Suso syntyi mandingoihin kuuluvaan grioottisukuun ja opiskeli varhain koransoittoa sukulaismiestensä johdolla.[1] Hän on koran kehittäneen Jali Madi Wlen Suson jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.[2] 18-vuotiaana Suso lähti Ruotsiin ja pääsi esiintymään solistina Skandinavian alueen ravintoloissa ja baareissa. Hän myös kiersi EuroopassaTukholmassa tapaamansa ranskalaisenharmonikansoittajan kanssa.[1] Vuodesta 1974 Suso opetti koransoittoa Ghanan yliopiston Afrikan tutkimuksen instituutissa kolmen vuoden ajan.[2] Tänä aikana hän tutustui lyömäsoittaja Adam Rudolphiin. Vuonna 1977 Suso muutti Chicagoon, jossa hän perusti Adam Rudolphin, lyömäsoittaja Hamid Draken ja basisti Joe Thomasin kanssa kokoonpanon Mandingo Griot Society. Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen Richard J. Daley Centerissä Chicagon keskustassa sai osakseen runsaasti mediahuomiota, ja Suso sai Illinois Arts Councilin kautta työkseen opettaa afrikkalaista kulttuuria alueen kouluissa. Jo toisen esiintymisensä jälkeen Mandingo Griot Society sai levytyssopimuksen paikalliselta Flying Fish Records -levymerkiltä. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäisenä LP:na Mandingo Griot Society, jossa soitti myös trumpetisti Don Cherry.[1]
Toisena julkaisuna Mandingo Griot Societylta ilmestyi vuonna 1981 Mighty Rhythm. Adam Rudolph muutti Los Angelesiin ja Hamid Drake alkoi keskittyä lähes yksinomaan yhteistyöhönsä saksofonisti Fred Andersonin kanssa. Näin Mandingo Griot Society käytännössä hajosi ja Suso teki paluun soolouralleen.[1]
Yhteistyö Hancockin, Laswellin ja Glassin kanssa
Vuonna 1983 Suso otti yhteyttä Bill Laswelliin, joka kutsui tämän esiintymään Herbie Hancockin levylle Sound-System. Hancock oli niin tyytyväinen tulokseen, että kutsui Suson kiertämään yhtyeensä mukana Yhdysvaltoja[2] ja Japania. Tämän tuloksena syntyi live-LP-julkaisu Village Life.[1] Suso ja Hancock tekivät yhdessä myös vuoden 1984 kesäolympialaisia (Los Angeles) varten "Junku"-kappaleen, joka sisältyi sekä viralliseen olympialaisalbumiin että Hancockin albumiin Sound-System.[2]
Suso solmi levytyssopimuksen Celluloid Recordsin kanssa ja julkaisi vuonna 1984 ensimmäisenä solistisena albuminaan levyn Watto Sitta (1984). Mukana oli muusikoita Mandingo Griot Societysta, Herbie Hancock ja Manu Washington.[1] Vuonna 1987 Hancockin ja Suson kokoonpanot yhdistivät voimansa livealbumin Jazz Africa tekemistä varten.[2] Tämän jälkeen Suso palasi kuukaudeksi Länsi-Afrikkaan Philip Glassin seurassa tämän ollessa valmistelemassa musiikkia Godfrey Reggion elokuvaan Powaqqatsi. Yhdysvaltoihin palattuaan Suso ja Glass tekivät yhteistyötä MinneapolisinGuthrie TheaterinJean Genet'n näytelmästä Kaihtimet (Les paravents) vuonna 1989 tekemää tuotantoa varten. Glass vaikutti vahvasti Suson LP-julkaisun The Dreamtime (1990) minimalistiseen estetiikkaan.[1] 1990-luvun alusta saakka Suso ja Glass ovat esiintyneet konserteissa eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Carnegie Hallissa, Metropolitan Museum of Artissa, Barbican Centressä ja Arts Centre Melbournessa.[2] Vuonna 2004 kaksikko matkusti Ateenaan kappaleen "Orion" esittämistä varten. Teos oli tilattu vuoden 2004 kesäolympialaisten kunniaksi.[1]
Suson ja Laswellin yhteistyö vuosina 1987–1997 johti moniin esiintymisiin ja levytyksiin. Vuonna 1997 kaksikko matkusti Gambiaan, Senegaliin ja Guinea-Bissauhun albumin Jali Kunda: Griots of West Africa & Beyond tekemistä varten.[2]
