Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto (ECHO), joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimisto, on merentakaisesta humanitaarisesta avusta ja pelastuspalvelusta vastaava Euroopan komission yksikkö.
EU antoi vuonna 2013 ECHOn kautta 1,35 miljardia euroa hätäapua.[1] EU on ollut toiseksi suurin humanitaarisen avunantaja joka vuosi vuodesta 2000 (tiedot saatavilla vuoteen 2012 saakka). Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa se on maailman suurin humanitaarisen avun antaja, jonka osuus koko humanitaarisesta avusta oli vuonna 2009 yli 50 prosenttia.[2] ECHO-rahoitteiset hankkeet vaikuttavat vuosittain yli 120 miljoonaan ihmiseen 90 maassa.[3]
ECHO ei itse hallinnoi avustusohjelmia, vaan rahoittaa toimenpiteitä yli 200 kumppanin (kansalaisjärjestöjen, YK:n järjestöjen ja Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun kaltaisten kansainvälisten järjestöjen) kautta.[4] Vuonna 2013 ECHOlla oli 39 maassa 44 kenttätoimistoa, joissa työskenteli 149 kansainvälistä humanitaarisen avun asiantuntijaa ja 315 kansalliseen henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Kenttätoimistot tarjoavat ajantasaisia analyysejä tietyn maan tai alueen vallitsevista ja tulevista tarpeista, auttavat toimenpidestrategioiden ja politiikan kehittämisessä, antavat teknistä tukea ECHO-rahoitteisille toimenpiteille sekä varmistavat toimenpiteiden asianmukaisen seurannan ja auttavat avunantajaa koordinoinnissa paikan päällä.[5]
Humanitaarisen avun tarjoamisen lisäksi ECHO on myös vastuussa EU:n pelastuspalvelumekanismista. Vuonna 2001 perustettu mekanismi vahvistaa Euroopan kansallisten pelastuspalveluviranomaisten välistä yhteistyötä. Mekanismissa on tällä hetkellä mukana 31 maata: kaikki 28 EU:n jäsenvaltiota sekä Islanti, Norja ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia. Mekanismin tarkoituksena on mahdollistaa osallistujavaltioiden koordinoitu apu luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien uhreille Euroopassa ja muualla.
Kun EU:lle myönnettiin vuonna 2012 Nobelin rauhanpalkinto, Barroson komissio otti rahapalkinnon vastaan EU:n puolesta ja kohdisti sen uuteen Rauhan lapset -aloitteeseen. Rauhan lapset -hankkeisiin kohdennettiin vuonna 2013 noin kaksi miljoonaa euroa. Vuonna 2014 summa nostettiin neljään miljoonaan euroon.[6]
Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimiston (ECHO) perusti vuonna 1992 Delorsin toinen komissio. Euroopan yhteisön lakattua olemasta vuonna 2009, toimistosta tuli Euroopan komission tai Euroopan unionin humanitaarisen avun pääosasto, mutta lyhenne ECHO pysyi samana.
Vuonna 2010 valittiin uusi kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaava komission jäsen Lissabonin sopimuksen humanitaarista apua ja kriisinhallinta koskevan 214 ja 196 artiklan mukaisesti. ECHOn viralliseksi nimeksi tuli humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto. Samalla myös pelastuspalveluyksikkö siirrettiin ympäristöasioiden pääosastosta ECHOn pääosastoon. Muutoksen tarkoituksena oli parantaa koordinointia ja päätöksentekoa alalla, jolla nopea reagointi on elintärkeää.
EU:n pelastuspalvelumekanismin perustamisen myötä avattiin myös uusi hätäavun koordinointikeskus (ERCC), joka seuraa katastrofeja ja parantaa katastrofeille alttiiden maiden valmiutta ja selviytymiskykyä. Viimeksi pelastuspalvelumekanismia käytettiin Bosnia ja Hertsegovinan ja Serbian tulvien aikana.[7]
Tehtävä ja periaatteet
Humanitaarisen avun alalla ECHOn tehtävänä on tarjota hätäapua ja ensiapua (hyödykkeiden ja palveluiden muodossa) konfliktien, luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien uhreille EU:n ulkopuolella. Sen tehtäviin kuuluvat myös katastrofien ennaltaehkäisy ja kriisinjälkeiset toimet.
Euroopan humanitaarinen apu perustuu ihmisyyden, tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteille. Sen käyttö on siten riippuvainen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamisesta.[8]
Ihmisyys tarkoittaa sitä, että ihmisten kärsimykseen pitää aina puuttua ja erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvimmassa asemassa oleviin.
Tasapuolisuus tarkoittaa sitä, että humanitaarinen apu ei saa suosia kumpaakaan aseellisen konfliktin tai riidan osapuolta.
Puolueettomuus tarkoittaa sitä, että humanitaarista apua pitää tarjota tarpeen mukaan ketään syrjimättä.
Riippumattomuus tarkoittaa sitä, että humanitaarisen avun on oltava riippumatonta poliittisista, taloudellisista, sotilaallisista tai muista tavoitteista.
Vuonna 2007 Euroopan komissio hyväksyi komission jäsen Louis Michelin aloitteesta "humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen", joka on EU:n ensimmäinen poliittinen asiakirja humanitaarisesta avusta.[9] Kansalaisjärjestöt osallistuivat aktiivisesti eurooppalaisen konsensuksen laadintaan, ja sitä voidaan pitää "erittäin kattavana ja kansalaisjärjestöjen yhteisen kannan mukaisena asiakirjana".[10] Eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistetaan ihmisyyden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden humanitaariset periaatteet. Siinä myös todetaan, että "humanitaarinen apu ei ole kriisinhallintatyökalu".
ECHO tarkisti konsensusta ensimmäistä kertaa perustamisensa jälkeen vuonna 2012 ja painotti kumppanuuden vahvistamisen tärkeyttä siten, että valitaan hyviä kumppaneita ja varmistetaan vastuuvelvollisuus kansalaisia ja sidosryhmiä kohtaan.[11]
Vuonna 2012 ECHO ja muut avunantajat laativat yhdessä pysyvän yhteistyökomitean kanssa uuden toimintamallin (Transformative Agenda). Siinä sovittiin johtajuuden, vastuuvelvollisuuden ja koordinoinnin periaatteista humanitaarisen avun nopeuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Lisäksi ECHOn tehtäviin sisällytettiin pelastuspalvelu koordinoinnin ja suojelun parantamiseksi katastrofien aikana alueen muissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä.
Lainsäädäntö
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionin humanitaarista apua säätelee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artikla.[12] Humanitaarinen apu on jaettu rinnakkainen vastuu. Tämä tarkoittaa sitä, että unionilla on oma humanitaarisen avun politiikkansa, joka ei estä jäsenvaltioita harjoittamasta omia toimivaltuuksiaan eikä myöskään tee unionin politiikasta vain jäsenvaltioita täydentävää toimintaa.[13]
Aikaisemmin humanitaarista apua sääteli EY:n perustamissopimuksen 179 artikla (kehityspolitiikka). Se kuului kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen, ensin Louis Michelin ja sitten Karel de Guchtin toimialaan Barroson ensimmäisessä komissiossa. Lissabonin sopimuksessa humanitaarinen apu määriteltiin ensimmäistä kertaa EU perussopimukseen sisältyvänä itsenäisenä politiikkana.
Mainitun 214 artiklan mukaan EU:n humanitaarisen avun tarkoituksena on tarjota hätäapua kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat joutuneet luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien uhreiksi. Lisäksi 214 artiklassa vahvistetaan humanitaarisen avun periaatteet, joita ovat kansainvälisen oikeuden noudattaminen, inhimillisyys, puolueettomuus, tasapuolisuus ja syrjimättömyys.[4]
Komissio hyväksyi vuonna 2013 uuden EU:n pelastuspalvelumekanismia koskevan lainsäädännön, jolla parannetaan ennaltaehkäisy-, valmius- ja reagointijärjestelmän koordinointia ja tehokkuutta. Lainsäädännöllä perustettiin vapaaehtoinen mekanismi, joka koostuu 31 osallistujamaan valmiuskapasiteeteista ja -materiaaleista, ensiaputyöntekijöiden koulutusverkostosta sekä uudesta katastrofiriskien hallinnan lähestymistavasta.[14]
Lissabonin sopimuksella perustettiin myös Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artikla), johon voivat liittyä kaikki eurooppalaiset, jotka haluavat suoraan osallistua humanitaarisen toimintaan.
EU:N Vapaaehtoisapu
Euroopan komissio on esittänyt aloitteen 18 000 kansalaisesta koostuvan vapaaehtoisryhmän perustamisesta niille, jotka haluavat osallistua humanitaariseen toimintaan ympäri maailmaa vuosina 2014–2020. Aloitteen myötä vapaaehtoisia koulutetaan yhteisissä eurooppalaisissa koulutusohjelmissa ennen työskentelyä sertifioiduissa humanitaarisissa järjestöissä.[15] Vuonna 2012 sovittiin valmius- ja pelastuspalvelukapasiteetin rakentamiseen kohdennetusta rahoitustuesta viidelle pilottihankkeelle, jotka työllistävät noin 150 vapaaehtoista.
Euroopan parlamentti (EP) hyväksyi aloitteen äänestyksessä helmikuussa 2014. Vapaaehtoiset työskentelevät EU-rahoitteisissa humanitaarisissa toimissa eri puolilla maailmaa tai humanitaarisissa järjestöissä EU:n sisällä tai työskentelevät verkossa kotoaan.[16]
Osallistuvat kansalaisjärjestöt käyvät läpi sertifiointiprosessin, jolla varmistetaan, että ne täyttävät eurooppalaiset vapaaehtoisten hallintaa koskevat standardit.
Talousarvio
ECHOn avun talousarvio vuonna 2013 oli alle yksi prosenttia EU:n koko talousarviosta. Lisäksi Euroopan komissio käytti omaa hätäapuvaraustaan kriiseissä ja yllättävissä katastrofeissa. Talousarvio varauksineen vuonna 2013 oli yhteensä 1,35 miljardia euroa. ECHO tarjosi humanitaarista apua yli 124 miljoonalle ihmisille 90:ssä EU:n ulkopuolisessa maassa, joista 39 oli kriisitilanteessa. Pelastuspalvelumekanismi aktivoitiin 36 kertaa vuonna 2013 EU:n sisäisissä ja ulkoisissa kriisitilanteissa.
Suurin osuus rahoituksesta kului elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen (40 prosenttia). Terveydenhuolto (psykososiaalinen tuki mukaan lukien) (13 prosenttia), vesihuolto (13 prosenttia), majoitus (19 prosenttia) ja suojelu (7 prosenttia) olivat muut suurimmat rahoituskohteet. Vuonna 2013 ECHO kohdisti 3 prosenttia talousarviostaan katastrofivalmiuden parantamiseen, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2012. Pelastuspalvelun osuus vuoden 2013 talousarviosta oli 2 prosenttia.
Vuonna 2013 talousarviosta 40 prosenttia kohdistui Afrikkaan, 18 prosenttia Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan sekä Karibian ja Tyynenmeren alueelle ja 32 prosenttia Lähi-idän ja Välimeren alueelle.[17]
Kehitysapu oli historiallisen suuri vuonna 2010. Yhdessä jäsenvaltioiden itsenäisesti antaman avun kanssa Euroopan unioni on maailman suurin avunantaja. Vuonna 2010 eri puolilla maailmaa annettiin yhteensä 9,8 miljardia euroa humanitaarista apua, josta EU:n osuus oli noin 41 prosenttia.[18]
Vuodelle 2014 hyväksytty talousarvio sisälsi lähes yksi miljardin euron sitoumuksen humanitaariseen apuun ja pelastuspalveluun.[19]
Strategia
ECHOn tehtävä on pelastaa ja suojella elämää luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamissa hätätilanteissa ja heti niiden jälkeen. Komissio on näiden periaatteiden mukaisesti sitoutunut laatimaan joka vuosi strategia-asiakirjan toimenpiteiden koordinoimiseksi ja ohjelmoimiseksi tehokkaasti ja asianmukaisesti sekä puolueettomasti siellä, missä tarvetta esiintyy.
Vuonna 2013 ECHO suunnitteli keskittävänsä humanitaarisen avun lähes 90 maahan. Se tunnisti viisi suurinta humanitaarista toimenpidettä: Sahelin alue Länsi-Afrikassa, mukaan lukien Malin konfliktin jälkeiset toimet (82 miljoonaa euroa), Sudan ja Etelä-Sudan (80 miljoonaa euroa), Kongon demokraattinen tasavalta (54 miljoonaa euroa),Pakistan (42 miljoonaa euroa) ja Somalia (40 miljoonaa euroa). Lisäksi 52 prosenttia ECHOn humanitaarisesta avusta kohdistuu Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.[20]
Varausta käytettiin suurissa humanitaarisissa kriiseissä Syyriassa, Malissa, Sahelissa, Etelä-Sudanissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Myanmarissa ja Filippiineillä. ECHO rahoittaa myös unohdettuja kriisejä esimerkiksi Bangladeshissa, Kolumbiassa, Jemenissä, Algeriassa, Pakistanissa ja Myanmarissa.
Yleinen mielipide
Vuonna 2012 toteutettiin eurobarometrikysely humanitaarisesta avusta. Kyselyn mukaan Euroopan kansalaiset suhtautuvat hyvin solidaarisesti konfliktien ja luonnonkatastrofien uhreihin EU:n ulkopuolella. Yhdeksän kymmenestä piti tärkeänä sitä, että EU rahoittaa humanitaarista apua rajojensa ulkopuolella, ja kahdeksan kymmenestä piti EU:n pelastuspalvelutoimintaa tehokkaampana kuin yksittäisten maiden toimintaa.[21]
