Ferdinand II:n vanhemmat olivat saksalaisen Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuakunnan prinssi Ferdinand ja unkarilaisen ruhtinaan tytär Antonie von Koháry. Belgian ensimmäinen kuningas Leopold I ja Saksi-Coburg-Gothan ruhtinas Ernst I olivat Ferdinand II:n setiä,[2] ja Ison-Britannian prinssipuoliso Albert oli hänen serkkunsa.[1] Vuonna 1826 Ferdinandin arvonimi muuttui Saksi-Coburg-Saalfeldin prinssistä Saksi-Coburg-Gothan prinssiksi saksilaisten herttuakuntien uudelleenjärjestelyn seurauksena.
Ferdinand puhui saksaa, unkaria, ranskaa, englantia, espanjaa, italiaa ja portugalia.[3]
Kuningaspuolisona ja sijaishallitsijana
Ferdinand nai Portugalin hallitsijan Maria II:n 19-vuotiaana tammikuussa 1836. Marian ensimmäinen aviomies oli kuollut kymmenen kuukautta aiemmin vain kahden kuukauden avioliiton jälkeen.[1] Ferdinand sai vuonna 1836 Portugalissa kenraalisotamarsalkan arvon, mutta joutui jättämään armeijan jo samana vuonna.[2] Ferdinandilla ja Marialla oli viisi poikaa ja kaksi tytärtä, joiden lisäksi neljä lasta syntyi kuolleina.[4] Ferdinand pyrki antamaan lapsilleen kurinalaisen mutta monipuolisen koulutuksen.[1]
Ensimmäisen poikansa Pietarin (Pedro) syntymän jälkeen Ferdinand julistettiin 16. syyskuuta 1837 kuninkaaksi nimellä Ferdinand II.[5][1] Hän saavutti saksalaisesta syntyperästään huolimatta portugalilaisten suosion.[5] Hänet tunnettiin varsinkin taide-elämän suosijana.[1] Muutoin Marian ja Ferdinandin hallitsijakautta kuitenkin leimasi ajoittain sisällissodaksi muuttunut valtataistelu demokraattisempaa hallintoa vaatineiden niin sanottujen syyskuulaisten ja vanhoillisten sotilasjohtajien välillä.[6]
Marian kuoltua synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin 15. marraskuuta 1853 alaikäisestä Pietari V:stä tuli kuningas ja Ferdinandista poikansa sijaishallitsija. Ferdinand luopui vallasta poikansa tultua täysi-ikäiseksi 16. syyskuuta 1855.[5][1] Pietari V:n kuoltua vuonna 1861 lapsettomana Portugalin kuninkaaksi tuli Ferdinand II:n ja Maria II:n nuorempi poika Ludvig I.[6] Ferdinandia ehdotettiin Kreikan kuninkaaksi vuonna 1862 ja Espanjan kuninkaaksi vallankumouksen jälkeen vuonna 1869, mutta hän kieltäytyi kummallakin kerralla.[2][5]
Ferdinand solmi vuonna 1869 morganaattisen avioliiton oopperalaulaja Elise Henslerin kanssa, ja tälle annettiin Edlan kreivittären arvo.[5][2][3] Toinen avioliitto oli lapseton,[2] mutta Elisellä oli yksi tytär aiemmasta suhteesta.
Hyvän koulutuksen Ferdinand tunsi taiteet ja musiikin.[1] Hän harrasti maalausta, kuvanveistoa ja vinjettien piirtämistä.[2] Hän oli Kuninkaallisen tiedeakatemian presidentti, Coimbran yliopiston kansleri ja Ruusuristiläisten suurmestari.lähde? Ferdinand rakennutti Sintraan suuren puiston ympäröimän mielikuvituksellisen Penan palatsin, joka on nykyään UNESCON maailmanperintökohde. Paikalla sijaitsi alkuaan 1500-luvulla perustettu ja sittemmin raunioitunut luostari, jonka Ferdinand hankki omistukseensa ja alkoi rakennuttaa palatsia vuonna 1839.[3][7]
Lisäksi kuolleina syntyneet lapset Maria (1840), Leopoldo (1849), Maria (1851) ja Eugénio (1853).[4] Pojista kolme kuoli marras–joulukuussa 1861 kolera- tai lavantautiepidemiaan.
Lähteet
↑ abcdefghFerdinand II(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.7.2016.
