Jake Dennis voitti kuljettajien maailmanmestaruuden.
Formula E -kausi 2022–2023, virallisesti 2022/23 ABB FIA Formula E World Championship ja sosiaalisessa mediassa Season 9, oli Formula E -sarjan yhdeksäs kausi. Se alkoi 14. tammikuuta 2023, ja viimeinen osakilpailu ajettiin 30. heinäkuuta 2023. Kaudella ajettiin ensimmäistä kertaa kolmannen sukupolven Formula E -autoilla. Hallitsevana kuljettajien maailmanmestarina kauteen lähti belgialainen Stoffel Vandoorne. Tallien maailmanmestari Mercedes-EQ Formula E Team jätti sarjan edellisen kauden päätteeksi eikä ollut puolustamassa mestaruuttaan. Kuljettajien maailmanmestaruuden voitti britti Jake Dennis ja tallien maailmanmestaruuden Envision Racing.
Dennis voitti kauden avauskilpailun ja johti sarjaa kahden osakilpailun jälkeen. Tämän jälkeen sarjan johtoon nousi saksalainen Pascal Wehrlein. Wehrlein johti sarjaa Monacon kilpailuun asti, jossa uusiseelantilainen Nick Cassidy otti voitollaan sarjan johdon. Kaksi kilpailua myöhemmin Wehrlein nousi takaisin johtoon, mutta Portlandissa Dennis nousi pisteen erolla johtoon ennen Cassidya. Cassidy onnistui vielä kerran nousemaan MM-sarjan johtoon, mutta lopulta Dennis varmisti maailmanmestaruuden kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa. Envision varmisti tallien mestaruuden viimeisessä osakilpailussa.
Kaudella renkaiden toimittaja oli Hankook. Uusina talleina sarjaan osallistuivat McLaren ja Maserati MSG Racing. Kauden aikana sarjaan osallistui 25 kuljettajaa, joista neljä oli ensikertalaisia.
Nissan osti ulos teknisen yhteiskumppaninsa DAMS:n, ja tallin nimeksi tuli Nissan Formula E Team.[5]
Abt Sportsline teki paluun yhden välivuoden jälkeen. Tallin yhteistyökumppaniksi tuli espanjalainen Cupra ja tallin nimeksi ABT CUPRA. Talli käytti Mahindran voimansiirtoa.[6]
11. tammikuuta 2022 italialainen autonvalmistaja Maserati ilmoitti liittyvänsä Formula E:hen.[7] Huhtikuussa 2022 uutisioitiin Maseratin ja Venturi Racingin aloittavan yhteistyön. Tämän seurauksena Venturi Racing poistui sarjasta ja tilalle tuli Maserati MSG Racing, joka valmisti oman voimansiirtonsa.[8] Myöhemmin uutisoitiin, että Maseratin voimansiirron suunnitteli ja valmisti sisarbrändi DS Automobiles. Auton nimeksi tuli Maserati Tipo Folgore.[3]
14. toukokuuta 2022 tiedotettiin McLarenin liittymisestä sarjaan. McLaren otti haltuun Mercedes-EQ Formula E Teamin, joka oli sarjan kaksinkertainen mestari. Mercedes oli tiedottanut lähtemisestään sarjasta jo elokuussa 2021.[9][10]
6. syyskuuta 2022 tiedotettiin André Lottererin siirtymisestä PorscheltaAndretille. Alun perin Lottererin piti keskittyä Porschen kestävyysautoprojektiin, mutta hän halusi jatkaa kilpailemista myös Formula E:ssä. Porsche oli Andretin voimansiirtotoimittaja kaudella 2022–2023.[17]
Kaudella 2022–2023 Formula E kilpaili neljässä uudessa kaupungissa: Hyderabadissa, Kapkaupungissa, São Paulossa ja Portlandissa. Kaudella oli tarkoitus ajaa 17 kilpailua, mutta lopulta kauden pituudeksi vahvistettiin 16 kilpailua 11:sä maassa.[32] Kauden avauskilpailu ajettiin ensimmäistä kertaa Aasian ulkopuolella, kun kausi käynnistyi Méxicosta. México oli neljäs kaupunki, josta Formula E -kausi on käynnistynyt.[33]
Ensimmäinen versio kauden kalenterista julkaistiin kesäkuussa 2022. Kalenterissa oli vahvistettu uudet kilpailut Intiassa ja Brasiliassa, mutta jätetty kolme kilpailupäivää tyhjiksi.[34] Lokakuussa 2022 julkaistussa kalenterissa Etelä-Korean kilpailu ei ollut enää mukana, ja kalenterissa oli kaksi kilpailua avoinna. Soulin olympiastadionin kunnostustöiden vuoksi aikaisemmin käytettyä paikkaa ei voitu käyttää vuonna 2023. Uutena kilpailuna oli vahvistettu Etelä-Afrikan kilpailu.[35]
Lopullinen kalenteri julkistettiin joulukuussa, kun Portlandin ePrix vahvistettiin kalenteriin. Toinen tyhjä kalenteripaikka jätettiin täyttämättä, ja kauden pituudeksi vahvistettiin 16 osakilpailua. Portland korvasi New YorkinYhdysvaltojen kilpailuna, koska kilpailualueella tehtiin rakennustöitä. Toinen vaihtoehto New Yorkin korvaajaksi oli ollut St. Petersburg.[32] Portlandin kilpailun sijainniksi vahvistettiin myöhemmin muun muassa IndyCar-sarjassa käytetty Portland International Raceway.[36]
Kausi 2022–2023 merkitsi Formula E:n kolmannen sukupolven alkua, kun uudet Formula E Gen3 -autot tulivat käyttöön. Uuteen aikakauteen lähti mukaan kaksi uutta tallia, McLaren ja Maserati MSG Racing. DS Automobiles aloitti yhteistyön DS Pensken kanssa ja palkkasi kuljettajikseen hallitsevan maailmanmestarin Stoffel Vandoornen ja sarjan ainoan kaksoismestarin Jean-Éric Vergnen. Talleille oli ennen kauden alkua sekä yksityisiä testejä että yhteiset kolmen päivät testit Espanjassa. Uusi sukupolvi tarkoitti valtavaa hyppäystä tekniikassa. Uusien autojen huippunopeus oli 320 km/h, ne olivat 60 kilogrammaa edeltäjiänsä kevyempiä ja kilpailun aikana käytetystä energiasta 40 prosenttia tuli talteenotetusta energiasta. Uudet autot toivat talleille myös paljon uusia haasteita. Uusi kausi sisälsi kilpailut kolmessa uudessa maassa ja uusia kilpailusääntöjä.[37]
Ennakkoarviot
Ennen kauden alkua The Race arvioi DS Pensken ennakkosuosikiksi. Tallin kuljettajat Vandoorne ja Vergne olivat voittaneet yhteensä kolme mestaruutta. Toiseksi julkaisu nosti Porschen ennen Jaguaria ja Andrettia. The Racen toimittaja Sam Smith kuvasi Jaguar-kuljettaja Mitch Evansia sarjaan parhaaksi kuljettajaksi. Jaguar oli ainoa talli, jolla ajoi samat kaksi kuljettajaa kuin edellisellä kaudella.[38]The Racen toimittajista useimmat nostivat mestariehdokkaaksi Stoffel Vandoornen. Muita ehdokkaita olivat Vandoornen tallikaveri Vergne sekä Evans. Toimittajat myös arvioivat kauden olevan hyvin vaikeasti ennustettavissa ja useiden tallien pystyvän voittamaan kauden aikana.[39]
Brittiläinen Prescott Motorsport ennakoi artikkelissaan sarjan mestariksi Edoardo Mortaran. Toimittaja Linus O’Howellin mukaan Mortara oli ollut vahva jo viime kaudella ja Maseratin haluavan voittaa mestaruuden heti ensimmäisellä kaudella. Hän korosti Maseratin yhteyttä entiseen Venturi Racingiin, joka oli pärjännyt hyvin ja oli tuttu talli myös Mortaralle. O’Howell kuitenkin kirjoitti, Formula E voi olla sarjoista vaikein ennustettava.[40] Monikansallisen Divebomb-julkaisun toimittaja Olly Radley nosti vahvan kuljettajakaksikon ansiosta ennakkosuosiksi DS Pensken. Hän uskoi tallin ja sen kuljettajien hallitsevan sarjaa ja voittavan sekä tallien että kuljettajien mestaruuden. DS Pensken kuljettajista Radley arvioi Vandoornen mestariksi ennen Vergneä. Radley ennakoi, että heidän takanaan ovat Evans, Mortara ja António Félix da Costa.[41]
Huoli autojen turvallisuudesta
Kolmannen sukupolven autojen ensimmäisen kauden alkua varjostivat lukuisat huolet teknologian kestävyydestä. Syyskuussa 2022 FIA ja Formula E -valmistajat järjestivät testit suljettujen ovien takana ItalianVaranossaAutodromo Riccardo Palettin radalla. Radan vuokrasi Porsche, joka kutsui FIA:n ja muut valmistajat osallistumaan testeihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun samaan testiin osallistui useita valmistajia. The Race uutisoi, että suurimmat huolet liittyivät Williamsin toimittamaan RESS-järjestelmään.[42] Suurin osa valmistajien koskemista ongelmia liittyivät akustoon, mutta myös uusien autojen tehontuotto ja energian takaisinkeräys tuottivat ongelmia. Lisäongelmia valmistajille autojen saamisessa valmiiksi ennen sääntöjen ratifioimista tuottivat uuden kauden alkua edeltävä tiukka aikataulu ja uusi kulukatto.[43]
Uudelle kolmannen sukupolven autolle sattui neljä merkittävää onnettomuutta, joiden seurauksena autoihin asennettiin toissijainen mekaaninen jarrutusvaihtoehto, jolla kuljettaja pystyi varmasti pysäyttämään auton. Heinäkuussa Oliver Rowland loukkasi Mallory Parkissa kätensä Mahindra Racingin autoon tulleen teknisen vian vuoksi. Elokuussa Théo Pourchaire ajoi ulos EspanjanCircuit de Calafatin radalta, ja lokakuussa 2022 Sam Bird ajoi ison kolarin Jaguarin yksityistesteissä samalla radalla. Bird jouduttiin auttamaan ulos autosta, joka vahingoittui onnettomuudessa pahoin. Marraskuussa Lucas di Grassi kolaroi autonsa pahasti Espanjassa Tabernasissa Circuito de Almeríassa. Mahindra joutui siirtämään auton päämajaansa Britanniaan, koska auton vaurioita ei voitu korjata testausalueella. Neljälle tapaturmalle ei löytynyt yhteistä juurisyytä, eikä niitä voitu yhdistää suoraan auton jarruihin. The Race uutisoi, että onnettomuuksien taustalla on vaikuttanut valmistajien kiire ja paine löytää lyhyessä ajassa uusien autojen rajat.[44][45]
Toisena testipäivänä ohjelmaan kuului harjoituskilpailu, jonka voitti Hughes ennen Güntheria. Sette Câmara ei osallistunut kilpailuun epäillyn akkuongelman vuoksi, Nick Cassidy ja Dan Ticktum keskeyttivät kilpailun alkukierroksilla, ja André Lottererin jarrut vaativat pitkän korjauksen varikolla kilpailun aikana. Nissan-kuljettajat Sacha Fenestraz ja Norman Nato sekä Jaguarin Sam Bird pysäköivät autonsa ennen ruutulippua, ja Abt Cupra -kuljettajat ajoivat maaliin varikkosuoran kautta. Günther ajoi myös toisen testipäivän nopeimman ajan.[47]
Torstain piti olla testeissä mediapäivä, mutta Formula E lisäsi päivään tunnin harjoitukset. Ylimääräisen harjoituksen syynä olivat tallien kahden ensimmäisen testipäivän ongelmat, joita olivat muun muassa autojen akkuongelmat sekä varaosien saatavuusongelmat, muut tekniset ongelmat sekä henkilökunnan jaksaminen.[48] Ylimääräisen harjoituksen nopein oli Norman Nato, eniten kierroksia ajoi Jake Dennis.[49]
Perjantain, viimeisen testipäivän, nopein oli jälleen Günther. Sam Bird ajoi testipäivän aikana eniten kierroksia, vaikka Jaguar pysäytti testitoiminnot aamupäivällä. Jaguarin voimansiirtoa käyttävän Envision Racingin Sébastien Buemi ajoi vauhdilla ulos radalta aamulla, kun hän ei teknisen ongelman vuoksi pystynyt lainkaan hidastamaan autonsa vauhtia. Toinen Jaguar-kuljettaja Mitch Evans aiheutti testipäivän ainoan punaisen lipun, kun hänen autonsa pysähtyi radalle. Sette Câmara kärsi jälleen teknisistä ongelmista eikä pystynyt osallistumaan iltapäivän testeihin. Testien aikana ajettiin yhteensä 5 128 kierrosta.[50]
Testiviikon keskeisimmät puheenaiheet olivat luotettavuusongelmat, jarrujen turvallisuus, Stellantis-konserin Maseratin ja DS Automobilesin voimansiirtojen nopeus, liian lyhyt harjoituskilpailu, kuljettajien muuttuneet ajotyylit sekä McLarenin ja tulokaskuljettaja Jake Hughesin hyvät suoritukset.[51]
Motorsport.com nosti omassa artikkelissaan testeistä esiin useita keskeisiä asioita. Toimittaja Jake Boxall-Legge uskoi, että Stoffel Vandoornella oli mahdollisuus puolustaa mestaruuttaan. Maserati MSG Racing sai hyvän alun Formula E:ssä, Nissanin voimansiirto vaikutti paljon paremmalta kuin edeltäjänsä, ja jarruongelmat olivat todellinen huoli, etenkin Jaguarilla. Mahindra Racingin uuden auton kehitys oli ollut vaikeaa, mutta talli oli jo pääsemässä ongelmista yli. Boxall-Legge nosti NIO 333:n yllättäjäksi, jos talli pääsisi yli luotettavuusongelmista, mutta Porschen ja Jaguarin vaikeat testit aiheuttivat syytä huoleen. Boxall-Legge nosti vielä tulokaskuljettaja Jake Hughesin mustaksi hevoseksi, mutta testien jälkeen hän ei osannut ennustaa suosikkia Méxicon ePrix’n voittajaksi.[52]
Hankook oli kehittänyt uusia autoja varten uudet renkaat. Renkaat kestivät erittäin hyvin kulutusta, mutta niiden tuottama pito oli heikko. Optimaalisen toimintaikkunan löytyminen oli testeissä vaikeaa, eivätkä tallit ymmärtäneet renkaiden käyttäytymistä. Renkaat olivat urallisia joka sään renkaita, ja niiden valmistamisessa oli käytetty Formula E:n pyynnöstä enemmän kierrätysmateriaaleja.[52] Ensimmäisen kilpailun jälkeen Jean-Éric Vergne kuvasi renkaita ”betonista tehdyiksi ja erittäin liukkaiksi”. Hän toivoi, että sarjassa siirryttäisiin sileäpintaisiin renkaisiin, joissa olisi 70 prosenttia enemmän pitoa.[53]
Berliinin kilpailun jälkeen 24. huhtikuuta 2023 ajettiin tulokastestit. Testiin osallistuneilla ei saanut olla aiempaa ratakokemusta Formula E -autosta, ja heillä oli oltava vähintään B-luokan kansainvälinen kilpailulisenssi. Testipäivä sisälsi kaksi kolmen tunnin osiota. Testiin osallistuivat muun muassa entiset Formula 1 -kuljettajat Jack Aitken, Will Stevens, Roberto Merhi ja Daniil Kvjat, DTM-mestari Sheldon van der Linde sekä Formula 2 -kuljettajat Victor Martins ja Felipe Drugovich.[54] Formula 2 -sarjan hallitseva mestari Drugovich oli testien nopein ennen hallitsevaa Formula 3 -sarjan mestaria Martinsia. Drugovichin aika oli noin 0,2 sekuntia hitaampi kuin ePrix’n nopein aika. Van der Linde ajoi eniten kierroksia, yhteensä 67.[55]
Osana Rooman kilpailua 14. heinäkuuta 2023 ajettiin harjoitukset, joihin osallistui 11 tulokaskuljettajaa. Kukin talli nimesi harjoituksiin yhden kuljettajan, ja harjoitusten nopein oli Maserati MSG Racingin Felipe Drugovich. Rooman harjoituksiin osallistuneet kuljettajat olivat osallistuneet myös Berliinin tulokastesteihin, lukuun ottamatta DS Pensken ranskalaiskuljettaja Yann Ehrlacheria. Painetta testeihin toi tapahtuman rakenne, sillä harjoituksissa käytetyillä autoilla ajettiin heti perään kilpailun ensimmäiset vapaat harjoitukset. Sää oli myös erittäin kuuma: lämpötila oli 34 °C ja ilmankosteus 57 prosenttia.[56]
Kauden avauskilpailu ajettiin Méxicossa. Kilpailuun paalupaikalta lähti Mahindra RacinginLucas di Grassi. Itse kilpailun alkua hallitsi turva-autojaksot, joita oli kaksi ensimmäisen kymmenen kierroksen aikana. Robin Frijns aiheutti ensimmäisen törmättyään Norman Natoon. Frijns mursi onnettomuudessa kätensä ja se vaati operointia. Toisen turva-autojakson aiheutti Sam Bird, joka joutui keskeyttämään vetoakselin hajoamiseen. Kierroksella 18 tarvittiin jälleen turva-autoa, kun Edoardo Mortara menetti autonsa hallinnan ja osui perä edellä seinään. Kilpailun voittoon ajoi lopulta AndrettinJake Dennis selvällä erolla ennen PorschenPascal Wehrleinia. Andretti on Porschen asiakastalli, joten Porschen voimansiirtoa käyttävät autot ottivat kaksoisvoiton.[57][58] México oli Jake Hughesin ensimmäinen kilpailu sarjassa.[4]
Toinen ja kolmas ePrix ajettiin samalla radalla, sillä Dirijjan ePrixSaudi-Arabiassa sisälsi kaksi kilpailua. Kelvin van der Linde osallistui ensimmäistä kertaa Formula E -kilpailuun, sijaistettuaan loukkaantunutta Frijnsia.[28] Ensimmäisessä kilpailussa Porschen voimansiirto toi jälleen kaksoisvoiton, mutta tällä kertaa Wehrlein voitti ennen Dennisiä. Kilpailun alkua hallitsi Jaguarin Sam Bird, mutta hän jäi lopulta kolmanneksi.[59] Toisessa kilpailussa Wehrlein voitti uudelleen ja Dennis tuli toiseksi. Kolmanneksi ajoi René Rast, joka saavutti McLarenilla sen ensimmäisen palkintokorokesijoituksen Formula E:ssä. Ensimmäiset pisteensä sarjassa ottivat Sacha Fenestraz ja talleista Maserati MSG Racing.[60] Kolmen osakilpailun jälkeen Wehrlein ja Dennis olivat selvässä johdossa: Wehrleinillä oli 68 pistettä ja Dennisillä 62 pistettä, ja kolmantena ollut Sébastien Buemi oli saanut vain 31 pistettä.[61]
Saudi-Arabiasta sarja siirtyi Intiaan, jossa ajettiin ensimmäinen Hyderabadin ePrix. Rata valmistui vasta kilpailuviikolla, jolloin radalla tehtiin vielä töitä ympäri vuorokauden. Kyseessä oli Intian ensimmäinen kansainvälinen formulakilpailu sitten vuoden 2013 Intian Grand Prix’in.[62] Kilpailun voittoon ajoi Jean-Éric Vergne, jolle voitto oli ensimmäinen sitten vuoden 2021 Rooman kilpailun. Vergnen ero toiseksi tulleeseen Nick Cassidyyn oli vain 0,4 sekuntia. Cassidylla oli käytössään enemmän energiaa lopussa, mutta hän ei onnistunut löytämään ohistuspaikkaa.[63] Porsche jatkoi putkeaan palkintokorokesijoilla, kun António Félix da Costa nousi kolmanneksi Sébastien Buemin saatua aikarangaistuksen. Neljänneksi sijoittui Wehrlein, joka oli joutunut sairaalaan vapaissa harjoituksissa sattuneen onnettomuuden vuoksi. Kilpailussa Jaguar-kuskit kolaroivat keskenään, kun Bird ajoi tallikaverinsa Mitch Evansin perään. Myös molemmat McLaren-kuljettajat joutuivat keskeyttämään. Toisena sarjassa ollut Dennis tuli viimeisenä maaliin; hän oli ollut neljäntenä, kun McLarenin Rast oli törmännyt häneen. Wehrlein kasvatti johtoaan MM-sarjassa 18 pisteeseen, ja Vergne nousi kolmanneksi.[64][65]
Intian jälkeen ajettiin Etelä-AfrikassaKapkaupungin osakilpailu. Da Costa kuvaili uutta Kapkaupungin rataa The Racen haastattelussa: ”Luulen, että se on nopein rata mitä meillä on ollut Formula E:ssä yhdeksään vuoteen. Se on hauska. Pidän tällaisista mutkista, ja siitä tulee hienoa, samantapainen tunne kuin Monzassa.”[66] Kilpailuun osallistui vain 17 kuljettajaa. Mahindra Racing ja heidän asiakastalli Abt Cupra vetäytivät kilpailusta jousitukseen liittyvien teknisten ongelmien vuoksi. Sam Bird kolaroi aika-ajossa ja vahingoitti autoaan niin pahasti, ettei sitä saatu korjattua kilpailua varten. Myös Edoardo Mortara kolaroi aika-ajossa, mutta Maserati sai hänen autonsa kuntoon – Mortara tosin keskeytti jo ensimmäisellä kierroksella. Toinen Maserati-kuljettaja, Maximilian Günther, keskeytti. Kilpailun voittoon ajoi António Félix da Costa alle 0,3 sekunnin erolla Jean-Éric Vergneen. MM-sarjaa johtanut Wehrlein koki kauden ainoan keskeytyksensä ajettuaan[67] Sébastien Buemin perään ensimmäisellä kierroksella ja paalupaikalta lähtenyt NissaninSacha Fenestraz keskeytti ulos kilpailun viimeisellä kierroksella.[68]
Kauden kolmas uusi kilpailu oli São Paulon ePrixBrasiliassa. Robin Frijns teki paluun loukkaantumisen jälkeen. Kilpailuun paalupaikalta lähti hallitseva maailmanmestari Stoffel Vandoorne, mutta itse kilpailussa Jaguar vei kärkisijat. Mitch Evans voitti, tallikaveri Bird tuli kolmanneksi ja Jaguarin asiakastallin Envision Racingin Nick Cassidy toiseksi. Koko kärkikolmikko mahtui puolen sekunnin sisään. Wehrlein oli seitsemäs, mutta Dennis joutui keskeyttämään kolaroituaan Wehrleinin kanssa.[69] Wehrlein kasvatti johtoaan MM-sarjassa, ja hänen takanaan Dennis, Cassidy ja Vergne olivat vain kahden pisteen sisällä. Wehrleinin ja Dennisin välinen ero oli kuuden kilpailun jälkeen 24 pistettä.[70]
Brasiliasta Formula E siirtyi Eurooppaan ja Berliinin osakilpailuun, jossa ajettiin kaksi lähtöä. Jaguar otti tallina historiansa ensimmäisen kaksoisvoiton Formula E:ssä, kun Evans voitti ennen Birdia. Maximilian Günther oli kolmas ja sai näin kauden ensimmäiset pisteensä. MM-sarjaa johtanut Wehrlein lähti 15:stä lähtöruudusta, mutta oli kuudes ja piti paikkansa sarjan kärjessä. Wehrleinin suurimmaksi haastajaksi kokonaistilanteessa nousi Nick Cassidy, joka sijoittui viidenneksi, vaikka oli kilpailussa viimeisenä kärsittyään rengasrikosta Dan Ticktumin kontaktin seurauksena. Alkukaudesta sarjaa johtanut Jake Dennis jäi pisteittä neljättä kertaa peräkkäin. Hän oli kilpailun viimeinen kolaroituaan da Costan kanssa. Kilpailussa tehtiin 190 ohitusta, ja johtopaikka vaihtui laskutavasta riippuen 20–23 kertaa. Kilpailua johti kahdeksan eri kuljettajaa.[71][72]Sébastien Buemi teki uuden Formula E -ennätyksen ottamalla uransa 16. paalupaikan.[73]
Toisen osakilpailun aika-ajot olivat kauden ensimmäiset märällä kelillä ajetut. Paalupaikan otti yllättäen Abt Cupran Robin Frijns ennen tallikaveriaan Nico Mülleria. Talli ei ollut saanut yhtään pistettä ennen kilpailua.[74] Itse kilpailun alku viivästyi, kun kesken lähtöjärjestelyjen saksalainen aktivistiryhmä Letzte Generation (suom.Viimeinen sukupolvi) järjesti radalla mielenilmauksen. Aktivistit yrittivät liimata kätensä rataan sekä FIA:n autoon. Radan turvahenkilöstä sai kuitenkin poistettua henkilöt, ja heidät luovutettiin poliisille. Kilpailun alkuun tuli vain pieni viivästys, ja se ajettiin sen jälkeen normaalisti.[75] Kuljettajat tuomitsivat protestin voimakkaasti. Da Costa totesi, että ”Formula E on huonoin sarja moottoriurheilussa, jossa noin voi tehdä”, Müller kuvasi tapahtumaa ”naurettavaksi” ja Frijns kertoi, ettei ymmärtänyt protestoijien motiivia.[76] Voittoon ajoi Envision Racingin uusiseelantilainen Nick Cassidy. Cassidy nousi johtoon 25. kierroksella ja onnistui pitämään sen loppuun asti. Toiseksi ajoi Jake Dennis ja kolmanneksi Jean-Éric Vergne. Sarjan johtaja Wehrlein oli seitsemäs, ja ero Cassidyyn kutistui neljään pisteeseen. 12:n ensimmäisen kierroksen aikana johdossa kävi kahdeksan kuljettajaa, ja ohituksia tapahtui toisessakin kilpailussa paljon, yhteensä 172.[77] Dennisin palkintokorokesijoitus päätti hänen neljän kilpailun putken ilman pisteitä. Tämän jälkeen hän ajoi jokaisessa kilpailussa neljän parhaan joukkoon.[4][78]
Monacon aika-ajossa NissaninSacha Fenestraz ajoi alun perin paalulle, mutta rangaistuksen myötä paalulta lähti McLareninJake Hughes. Voitosta taistelivat Cassidy, Evans ja Dennis. Kilpailun loppupuolella Cassidy ja Evans karkasivat muilta, mutta Müllerin ulosajon vuoksi kilpailu tuotiin maaliin turva-auton perässä. Voitollaan Cassidy nousi sarjan johtoon, kun Wehrlein jäi pisteittä. Cassidyn voitto tarkoitti neljättä peräkkäistä voittoa uusiseelantilaisille kuskeille, joka on yhden maan Formula E -ennätys.[79]
Toukokuussa Formula E ilmoitti, että sarjan toimitusjohtaja Jamie Reigle jättää tehtävänsä. Hänen tilalleen nimitettiin Jeff Dodds, josta tuli toimitusjohtaja 5. kesäkuuta alkaen. Aiemmin Dodds oli toiminut Virgin Media O2 -mediayhtiön operatiivisena johtajana. Hän oli ollut myös toimeenpanevassa roolissa Callaway Golfilla ja Hondalla.[80] Kesäkuun alussa Formula E:n tv-kommentaattori Jack Nicholls sai potkut epäasiallisen käytöksen vuoksi. Nicholls oli ollut kommentaattorina sarjan alusta alkaen ja työskenteli samalla BBC RadiollaFormula 1 -kommentaattorina sekä NetflixinFormula 1: Taistelu paalupaikasta -sarjan kommentaattorina.[81]
Euroopasta Formula E siirtyi Aasiaan ja IndonesianJakartaan. Jakartan osakilpailu sisälsi kaksi lähtöä. Kauden kymmenenteen kilpailuun paalulta lähti Maximilian Günther. Kilpailuista muodostui Güntherin, Pascal Wehrleinin ja Jake Dennisin välinen taistelu, ja lopulta Wehrlein nousi voittoon. Dennis oli toinen ja Günther kolmas. Jaguar-kuljettajat Bird ja Evans kolaroivat jälleen, kun Bird ajoi Evansin perään ensimmäisessä mutkassa. Kolari pudotti molemmat kuljettajat pois pisteiltä. Voitollaan Wehrlein kavensi Nick Cassidyn johdon kahteen pisteeseen kuljettajien MM-sarjassa.[82] Kilpailu oli David Beckmannin ja Roberto Merhin ensimmäinen Formula E:ssä.[4]
Günther ajoi paalupaikalle myös toisessa aika-ajossa. Günther ja Dennis onnistuivat kilpailun puolivälissä repimään eroa muihin ja taistelivat keskenään voitosta. Günther nappasi lopulta voiton reilulla kahden sekunnin erolla Dennisiin. Kolmanneksi ajanut Mitch Evans jäi Dennisistä melkein 16 sekuntia. Kyseessä oli Maseratin ensimmäinen voitto Formula E:ssä ja Maseratin ensimmäinen voitto kansainvälisessä formulakilpailuissa sitten Juan-Manuel Fangion ja vuoden 1957 Saksan GP:n. Günther oli kauden ensimmäinen kuljettaja, joka onnistui ajamaan paalulta voittoon. Wehrlein oli kuudes, mikä riitti nostamaan hänet kuljettajien MM-sarjan johtoon. Tallien sarjassa Porsche kasvatti pistemääränsä 212:een ja johto Envisioniin kasvoi 22 pisteeseen.[83][84]
Jakartan jälkeen ajettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen Portlandin ePrix. Kauden 12. osakilpailu ajettiin pysyvällä moottoriradalla eikä väliaikaisella kaupunkiradalla, kuten tavallisesti Formula E -kilpailut ajetaan. Rata ei tarjonnut mahdollisuuksia säästää energiaa samalla tavalla kuin katuradat, koska radalta puuttuivat kovat jarrutuspaikat. Mahindra RacinginLucas di Grassi ennakoi, että kilpailussa rikotaan kaikki moottoriurheilun ohitusennätykset.[85] Siitä muodostui peloton-tyylinen kilpa, jossa kuljettajat pyrkivät rajuihin energiansäästöihin. He nostivat kaasua paljon ennen mutkia, välttivät ajamasta täydellä kaasulla, aktivoivat attack moden aikaisin, jotta putoaisivat jonossa kauemmas, sekä mutkittelivat suorilla vetoavun rikkomiseksi. Paalulta lähti Dennis, mutta kilpailussa tehtiin yhteensä 403 ohitusta. Voittoon ajoi Cassidy ennen Dennisia ja António Félix da Costaa. 17 ensimmäistä autoa tuli maaliin vain 7,6 sekunnin sisällä toisistaan. Yhdeksännessä mutkassa tapahtui raju ulosajo, kun Abt CupranNico Müllerin etusiipi juuttui hänen eturenkaidensa alle ja hän ajautui täydestä vauhdista seinään menetettyään auton hallinnan. Kolarin voimaksi mitattiin 27G:tä.[86]Motorsport.com kuvasi kilpailua kauden kiihkeimmäksi.[87] Dennis nousi sarjan johtoon yhden pisteen erolla Cassidyyn.[88]
DS Penske sai 25 000 euron sakon Portlandin osakilpailussa, koska talli asensi varikon sisääntuloon RFID-siruja lukevan laitteen. Laitteella talli sai tietoa kilpailijoiden renkaista, mukaan lukien lämpötiloista ja rengaspaineista. Lisäksi tallin kuljettajat Stoffel Vandoorne ja Jean-Éric Vergne saivat lähtöruuturangaistuksen ja joutuivat aloittamaan kilpailun varikkosuoralta.[89]
Roomassa ajettiin kaksi osakilpailua. Ensimmäisen kilpailun voittoon ajoi paalupaikalta lähtenyt JaguarinMitch Evans, jolle voitto oli kolmas perättäinen Roomassa. Evans oli ensimmäinen kuljettaja, joka pystyi ajamaan Roomassa paalulta voittoon. Paalupaikka, voitto ja kilpailun nopein kierros toivat Evansille maksimipisteet. Toiseksi tullut Nick Cassidy siirtyi kuljettajien sarjan johtoon viiden pisteen erolla Jake Dennisiin, joka oli neljäs. Andretti oli laskenut kierroksella väärin Dennisin energiankulutuksen, eikä hän pystynyt lopussa enää taistelemaan palkintokorokesijoituksesta[91]. Kolmanneksi ajoi Maximilian Günther. Sam Birdin aiheuttama joukkokolari keskeytti kilpailun yhdeksännellä kierroksella ja 22:sta kuljettajasta vain 14 pääsi maaliin.[90]
Toisessa osakilpailussa Jake Dennis onnistui 3. sukupolven ensimmäisessä grand slamissä: hän lähti paalulta, johti jokaisen kierroksen ja voitti sekä ajoi nopeimman kierroksen[j]. Dennisitä tuli Formula E:n ensimmäinen kahden grand slamin kuljettaja. Toiseksi ajoi Norman Nato ja kolmanneksi Sam Bird. Dennis nousi sarjan johtoon, kun sekä Cassidy että Evans jäivät pisteittä. Evans teki seitsemännen mutkan jarrutuksessa virheen, menetti autonsa hallinnan ja osui Cassidyyn. Molemmat pystyivät jatkamaan, mutta myöhemmin Evans keskeytti ja Cassidy tuli maaliin 14. sijalla.[92]
Ennen Lontoon kilpailuaMcLareninJake Hughes teki uuden sisätilojen maanopeusennätyksen ajamalla 218,71 km/h ExCeL Londonissa. Ennätykseen ei käytetty normaalia kisa-autoa, vaan GENBETA nimistä modifioutua kolmannen sukupolven autoa. Autossa oli muun muassa enemmän tehoa, muokattu etuvoimansiirto, neliveto, pehmeämmät renkaat sekä uusia aerodynaamisia osia. Hughesin ennätys on virallinen Guinness World Records -ennätys.[93]
Kauden kaksi viimeistä osakilpailua ajettiin Lontoossa. Ensimmäisen aika-ajon nopein oli mestaruustaistossa vielä mukana ollut Mitch Evans, mutta hän sai lähtöruuturangaistuksen Rooman kilpailun kolarista. Paalupaikalta lähti MM-sarjan toisena ollut Nick Cassidy.[94] Evans voitti, mutta toiseksi tullut Jake Dennis varmisti maailmanmestaruuden. Cassidy joutui keskeyttämään, kun hänen autonsa vaurioitui kolarissa tallikaverinsa Sébastien Buemin kanssa. Kilpailu keskeytettiin kahdesti punaisilla lipuilla: ensin turva-aitaa vaurioittaneen Sacha Fenestrazin kolarin ja sitten Buemin ja Norman Naton kolarin vuoksi.[95]António Félix da Costa tuli maaliin toisena, mutta hän sai kolmen minuutin aikarangaistuksen teknisen syyn vuoksi. Da Costan renkaaseen oli tullut hidas vuoto, minkä johdosta rengaspaine oli pudonnut alle sallitun minimirajan. Porsche valitti da Costan rangaistuksesta.[96] Vajaa kuukausi kilpailun jälkeen tuomaristo hylkäsi Porschen valituksen, koska talli ei esittänyt uusia eikä relevantteja todisteita. Seuraavaksi valitusta käsiteltiin FIA:n vetoomustuomioistuimessa.[97] Marraskuussa vetoomustuomioistuin hylkäsi Porschen valituksen, koska talli ei esittänyt uusia todisteita. Porsche hyväksyi ratkaisun ja kilpailun tulokset jäivät voimaan.[98]
Kauden viimeisessä kilpailussa panoksena oli vielä tallien maailmanmestaruus: Jaguar ja sen asiakastalli Envision olivat tasapisteissä.[95] Huonon sään vuoksi kisa aloitettiin vasta kolmannella yrityksellä, noin puolitoista tuntia myöhässä. Kilpailu ajettiin osittain sisätiloissa, missä sää ei vaikuttanut ajamiseen. Ulkoradalla sade kuitenkin kasteli radan todella märäksi. Envisionin Nick Cassidy johti lähdöstä maaliin ja voitti ennen Jaguarin Mitch Evansia. Maailmanmestari Dennis oli kolmas. Envisionin Sébastien Buemi tuli maaliin ennen Jaguarin Sam Birdia. Envision voitti tallien maailmanmestaruuden 12 pisteen erolla. Kaikki 22 kuljettajaa pääsivät maaliin, eikä kisassa nähty yhtään keskeytystä.[99][100]
Yhteenveto
Kautta leimasi uuden sukupolven autojen mukana tuoma kilpailutyyli, jossa kilpailuista muodostui kilpapyöräilystä tuttuja peloton-tyylisiä kisoja. Uusien autojen vetoapu oli niin voimakas, etteivät kuljettajat halunneet johtaa kilpailuja. Ajamalla toisen perässä pystyi säästämään energiaa merkittävästi. Peloton tyylinen kilvanajo teki Motorsport.comin mukaan kaudesta kaaottisen ja mahdottoman ennustaa.[78]
Jake Dennisistä tuli Formula E:n ensimmäinen brittiläinen maailmanmestari, sekä ensimmäinen kotimaassaan mestaruuden varmistanut kuljettaja. Dennis ajoi kolmen parhaan joukkoon 11 kertaa, mikä oli uusi ennätys. Samalla hän sivusi yhden kauden TAG Heuer Fastest Lap -ennätystä ajamalla viidesti nopeimman kierroksen kymmenen parhaan joukosta. Envision Racingille tallien maailmanmestaruus oli ensimmäinen. Edellisen kerran eri talli voitti kuljettajien ja tallien mestaruuden kaudella 2017–2018. Kauden aikana 81 prosenttia kilpailuun osallistuneista ajoi maaliin.[101] Kauden paras aika-ajokuljettaja oli Mitch Evans, jonka keskimääräinen sijoitus oli 5,6. Paras keskimääräinen kilpailusijoitus oli Dennisin 5,8. Pascal Wehrlein oli tasaisin kuljettaja ajettuaan pisteille 15 kertaa. Nick Cassidy johti eniten kierroksia, yhteensä 122.[102]
Kauden aikana kuusi tallia pystyi voittamaan ePrix’n, mutta Porsche oli ainoa talli, jonka molemmat kuljettajat pystyivät voittamaan kauden aikana. Jaguar ja Andretti olivat palkintokorokkeella 11 kertaa kauden aikana, mikä sivusi Formula E:n yhden kauden ennätystä. Abt Cupra ja NIO 333 olivat ainoat tallit, jotka eivät kertaakaan olleet kolmeen parhaan joukossa. NIO 333 ja Porsche olivat ainoat tallit, jotka eivät saavuttaneet paalupaikkaa kauden aikana. Aika-ajojen pudotuspelivaiheeseen pääsi kauden aikana jokainen talli.[103]
Kärkitallien takana McLaren ja Mahindra saivat hyvän alun kaudelleen, mutta kauden toinen puolisko oli molemmille hyvin heikko. Vastaavasti Maserati oli kauden alussa sarjan huonoimpia talleja, mutta keräsi toisella puoliskolla hyvin pisteitä. Monacon kilpailun jälkeen Andretti pysyi sarjassa viidentenä. Abt Cupra oli toisesta kilpailuista alkaen tallien pisteissä viimeinen.[103]
DS Penske (edellisellä kaudella Dragon/Penske Autosport) paransi eniten tulostaan kaudesta 2021–2022. Talli sai 161 pisteettä enemmän kuin edellisellä kaudella. Yli 100 pisteen parannuksiin pystyivät Envision Racing (+110), Porsche (+108) ja Andretti (+102). Vastaavasti eniten pisteitä menettivät McLaren (-231 pistettä, jos verrataan Mercedekseen) ja Maserati (-155 pistettä, jos verrataan Venturi Racingiin). Talleista Andretti aloitti kauden parhaiten ja johti sarjaa kolmen kilpailun jälkeen. Tämän jälkeen sarjan johtoon nousi Porsche, joka johti sarjaa seuraavat neljä kilpailua, ja Envision Racing, mutta vain yhden kilpailun ajaksi. Porsche piti johtoa vielä kolme kilpailua, kunnes Envision nousi takaisin johtoon. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Jaguar nousi Envisionin kanssa tasoihin, mutta Envision voitti mestaruuden.[103]
Media-arviot kaudesta
Monissa ennakoissa kauden ennakkosuosikiksi nimetty DS Penske oli sarjan viides. Se oli paras talli, joka ei käyttänyt Porschen tai Jaguarin voimansiirtoa. Autosportin toimittajan Didier Laurentin mukaan DS Penske oli ainoa talli, joka pystyi haastamaan Porschea ja Jaguaria. Kulukatosta huolimatta Laurent uskoi, että Porsche ja Jaguar olivat resurssiensa ansiosta etulyöntiasemassa muihin. Insinöörityön ja datan lisäksi tarvittiin kokeneita kilpakuljettajia, mikä oli DS Pensken vahvuus.[104]
The Racen toimittajan Sam Smithin mukaan kilpailu oli kauden aikana hyvää. Voimasuhteet vaihtuivat kilpailuista toiseen eikä tuloksia pystynyt ennakoimaan. Kausi oli Smithin mukaan täynnä yllätyksiä sekä jännittävämpi kuin kukaan saattoi uskoa ennen kauden alkua. Smith nosti kauden suurimmaksi pettymykseksi Andretti-kuljettaja Andre Lottererin. Lotterer keräsi kauden aikana vain 23 pistettä, kun hänen tallikaverinsa Jake Dennis voitti mestaruuden. Smithin mukaan Lottererin huono kausi oli syy, miksei Andretti pystynyt voittamaan myös tallien maailmanmestaruutta. Koko kauden huonoimmaksi kuljettajaksi Smith nosti kuitenkin Mahindralle kesken kauden tulleen Roberto Merhin. Paras kuljettaja oli Smithin arvioissa Dennis.[105]
Saksalaisen Motorsport-Magazin.comin toimittaja Robert Seiwert piti erikoisena, että asiakastallit pystyivät voittamaan voimansiirtotoimittajansa MM-sarjassa. Erikoisuutta korosti uuden sukupolven autojen käyttöönotto, mikä vaati kaikilta enemmän. Tämän olisi pitänyt suosia valmistajia, joilla oli käytössään suuremmat resurssit.[106]
Kauden jälkeen The Race kokosi asiantuntijaraadin valitsemaan kauden parhaat kuljettajat. Raatiin kuului toimittaja Sam Smith, Allan McNish, Alex Lynn, Karun Chandhok ja reportteri Alice Holloway. Jokainen valitsi mielestään kymmenen parasta kuljettajaa, joille jaettiin pisteet sarjan pistejärjestelmän mukaisesti. Dennis oli melkein yksimielisesti raadin mielestä paras kuljettaja. Dennisin jälkeen tulivat Cassidy, Evans, Wehrlein, Günther, Vergne, Buemi, da Costa, Hughes ja Müller.[107]
e-Formula.news -julkaisu jakoi palkintoja useissa kategorioissa kauden jälkeen. Palkinnot jaettiin yleisöäänien ja toimittajien muodostaman juryn perusteella. Parhaaksi kuljettajaksi ja talliksi valittiin Dennis ja Envision. Parhaan kisasuorituksen palkinnon voitti Maximilian Günther voitostaan Jakartan toisesta kilpailusta. Vuoden parhaaksi ohitukseksi valittiin da Costan ohitus Vergensta Kapkaupungissa[k]. Kapkaupunki valittiin kauden parhaaksi kilpailuksi. Maserati MSG Racingin auton ulkoasu valittiin vuoden parhaimmaksi.[102]
Motorsport.com kuvasi kautta ”lumoavaksi”. Alkukauden perusteella vaikutti, että Wehrlein tai Dennis ajaisi selvään mestaruuteen. Jaguarin ja Envisionin vauhti elpyi kauden aikana, mikä johti mestaruustaiston kiihtymiseen. Motorsport.com julkaisi oman listansa kymmenestä parhaasta kuljettajasta. Julkaisun mukaan kauden paras kuljettaja oli Cassidy ennen Dennisiä ja Evansia. Muut kuljettajat heidän takanaan olivat Wehrlein, da Costa, Vergne, Günther, Hughes, Fenestraz ja Buemi.[108]
Palkinnot
Kauden loputtua Formula E järjesti Lontoossa gaalaillallisen, jossa jaettiin seuraavat palkinnot[109]:
FIA ja Formula E julkaisivat urheilulliset säännöt 22. marraskuuta 2022.[111] FIA kuitenkin korjaili sääntöjä ja julkaisi päivitetyt säännöt maaliskuussa 2023.[112] Keskeisimmät säännöt ja sääntömuutokset olivat:
Kilpailun pituuteen tuli muutos, kun aikarajasta siirryttiin kierrosmäärään. Kilpailun pituus määräytyi yksilöllisesti kuhunkin kilpailuun. Kilpailuun voitiin lisätä enintään seitsemän kierrosta turva-auton tai kokoradan keltaisten lippujen vuoksi, jos oltiin ajettu vähemmän kuin 80 prosenttia. Auton tehoraja oli 300kW, mutta Attack Moden aikana raja oli 350kW. Attack Moden säännöt tehorajaa lukuun ottamatta vaihtelivat kilpailuittain.[111][112]
Attack Charge oli tarkoitus tulla käyttöön tietyissä kilpailuissa. Se tarkoitti pakollista 30 sekunnin varikkopysähdystä ja pikalatausta, jonka jälkeen kilpailija olisi saanut käyttöön 4kWh lisää energiaa. Attack Chargen jälkeen kilpailija olisi saanut käyttöön kaksi ylimääräistä Attack Modea kilpailun lopussa, jolloin auton tehoraja nousi 300kW:sta 350kW:hen.[111] Huhtikuussa 2023 kuitenkin ilmoitettiin, ettei pikalatausta oteta käyttöön kauden aikana. Lykkäyksen päällimmäinen syy oli uuden tekniikan puutteellinen testaus.[113]
Fanboost otettiin pois käytöstä.[111]Fanboost oli ollut mukana sarjan alusta alkaen. Järjestelmässä katsojat olivat pystyneet äänestämään kuljettajia, jotka saivat lisäenergiaa käyttöönsä kilpailun aikana. Kuljettajat kuitenkin epäilivät, että järjestelmää manipuloitiin, eikä se ollut suosittu kuljettajien keskuudessa.[114]
Jokaisen tallin tuli ajattaa kauden aikana kahdesti harjoituksissa tulokaskuljettajaa, joka ei ollut aiemmin kilpaillut sarjassa.[111] Tallit kuitenkin vastustivat sääntöä ja sen johdosta Formula E muutti sääntöä helmikuussa 2023 niin, että se koski vain yhtä harjoitusta Rooman kilpailun yhteydessä. Toisen harjoituksen sijaan tulokkaille järjestettiin erillinen testipäivä.[115]
Kuljettajalla oli käytössä neljä sarjaa uusia renkaita per ePrix. Mikäli ePrix sisälsi kaksi kilpailua, oli rengassettejä kuusi.[112] Renkaiden toimittaja oli Hankook.[116]
Jokainen auto sai käyttää kauden aikana kaksi MGU:ta, kaksi takavaihdelaatikkoa, kaksi MCU:ta ja yhden akkupaketin. Jos nämä rajat ylitettiin, tuli autolle 20 lähtöruudun rangaistus.[112]
Ennen kilpailua oli kahdet vapaat harjoitukset. Jos ePrix sisälsi toisen kilpailun, ennen sitä oli vielä yhdet harjoitukset. Harjoitusten maksimipituus oli 30 minuuttia ja autojen tehoraja oli 350kW.[112]
Aika-ajot järjestettiin kahdessa 12 auton lohkossa, joihin kuljettajat jaettiin MM-sarjan tilanteen mukaan. Molemmilla lohkoilla oli 12 minuuttia ajoaikaa, ja auton tehoraja oli 300 kW. Molempien lohkojen neljä nopeinta eteni pudotuspeleihin (engl.duels), jossa ratkaistiin loput lähtöjärjestyksessä. Pudotuspeleissä auton tehoraja oli 350 kW.[112]
Kulukatto otettiin käyttöön. Voimansiirron valmistajien kulukatto oli yhteensä 25 miljoonaa euroa kausille 2022–2023 ja 2023–2024. Tallien kulukatto kaudelle 2022–2023 oli 13 miljoonaa euroa. Kulukattoon eivät kuuluneet kuljettajien palkkiot.[117]
Pisteet
Pistelasku
Pisteet jaettiin seuraavan taulukon mukaisesti[112]:
Sijoitus
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
PP
NK
Pisteet
25
18
15
12
10
8
6
4
2
1
3
1
Kuljettajien pisteet
Väri
Tulos
Kulta
Voittaja
Hopea
Toinen sija
Pronssi
Kolmas sija
Vihreä
Pistesijoitus
Sininen
Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti
Keskeytti (Kesk.)
Punainen
Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta
Hylättiin (DSQ)
Valkoinen
Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen
Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä
Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu
Paalupaikka
Kursivoitu
Nopein kierros
† – keskeytys ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa Power Stage -erikoiskokeella.
Formula E: Accelerate 2023 oli kauden aikana järjestetty sim racing kilpailu. Alustana käytettiin RFactor 2 -peliä, jossa ajettiin kolmannen sukupolven autoilla. Huhtikuussa järjestettiin karsinnat, johon osallistui 88 pelaajaa. Karsinnan jälkeen ajettiin kaksi karsintakilpailua Berliinin ja Rooman ePrix-radoilla. Näiden kahden kilpailun perusteella 11 pelaajaa pääsi loppukilpailuun, joka ajettiin ExCeL Londonissa osana ePrix’iä.[120] Loppukilpailusta tuli kuitenkin pettymys, kun parhaimmat pelaajat eivät osallistuneet. Samaan aikaan Saudi-Arabiassa järjestettiin turnaus, jossa rahapotti oli miljoona Yhdysvaltain dollaria[121], mikä houkutti paikalle parhaat sim racing pelaajat. Acceleraten rahapotti oli kokonaisuudessaan 40 000 euroa, josta finaalissa jaettiin 20 000 euroa.[122]
Berliinin ja Rooman kilpailut voitti unkarilainen Marcel Csincsik, mutta hän ei osallistunut Lontoon finaaliin. Lontoon finaalin kokonaiskilpailun voitti puolalainen Dawid Mroczek. Toiseksi tuli virolainen Risto Kappet ja kolmanneksi italialainen Manuel Biancolilla.[122]
Huomautukset
↑Voimansiirron on suunnitellut ja kehittänyt sisarbrändi DS Automobiles.[3]
↑ abKvjat on venäläinen, mutta FIA ei ilmoittanut hänelle maakoodia.
↑Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Norman Nato, koska Müller ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
↑Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai André Lotterer, koska Dennis ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
↑Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Maximilian Günther, koska Buemi ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
↑Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Nick Cassidy, koska Buemi ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
↑Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Jake Dennis, koska Vergne ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
↑Evans oli aika-ajojen nopein ja sai kolme lisäpistettä. Paalupaikalta lähti kuitenkin Nick Cassidy, koska Evans oli saanut lähtöruuturangaistuksen.
↑Pisteen nopeimmasta kierroksesta sai Jake Hughes, koska Lotterer ei sijoittunut 10 parhaan joukkoon.
↑Dennis ei ajanut kilpailun nopeinta kierrosta, vaan sen ajoi Jean-Éric Vergne. Vergne ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon, joten lisäpisteen ja TAG Heuer Fastest Lap palkinnon sai Dennis.
↑Cozens, Jack; Freeman, Glenn; Mitchell-Malm, Scott; Nicholls, Jack; Smith, Sam & Suttill, Josh: Our 2023 Formula E season predictionsthe-race.com. 13.1.2023. The Race. Viitattu 6.6.2023. (englanniksi)
