Fatah (arab.فتح, Fatḥ), aiemmin Palestiinan kansallisen vapautuksen liike (arab.حركة التحرير الوطني الفلسطيني, Ḥaraka at-Taḥrīr al-Waṭanī al-Filasṭīnī) on palestiinalaisten poliittinen puolue ja PLO:n suurin jäsenjärjestö. Fatah on keskustavasemmistolainen, sekulaari ja nationalistinen. Sillä on tarkkailijajäsenen asema sosiaalidemokraattisten puolueiden sosialistisessa internationaalissa.
Palestiinasta karkotetut, etupäässä Persianlahden valtioissa työskentelevät, koulutetut ihmiset perustivat Fatahin vuonna 1959. Heistä merkittävin oli Jasser Arafat. Fatah liittyi PLO:hon ja sai vuonna 1969 johtoaseman.
Fatah järjesti hyökkäyksiä Israeliin Jordaniasta käsin ja sai aseita Neuvostoliitosta ja Kiinasta. Sen johtajat karkotettiin väkivalloin Jordaniasta 1970–1971 (musta syyskuu 1970). Israelilaisten valloitus Libanonissa (Operaatio Litani) johti Fatah-järjestön siirtymiseen Tunisiaan, Jemeniin, Algeriaan ja Irakiin. Israel teki 1. lokakuuta 1985 ilmaiskun Tunisiaan Fatahin päämajaan. Vuonna 1993 Arafat allekirjoitti salaisten Oslon neuvotteluiden jälkeen periaatesopimuksen Israelin kanssa. Israel ja PLO tunnustivat toisensa, ja Arafat palasi palestiinalaisalueille maanpaosta Tunisiasta.
Vuoden 2005 presidentinvaalissa Fatah tuki Mahmud Abbasia. 25. tammikuuta 2006 parlamenttivaalien jälkeen Fatah jäi oppositioon palestiinalaishallinnossa. Fatah piti kuudennen puoluekokouksensa Betlehemissä 4. elokuuta 2009 alkaen. Se oli ensimmäinen pariinkymmeneen vuoteen.
Fatahia lähellä on militantti nuorisojärjestö Tanzim.
Fatah ajautui 2006 yhteenottoihin terroristijärjestö Hamasin kanssa sen jälkeen kun Hamas voitti parlamenttivaalit. Yhteenotoissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Kesäkuussa 2007 Fatah hävisi taistelun Hamasia vastaan Gazan kaistan hallinnasta.
Hamas sai vallatuista Fatahin rakennuksista haltuunsa runsaasti yhdysvaltalaisvalmisteisia aseita, CIA:n dokumentteja, koulutusvideoita ja ajoneuvoja varustettuna Israelin rekisterikilvillä. Väitteet yhteyksistä CIA:han ja Israeliin eivät olleet hyväksi Fatahin maineelle.[1]
