Florence and the Machine (tai Florence + the Machine)[4] on brittiläinenindie rock -yhtye, joka koostuu laulaja Florence Welchistä, Isabella Summersista ja joukosta muita muusikoita. Yhtyeen musiikki sai paljon ylistystä mediassa, etenkin BBC:ltä, ennen yhtyeen nousua valtavirran suosioon. BBC esitteli yhtyettä ohjelmassa BBC Introducing, millä oli oma osuutensa yhtyeen nousuun.
Yhtyeen ensimmäinen albumi, Lungs, julkaistiin 6. heinäkuuta 2009 ja se pysyi Britannian albumilistan toisella sijalla viisi ensimmäistä viikkoaan.[5] 17. tammikuuta 2010 albumi pääsi listan ensimmäiselle sijalle oltuaan listalla yhtäjaksoisesti 28 viikkoa.[6] Lokakuussa 2010 albumi oli ollut listan top-40-osiossa yhtäjaksoisesti 65 viikkoa, mikä teki siitä yhden parhaiten myyneistä albumeista vuosina 2009 ja 2010. Yhtyeen toinen studioalbumi, Ceremonials, joka julkaistiin lokakuussa 2011, aloitti Britanniassa listan sijalla yksi ja Yhdysvalloissa listan sijalla kuusi.
Florence and the Machinen tyyliä on kuvailtu useiden genrejen, muun muassa rockin ja soulin, yhdistelmäksi.[7][8]
Yhtyeen nimi Florence and the Machine on peräisin Welchin teinivuosien yhteistyöstä Isabella ”Machine” Summersin kanssa. Welch ja Summers esiintyivät jonkin aikaa yhdessä nimellä ”Florence Robot/Isa Machine”. Welch kertoo: ”Nimi Florence and the Machine alkoi inside-vitsinä, joka riistäytyi käsistä. Tein musiikkia ystäväni kanssa. Häntä kutsuimme Isabella Machineksi ja minä taas olin Florence Robot. Kun olin tunnin matkan päässä ensimmäiseltä keikaltani, tajusin, ettei minulla vieläkään ole nimeä, joten ajattelin: ‘Okei, minä olen Florence Robot/Isa Machine’, ennen kuin tajusin, että nimi oli tajuttoman pitkä.”[9][10]
Summersin (koskettimet ja taustalaulu) lisäksi nykyisessä kokoonpanossa esiintyvät muusikot Robert Ackroyd (kitara ja taustalaulu), Chris Hayden (rummut, perkussio ja taustalaulu), Mark Saunders (basso ja taustalaulu) sekä Tom Monger (harppu).[11] Welch on ylistänyt muuta yhtyettä siitä, että he tuntevat hänen luomisprosessinsa. Welch kertoo: ”Olen työskennellyt suurimman osan heistä kanssa pitkään, ja he tuntevat tyylini, tuntevat miten kirjoitan ja tietävät, mitä haluan.”
Vuonna 2007 Welch äänitti Ashok-yhtyeen kanssa. Ashok julkaisi Plans-nimisen albumin, joka sisälsi ensimmäisen version Florence and the Machinen myöhemmästä hittikappaleesta ”Kiss with a Fist”. Kappaleen nimi oli siinä vaiheessa ”Happy Slap”. Welch allekirjoitti sopimuksen Ashokin kanssa, mutta tunsi ”olevansa väärässä yhtyeessä” ja purki sopimuksen.[9] Florence and the Machinen manageri on Mairead Nash, joka päätti ryhtyä Welchin manageriksi sen jälkeen, kun päihtynyt Welch oli seurannut häntä yökerhon[9][12] WC-tiloihin ja laulanut Etta Jamesin kappaleen ”Something’s Got a Hold on Me” vuodelta 1962.[13]
2008–2010: Lungs
Laulaja Florence Welch Singaporessa 2010.
Florence and the Machine julkaisi debyyttialbuminsa, Lungsin, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 6. heinäkuuta 2009. Albumin tuottajia ovat James Ford, Paul Epworth, Steve Mackey ja Charlie Hugall.[8] Suuri osa albumin materiaalista oli kirjoitettu reaktiona Welchin väliaikaiseen eroamiseen poikaystävästään. Welch sanoo: ”Hän [poikaystävä] ei pidä, kun puhun siitä. Siksi siitä onkin hauskaa laulaa.”[14] Albumi julkaistiin virallisesti Rivoli Ballroomissa, Brockleyssa, kaakkoisessa Lontoossa. Albumi kävi listan ensimmäisellä sijalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja toisella sijalla Irlannissa. 6. elokuuta 2009 mennessä albumi oli myynyt yli sata tuhatta kopiota Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 10. elokuuta mennessä se oli ollut listan toisella sijalla viisi viikkoa yhtäjaksoisesti.[14][15] Albumi tuli ladattavaksi Yhdysvalloissa 25. heinäkuuta 2009. Se meni Billboard Heatseekers Albums -listan sijalle 17[16] ja lopulta kävi sijalla yksi.[17] Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa fyysisesti 20. lokakuuta levy-yhtiönään Universal Republic.[18]
Albumin ensimmäinen single ”Kiss with a Fist” julkaistiin 9. kesäkuuta 2008. Kappale esiintyi myös elokuvissa Wild Child,[19]Jennifer’s Body,[20]St. Trinian’s 2: Tyttökoulu aarrejahdissa[21], kuin myös televisiosarjoissa 90210,[22]Community[23] ja Hyvässä uskossa[24]. Seuraava single, ”Dog Days Are Over”, julkaistiin 1. joulukuuta 2008. Se äänitettiin ilman instrumentteja ”vessan kokoisessa studiossa”[25]. Kappaletta käytettiin yhdysvaltalaisissa TV-sarjoissa Gossip Girl[26] ja Covert Affairs[27], brittiläisessä TV-sarjassa Skins – liekeissä[28] sekä Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä -elokuvan trailerissa.[29] ”Dog Days Are Over” oli mukana myös Glee-televisiosarjan jaksossa ”Special Education”, jossa sen esittivät Jenna Ushkowitz ja Amber Riley.[30] Kolmantena singlenä levyltä julkaistiin 22. kesäkuuta 2009 ”Rabbit Heart (Raise It Up)”. Pieni osa kappaleen melodiasta sekä säe ”how quickly the glamour fades” oli lainattu newyorkilaisenGang Gang Dance -yhtyeen vuoden 2008 ”House Jam” -kappaleesta ilman, että siitä oli huomautusta kappaleen tiedoissa. Yhtyeen jäsenet huomasivat tämän ja ilmoittivat siitä Florence and the Machinen levy-yhtiölle. Island Records myönsi tekijänoikeusrikkomuksen tapahtuneen ja suostui maksamaan Gang Gang Dancelle osuuden kappaleen rojalteista. Welch myönsi erehtyneensä ja sanoi tarkoituksenaan olleen osoittaa kunniaa.[31][32]
Lungsin julkaisun jälkeen singleinä julkaistiin ”Drumming Song” sekä coverThe Sourcen ja Candi Statonin vuoden 1986 kappaleesta ”You’ve Got the Love”.[33][34] Jälkimmäisestä Welch teki myös mash-up-version brittiläisen rap-artisti Dizzee Rascalin kanssa. Kaksikko esitti kappaleen ”You’ve Got the Dirtee Love” yhdessä vuoden 2010 BRIT Awards -tapahtumassa 16. helmikuuta 2010 ja äänite esiintymisestä julkaistiin singlenä seuraavana päivänä.[35][36]
5. tammikuuta 2010 ilmoitettiin, että seuraava albumilta julkaistava single olisi ”Hurricane Drunk”.[37] 3. maaliskuuta kuitenkin ilmoitettiin ”Dog Days Are Over” -kappaleen uudelleenjulkaisusta; digitaalisesti se julkaistiin 11. huhtikuuta 2010 ja seitsemän tuuman vinyylillä seuraavana päivänä. Samassa yhteydessä julkaistiin kappaleelle uusi musiikkivideo. ”Cosmic Love” julkaistiin 5. heinäkuuta 2010 kuudentena ja viimeisenä singlenä Lungsilta. Musiikkivideo oli kuvattu jo aiemmin. ”Cosmic Love” on esiintynyt lukuisissa yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa, muun muassa Greyn anatomiassa,[38]Vampyyripäiväkirjoissa,[39]V:ssä,[40]Nikitassa[41] ja Tanssi jos osaat -ohjelmassa.[42] Yhtye vieraili myös Gossip Girlin 7. helmikuuta 2011 esitetyssä jaksossa ”Panic Roommate”, jossa se esitti akustisen version ”Cosmic Lovesta”.[43] 12. toukokuuta 2010 kerrottiin, että Florence and the Machine esittäisi ”Heavy in Your Arms” -nimisen kappaleen elokuvan Twilight – Epäilyssoundtrackilla.[44] Elokuva julkaistiin 30. kesäkuuta 2010 ja ”Heavy in Your Arms” soi lopputekstien aikana. Kappaleen musiikkivideo julkaistiin 7. heinäkuuta 2010. ”I’m Not Calling You a Liar” -kappaleen remix esiintyi vuonna 2011 julkaistussa videopelissä Dragon Age II nimellä ”I’m Not Calling You a Liar (Dragon Age II: Varric’s Theme)”. Kappaleen oli tuottanut pelin säveltäjä Inon Zur.[45]
Yhtyeen levy-yhtiö tarjosi mahdollisuutta äänittää toinen albumi Yhdysvalloissa, jotta yhtye pystyisi työskentelemään yhdessä Los Angelesin lauluntekijöiden ja tuottajien kanssa.[46] Welch harkitsi tarjousta, mutta päätti lopulta äänittää levyn Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ensimmäinen demosessio tapahtui Welchin ja Paul Epworthin kesken pienessä lontoolaisessa studiossa tammikuussa 2010. Lukuisat tuottajat ilmaisivat mielenkiintonsa työskennellä albumin parissa, mutta Welch torjui tarjoukset, sillä hän halusi Ceremonialsin olevan parempi versio Lungsista. Welchin mukaan Ceremonials sisältäisi ”isommat rumpu- ja bassoäänet sekä synkemmän, raskaamman ja ennen kaikkea kokonaisemman soundin”. Loppuvuoden albumin teko jatkui vain ajoittaisesti, sillä yhtye keskittyi laajaan kiertueeseensa Yhdysvalloissa, jossa Lungsista oli tullut suosittu. Suurin osa albumin kappaleista kirjoitettiin tammi- ja huhtikuun välillä 2011 ja äänitys tehtiin huhtikuussa Abbey Road Studiosilla. Hienosäätö tehtiin Epworthin omalla studiolla Lontoossa ja Welch taas äänitti lauluraidat lukuisissa eri studioissa Yhdysvalloissa kiertueen vapaapäivinään. Viimeisen kerran levyä äänitettiin heinäkuussa Epworthin studiolla.[46] Epworth oli mukana seitsemän kappaleen tekemisessä. Lukuisat muutkin brittiläiset lauluntekijät olivat mukana tekemässä albumia, muun muassa Summers, Kid Harpoon, James Ford ja säveltäjä Eg White.[46]
Helmikuussa 2011 Florence and the Machine oli ehdokkaana 53. Grammy-gaalassa parhaan uuden artistin kategoriassa.
Kesäkuussa 2011 cover-versio Buddy Hollyn klassikkokappaleesta ”Not Fade Away”, jonka Florence and the Machine nauhoitti Hollyn 75-vuotistribuuttialbumille Rave on Buddy Holly, julkaistiin[47] ja yhtye esitti Ceremonialsia esittelevän kappaleen ”What the Water Gave Me” Greek Theatressa, Berkeleyssä, Kaliforniassa.[48] Elokuussa 2011 single ”What the Water Gave Me” julkaistiin iTunesissa[49] ja samalla julkaistiin sen musiikkivideo yhtyeen kotisivuilla ja YouTube-kanavalla.[50] Video sai kahdessa päivässä 1,5 miljoonaa Youtube-katselukertaa ja kappaletta soitettiin paljon Yhdysvaltojen alternative-radiokanavilla, muun muassa losangelesilaisellaKROQ-kanavalla.[46] Seuraava single, ”Shake It Out”, julkaistiin internetissä syyskuussa 2011 ja perinteisesti 11. lokakuuta. Australiassa kappale pääsi Triple J- ja Nova-radiokanaville ja sitä soitettiin reilusti myös Skandinaviassa, Italiassa ja Kanadassa.[46]
Yhtyeen toinen albumi, Ceremonials, julkaistiin 31. lokakuuta 2011. Se pääsi Britannian albumilistan sijalle yksi ja Yhdysvaltojen Billboard 200 -listan sijalle kuusi.[51][52] 12. tammikuuta 2012 Florence and the Machine nimettiin ehdokkaaksi kahteen Brit Awards -palkintoon, jotka jaettaisiin 21. helmikuuta 2012 O2 ArenallaLontoossa.[53] 26. huhtikuuta 2012 yhtye julkaisi kappaleen ”Breath of Life”, joka oli äänitetty Lumikki ja metsästäjä -elokuvan viralliseksi tunnuskappaleeksi.[54][55] 5. heinäkuuta 2012 julkaistiin seuraava single, skotlantilaismuusikkoCalvin Harrisinremix ”Spectrum (Say My Name)”. Tämä neljäs single Ceremonialsilta oli yhtyeen ensimmäinen listaykkönen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[56] Welch kertoi olevansa innoissaan uuden materiaalin tekemisestä kolmatta albumia varten heti kiertueen päättymisen jälkeen syyskuun 2012 lopussa.[57] Toisen kerran Welch teki yhteistyötä Calvin Harrisin kanssa kappaleessa ”Sweet Nothing”, joka julkaistiin singlenä Harrisin albumilta 18 Months 12. lokakuuta 2012. Kappale kohosi heti Yhdistyneen kuningaskunnan listan sijalle yksi ja teki siitä heidän yhteistyönsä toisen listaykkösen.[58]
Vuoden 2012 keskivaiheilla ilmoitettiin, että Universal Republic Records lopettaa toimintansa ja siirtää kaikki artistinsa, mukaan lukien Florence and the Machinen, Republic Recordsille pitäen nimensä tällä tavoin edelleen olemassa. Elokuun lopulla 2012 Welch kertoi Style-lehdelle aikovansa pitää vuoden tauon ennen kuin alkaisi työstää yhtyeen seuraavaa studioalbumia. Welch sanoi: ”Minulla on olemassa hyvin todennäköinen ’pidä vuoden vapaa’ -suunnitelma. Levy-yhtiö ei ole asettanut minulle minkäänlaisia paineita seuraavan albumin suhteen. He ovat sanoneet, että minulla on niin paljon aikaa kuin tahdon.”[59]
Joulukuussa 2012 Florence and the Machine oli ehdolla vuoden 2013 Grammy-gaalassa parhaan pop-laulualbumin (Ceremonials) ja parhaan pop-duo/yhtye-esiintymisen (Shake It Out) kategorioissa.[60] 4. huhtikuuta 2013 kerrottiin Florence and the Machinen tehneen ”Over the Love” -nimisen kappaleen Baz Luhrmannin elokuvaan The Great Gatsby – Kultahattu.[61] Kappale julkaistiin 17. huhtikuuta 2013 SoundCloudissa.
2014–: How Big, How Blue, How Beautiful
4. syyskuuta 2014 Welch kertoi New Musical Expressille yhtyeen uutta albumia työstettävän.[62] Tammikuussa 2015 fanisivusto julkaisi kuvan, jossa uutta albumia miksataan studiolla. 9. helmikuuta yhtye soitti Lontoossa yksityiskeikalla lähes kaikki albumin kappaleet, muun muassa ”Ship to Wreck”, ”Caught”, ”Delilah” ja albumin ensimmäinen single ”What Kind of Man”.[63] Seuraavana päivänä yhtye julkaisi lyhyen musiikkivideon uuden albumin nimikkokappaleesta. Meksikossa kuvattu ”How Big, How Blue, How Beautiful” -video[64] toimi samalla virallisena albumin teaser-videona ja sen ovat ohjanneet Tabitha Denholm ja Vincent Haycock. Single ja albumi ilmestyivät videon ilmestymisen jälkeen ennakkotilattaviksi suosittuihin verkkomusiikkikauppoihin. Musiikkivideo on alle 3-minuuttinen, kun taas albumilla kappaleesta on 5-minuuttinen versio. 12. helmikuuta albumin ensimmäinen single paljastettiin Zane Lowen BBC Radio 1 -ohjelmassa,[65] ja myöhemmin samana päivänä kappaleen musiikkivideo julkaistiin yhtyeen YouTube-kanavalla. Yhtye julkaisi seuraavan musiikkivideon ”St. Jude” -nimisestä kappaleesta 23. maaliskuuta, ja video jatkoi ”What Kind of Man” -musiikkivideon kertomusta. Koreografian videoon teki Ryan Heffington ja videon ohjasi Vincent Haycock.[64] 8. huhtikuuta esiteltiin albumin toinen single, ”Ship to Wreck”, BBC:n Radio 1:llä. Aiempien musiikkivideoiden tarinaa jatkava ”Ship to Wreck” -video julkaistiin 13. huhtikuuta.[64] 19. toukokuuta DJ Annie Mac paljasti ohjelmassaan uuden, ”Delilah”-nimisen kappaleen.[66]
Albumi julkaistiin 29. toukokuuta Saksassa, 1. kesäkuuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 2. kesäkuuta Yhdysvalloissa. Viisi lisäkappaletta sisältävä deluxe-versio albumista ilmestyi 13. toukokuuta.[67] Albumista tuli yhtyeen kolmas listaykkönen Yhdistyneen kuningaskunnan albumilistalla ja se debytoi ykkössijalla myös US Billboard 200 -listalla.[68][69]
Esiintymiset
Florence and the Machine esiintymässä O2 ABC Glasgow’ssa Lungs-kiertueensa aikana
Florence and the Machine aloitti soittamalla kourallisen keikkoja Lontoon seudulla ja elokuussa 2007 yhtye esiintyi ensimmäisen kerran järjestetyssä 1-2-3-4 Shoreditch Festivalissa, jossa he esiintyivät Lightspeed Championin kanssa MySpace Main Stagella, jota isännöi Queens of Noize.[12][70] Toukokuussa 2008 yhtye soitti MGMT:n kanssa kiertueella Euroopassa.[71]BBC:n rooli Florence and the Machinen nousussa suosioon oli merkittävä. BBC soitti yhtyeen musiikkia paljon BBC Introducing -ohjelmassa,[72] mikä johti lukuisiin esiintymisiin musiikkifestivaaleilla 2008, muun muassa Glastonburyssa,[73] Reading and Leedsissä[74] ja Bestivalissa.[75] Florence and the Machine oli myös mukana Shockwaves NME Awards Tour 2009 -kiertueella tammi- ja helmikuussa.[76]
Yhtye soitti Conserts for Teenage Cancer Trust -hyväntekeväisyystapahtumassa Royal Albert Hallissa maaliskuussa 2009.[77] Florence and the Machine esiintyi Blurin lämmittelijänä Blurin comeback-keikalla Manchesterin M.E.N. Arenalla 26. kesäkuuta.[78] Yhtye soitti myös Lovebox Festivalilla 18. ja 19. heinäkuuta.[79] Heinäkuussa 2009 yhtye toimi lämmittelijänä Duran Duranille.[10] Yhtye esiintyi vuonna 2009 vielä Glastonburyn festivaaleilla,[80] Reading and Leedsissä,[81] Electric Picnicissä[82] ja Tin the Parkissa.[83]
Florence and the Machine soitti Splendour in the Grass -musiikkifestivaaleilla heinäkuussa 2010 Australiassa. Yhtyeen yleisö kolmipäiväisillä festivaaleilla oli yksi suurimmista. He esiintyivät ulkoilma-amfiteatterissa, joka oli suljettava turvallisuuden takia, kun iso joukko festivaalivieraita kiirehti näkemään esiintymistä. On arvioitu, että noin 28 000 festivaalivierasta 33 000 maksaneesta ahtautui katsomaan Florence and the Machinea. Amfiteatterin sisäänkäynti avattiin uudelleen pian esiintymisen alettua, kun turvallisuusasiat saatiin kuntoon.[84] Lokakuussa 2009 yhtyeen tarvikkeet ja soittimet paloivat perävaunupalossa Euroopan-kiertueen aikana ja yhtye joutui käyttämään vuokrattuja instrumentteja kiertueen loppuun saakka.[85] Welch kertoi: ”Saattoi kuulla harpun kielien katkeavan tulipalossa. Omituinen ääni. Äänitimme sen ja haluan käyttää sitä kappaleessa.”[86] 27. lokakuuta 2009 Florence and the Machine soitti ensimmäisen virallisen keikkansa New Yorkissa Bowery Ballroomissa[87] ja esitti kappaleen ”Kiss with a Fist” Late Show with David Lettermanissa.[88] 5. marraskuuta yhtye esiintyi Jimmy Kimmel Livessa ja esitti kappaleen ”Rabbit Heart (Raise It Up)”. Welch sanoi haluavansa tehdä kiertueen Yhdysvalloissa, mutta sanoi myös pelkäävänsä mahdollista koti-ikävää.[89]
Toukokuussa 2010 Lungsin tammikuisen listamenestyksen jälkeen, seitsemän kuukautta albumin julkaisun jälkeen, Florence and the Machine julkaisi yksitoista esiintymistä Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sisältävän The Cosmic Love Tourin. Lämmittelijöinä toimivat muun muassa Babe Shadow ja The Drums. Florence and the Machine esiintyi myös Oxegen 2010 -,[90] T in the Park 2010 -,[91] Isle of Wight Festival 2010 -,[92] Roskilde Festival 2010 -,[93] V Festival 2010 -,[94] ja San Miguel Primavera Sound 2010 -tapahtumissa.[95] Maaliskuussa 2010 vahvistettiin yhtyeen ensimmäisen headline-festivaaliesiintymisen olevan Latitude 2010 -festivaaleilla, jonne yhtye oli varattu edellisessä syyskuussa ennen suosiotaan.[96]
The Cosmic Love Tourin ensimmäinen keikka oli Dublinin Olympia Theatressa 2. toukokuuta 2010. Tällöin yhtye esitti uuden kappaleensa nimeltä ”Strangeness and Charm”, jonka nimi viittaa kvarkkien rakenteeseen.[97] Kiertue päättyi Lontoon Hammersmith Apolloon 15. toukokuuta 2010.[98] 25. kesäkuuta yhtye esiintyi Glastonbury Festival 2010 -tapahtumassa, jossa he esittivät Strangeness and Charm -kappaleen sekä cover-version Fleetwood Macin kappaleesta ”The Chain” kymmenen kappaletta sisältäneen esiintymisensä aikana.[99] Yhtyeen esiintyminen keräsi yhden suurimmista yleisöistä festivaalipäivän aikana ja yhden suurimmista yleisöistä koko Other Stage -lavan historiassa festivaaleilla.[99] Yhtye esiintyi Suomessa Tavastialla 3. maaliskuuta 2010[100] sekä Ruisrockissa kesällä 2010.
Vuoden 2010 BRIT Awards -gaalassa Welchin ja Dizzee Rascalin esittämää mash-up-kappaletta ”You Got the Dirtee Love” kuvailtiin ”illan ehdottomaksi kohokohdaksi”.[101] Tämä yhteistyökappale julkaistiin seuraavana päivänä hyväntekeväisyyssinglenä, ja se kävi Britannian singlelistan toisella paikalla.[101] Esiintyminen toistui, kun Welch esiintyi yhdessä Dizzee Rascalin kanssa Glastonbury Festival 2010 -tapahtumassa.[102] Florence and the Machine toimi lämmittelijänä U2:lle U2 360° Tour -kiertueen Pohjois-Amerikan osuudella kesä- ja heinäkuussa 2011.[103]
Yhtyeen toinen, Ceremonials Tour -niminen kiertue alkoi 13. lokakuuta 2011 New Yorkista ja päättyi käytännössä 12. joulukuuta 2012 Dubliniin. Kiertueen viimeinen festivaaliesiintyminen oli Varsovassa 14. kesäkuuta 2014.[104]
Kolmas How Big Tour -niminen kiertue alkoi keväällä 2015 How Big, How Blue, How Beautiful -albumin julkistuksen myötä ja elokuussa 2015 Florence + the Machine esiintyi toista kertaa Suomessa Flow Festivalissa.[105]
Tyyli ja vaikutteet
Florence and the Machine esiintymässä Terminal 5:ssä New Yorkissa 1. marraskuuta 2010.
Florence Welchiä on verrattu muihin naislaulajiin, esimerkiksi Kate Bushiin,[106][107]Siouxsie Siouxiin,[106][107]PJ Harveyhin[106] sekä Björkiin.[107] Eräässä haastattelussa Welch mainitsi Grace Slickin vaikuttajanaan ja ”sankarinaan”.[108] Florence and the Machinen tyyliä on kuvattu ”synkäksi, lujaksi ja romanttiseksi”.[106] Heidän musiikkinsa on sekoitus ”klassista soulia ja ’keskiyö nummella’ -rockia”.[106] Welch sanoi lyriikoidensa liittyvän renessanssitaiteilijoihin: ”Kamppailemme samojen asioiden kanssa kuin hekin – rakkaus ja kuolema, aika ja kipu, taivas ja helvetti.”[109] Vuodesta 2008 Welch oli parisuhteessa kirjallisuustoimittaja Stuart Hammondin kanssa. Heidän väliaikainen eronsa tarjosi inspiraatiota Lungs-albumille.[110] Vuonna 2011 pari kertoi eronneensa lopullisesti ristiriitaisten uravaatimustensa takia. Tämä ero taas tarjosi paljon materiaalia Florence and the Machinen Ceremonials-albumille.[111]
.jpg)
