Georges Mandel, alkuperäiseltä nimeltään Louis George Rothschild, syntyi Chatoun kunnassa Pariisin länsipuolella juutalaisen räätälin perheeseen. Hänen isänsä oli muuttanut alueelle Alsacesta vuonna 1871, jolloin Alsace oli liitetty Saksan keisarikuntaan. Mandel aloitti lehtimiehen työt Émile Zolan ja Georges Clemenceaun perustamassa sosialistisessa L’Aurore-sanomalehdessä, joka oli puolustanut syyttömänä tuomittua Alfred Dreyfusia 1890-luvulla.
Sisäministerinä ollessaan Clemenceau nosti Mandelin mukaan politiikkaan. Mandelista tuli näkyvä fasismin ja natsismin vastustaja, ja 1930-luvulla hänellä oli Ranskassa samantapainen rooli kuin Winston Churchillillä Englannissa. Hän kannatti sotilaallista liittoutumista Neuvostoliiton kanssa ja vastusti Münchenin sopimusta sekä pääministeri Pierre Lavalin suunnitelmaa Etiopian jakamiseksi.
Vuosina 1928–1940 Mandel kuului ”tasavaltalaisten riippumattomien” puolueeseen (Indépendants républicains), joka oli konservatiivinen ryhmä ja talouspoliittiselta linjaltaan oikeistolainen.
Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939 Mandel vaati hyökkäyssodan aloittamista Saksaa vastaan. Osa Ranskan oikeistosta syytti häntä sodanlietsojaksi ja juutalaisten etujen ajajaksi. Toukokuussa 1940 Mandel nimitettiin sisäministeriksi Paul Reynaudin hallitukseen. Hän vastusti aselepoa Saksan kanssa kesäkuussa, ja kieltäytyi brittien tarjouksesta nousta samaan lentokoneeseen, jolla Charles de Gaulle pakeni maasta.
Mandel yritti taivutella presidentti Albert Lebrunia ja muita poliitikkoja matkustamaan Ranskan Pohjois-Afrikkaan ja jatkamaan taistelua sieltä käsin. Mandel lähti Marokkoon höyrylaiva Massilialla 21. kesäkuuta 25 muun henkilön kanssa, joukossa enimmäkseen sosialisteja, juutalaisia ja radikaalipuolueen jäseniä.
Mandel pidätettiin Marokossa 8. elokuuta 1941 Vichyn hallituksen pääministeri Pierre Lavalin määräyksestä, ja luovutettiin Ranskaan tuomittavaksi. Churchill piti Mandelia ”ensimmäisenä vastarintataistelijana” ja yritti järjestää tämän vapaaksi. Hänen mielestään Mandel olisi ollut de Gaullea sopivampi johtamaan Vapaan Ranskan joukkoja.
Marraskuussa 1942 Vichyn hallitus luovutti Mandelin Gestapolle, joka siirsi hänet Buchenwaldiin. Heinäkuussa 1944 hänet vietiin takaisin Pariisiin, ja 7. heinäkuuta Vichyn hallituksen miliisit teloittivat hänet Fontainebleaun metsässä. Georges Mandel on haudattu Passyn hautausmaalle.
Suomen Kuvalehti julkaisi jatkosodan aikana Ilmari Turjan päätoimittajakaudella Georges Mandelia herjaavan antisemitistisen artikkelin otsikolla ”Eräs Jerobeam Rotschild, josta tuli Georges Mandel”.[1]
