Itävaltalainen rakettitutkija Max Valier kysyi 1927 von Opelilta tukea rakettimoottoritutkimukselle. Kilpa-ajoharrastaja Von Opel ymmärsi rakettitekniikan mahdollisuudet ja niiden mainosarvon. Opelin Rüsselsheimin-tehdas alkoi tutkia propulsiota, ja apuna käytettiin Friedrich Sanderia, joka oli valmistanut jo raketteja meripelastustehtäviä varten.[2]
Opelin radalla Rüsselsheimissa 11. huhtikuuta 1928 RAK 1-rakettiautoa testattiin ensimmäisen kerran julkisesti. Se saavutti kahdeksassa sekunnissa 100 km/h nopeuden. RAK 2 -version testiradaksi von Opel valitsi AVUS-radan, jossa pystyi ajamaan huomattavasti Opelin omaa rataa nopeampaa. Hän ajoi itse RAK 2 -rakettiautoa 23. toukokuuta. Auton nopeus oli arviolta 238 km/h, ja se saavutti nopeuden 24 kiinteäajoaineraketin avulla.[2]
Von Opel ja Sander pyrkivät luomaan myös rakettimoottorisen lentokoneen. He liittoutuivat Julius Hatryn kanssa. He tekivät ensimmäisen koelentoyrityksen 10. syyskuussa 1929, mutta kone ei noussut ilmaan ja paloi. Von Opelin ohjeistama toinen kone nousi kuitenkin vielä samana päivänä noin 1–2 metrin korkeuteen ilmaan ja lensi sillä noin 1 400 metriä. Suuren yleisön edessä von Opel lensi 30. syyskuuta koneen parennetulla versiolla, jossa oli 16 rakettia antamassa voimaa. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen 11 toimivalla raketilla von Opel lensi noin 80 sekunnin ajan 25 metrin korkeudella maanpinnasta. Koneen nopeus oli arviolta 150 km/h.[2]
Muutto Yhdysvaltoihin
General Motors osti Opelin vuonna 1929. Von Opel oli tuolloin yrityksen osakkaana. Hän jätti yrityksen, kun GM oli hankkinut Opelin omistukseensa. Hän lähti Saksasta Sveitsin kautta ulkomaille. Hän saapui vuonna 1940 Yhdysvaltoihin Liechtensteinin passilla. Yhdysvalloissa häntä pidettiin toisen maailmansodan ajan internointileirillä.[1]
↑ abcFritz von Opel, Industrialist, 71. The New York Times, 12.4.1971, s. 40. The New York Times Company. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)