Florion kanssa Pariisissa, Wienissä ja Saksan kaupungeissa.[1] Vuodesta 1803 Mara asui Moskovassa, mutta hän menetti siellä hankkimansa omaisuuden Napoleonin sotaretkestä johtuneessa Moskovan palossa vuonna 1812.[2] Hän elätti itsensä sittemmin opettamalla Tallinnassa, mutta palasi vielä Lontooseen esiintymään vuonna 1816. Maran avioliitto Johann Baptist Maran kanssa oli osoittautunut onnettomaksi; vaimo oli kokenut siinä kaltoinkohtelua miehensä taholta. Pariskunta oli eronnut vuonna 1799.[1]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
