Etelä-Pohjanmaan murre

Eteläpohjalaisten murteiden alue. Myös Satakunnan Karviassa puhutaan eteläpohjalaista murretta, vaikka suurin osa Satakunnan asukkaista puhuukin hämäläisiä ja lounaisia murteita.

Etelä-Pohjanmaan murre on suomen kielen länsimurteisiin kuuluva murre. Eteläpohjalainen murrealue sijoittuu pääosin Etelä-Pohjanmaan maakuntaan mutta ulottuu myös Pohjanmaan maakunnan alueelle ja Karviaan Satakunnassa. Se on varsin yhtenäinen murre, joka murretieteellisessä kirjallisuudessa ainoana mainitaan tavallisesti yksikössä. Useimmista muista murteista poiketen Etelä-Pohjanmaan murteen maantieteelliset rajat ovat melko selvät.

Piirteitä

  • yleiskielen d:n tilalla on sanan sisällä r
Mä taharon uuren puukoon lahajaks.
Älä ny täräjä, siälä mettäs on niitä marollakkia kyllä.
  • jälkitavun vokaalienvälinen h on säilynyt
Me tairetahan (tairethan) saaras saretta ehtoolla.
Me mennähän (menhän) uimahan.
Kaikkehen tottuu paitti puukkohon seliäs, ja siihenki tottuu jos makaa vattallansa
  • yleiskielen vokaaliyhtymissä ea, eä, oa ja öä ensimmäiset vokaalit suppenevat
M'oon ylypiä.
Se kaksfooninkinen taloo on korkia.
Emmä keriinnys sanuas sillem mihinkä Antti meni.
  • yleiskielen ensitavun avautuvat diftongit avautuvat vielä enemmän (ei eteläisissä pitäjissä eikä Suupohjassa)
Tua hiano tyämiäs
  • konsonanttien välinen välivokaali, eli ns. švaa-vokaali kuten savolaismurteissa
On komia ilima (ilama).
M'oomma lähärös kalahan.
On se ny helevetti ku ei aikuunen ihiminen osaa eres puukkoja teroottaa.
  • inessiivin päätteenä -s tai omistusliitteen edellä ja eräissä pronomineissa -hna/-hnä
Mihinä se kiria on?
Taloos on kaks koriaa flikkaa.
Mun taloohnani ei riirellä.
  • sanan- ja tavunloppuinen s on muuttunut h:ksi ennen soinnillista konsonanttia
Mennehnänsä.
  • sananloppuiset konsonantit
Sem mettäpöyröön emännän hames om punaanen.
  • e-vartaloisten verbien yksikön 3. persoonan päätteen labiaalistuminen
    kuten savossa, kaakkoismurteissa ja karjalan kielessä
Jussi tuloo nyk kotua.
Teköö häjyä kattuak ku isoo miäs itköö.
  • alkuperäisten jälkitavujen i-loppuisten diftongien tilalla on pitkä vokaali
Mannoon sillekkik kaks rehupaalia.
Nuos taloos asuu kunnov väkiä.
Isoon taloon Antti (< *isoi, *taloi)
äiteen tyttöö (< *äitei, *tyttöi)
  • monikon 1. ja 2. persoonan päätteet ovat samat kuin paikoin itämurteissa ja karjalan kielessä
M'oon oikias, s'oot vääräs, s'on kans vääräs,
m'oomma oikias, t'ootta vääräs, n'on aivam mettäs.

Etelä-Pohjanmaalla, kuten useimmilla muillakin Suomen murrealueilla kun jokaisessa kylässäkin on oma puhetapansa. On laskettu, että maakunnassa on ainakin 25 täysin erilaista tapaa puhua ja kirjoittaa. Yllä olevat mallit soveltuvat parhaiten Seinäjoen, Ilmajoen, Kurikan, Kauhajoen ja Teuvan kuntiin. Kaksi jälkimmäistä kuntaa on asutettu Hämeen sekä Satakunnan suunnalta, ja murteestakin sen huomaa. Lisäksi on muistettava ruotsalaisasutuksen sekä Pohjanlahden rannikon läheisyyden vaikutus murteeseen. Vaasan alueella murretta puhutaan hyvin vähän, mikä johtuu ruotsalaisasutuksen lisääntymisestä.

Eteläpohjalaisen murrealueen kunnat

Etelä-Pohjanmaan murre ei laajuudeltaan täysin vastaa Etelä-Pohjanmaan nykyistä tai historiallista maakuntaa. Laurosela (1913)[1] toteaa murteen levinneisyyden vastaavan paremmin keskiaikaisen Pohjan Kyrön pitäjän aluetta ja ehdottaakin sille rinnakkaisnimeä Kyrönmaan murre.

Suluissa olevat kunnat ovat kuuluneet myös Etelä-Pohjanmaan murrealueeseen. Ne ovat tehneet kuntaliitoksen niitä edellä mainittujen kuntien kanssa 2000- ja 2010-luvuilla.

Murrealueen ulkopuolelle jää maakunnan koillisosassa Järviseutu, joka muodostaa savolaismurteiden läntisimmän vyöhykkeen, sekä kaakossa hämäläismurteiden yläsatakuntalaiseen ryhmään kuuluva Ähtäri.

Kulttuurituotteita Etelä-Pohjanmaan murteella

Kirjallisuutta

  • Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit: Runua ja tarinoota kranniilta, ILMO 2001
  • Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit: Leviää syrämmestä, I-Print 2005
  • Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit: Voi tuhannen kertaa, I-Print 2009
  • Harri Harju (käänt.): Johanneksen evankeliumi Eteläpohojanmaan murtehella, Kirjapaja 1999
  • Harri Harju: Eteläpohojalaasten katekismus, Kirjapaja 2000
  • Harri Harju (käänt.): Raamatun parahat kohorat Etelä-Pohojanmaan murtehella, Kirjapaja 2001
  • Harri Harju: Etelä-Pohjanmaan lasten satukirja: parahia tarinoota kersoolle ja aikuusille, Kirjapaja 2002
  • Harri Harju (kääntäny ja lukenu): Johanneksen evankeliumi - äänikirja, Kirjapaja 2003
  • Harri Harju: Isoo asia, Eila-Media 2007
  • Harri Harju: Raapooksia - Etelä-Pohojanmaan vähemmän virallinen historiikki, Kustannus HD 2011
  • Harri Harju: Eteläpohojalaanen Tarinaloora - Omialtaasia satuja kaiken ikääsille, Kustannus HD 2012
  • Harri Harju: Sellaasta elämää..., Eteläpohjalaiset juuret ry 2015
  • Lakeus nauraa - Kaskukirja, eteläpohjalaista huumoria, Ilkka 1971
  • Matti Mäkelä: Syrämmen kieli, WSOY 2001
  • Aulis Rintala: Kullervo Pohojalaanen, Atena Kustannus, 2000
  • Aulis Rintala: Kalevala eteläpohjalaisella murteella, Lumo Kustannus 2006
  • Vaasan Jaakkoo:
    • Akka ku ampiaanen - eteläpohjalaisia murrepakinoita, WSOY 1940
    • Hellurei - eteläpohjalaisia murrepakinoita, WSOY 1943
    • Sekaherelmiä - eteläpohjalaisia murrejuttuja, Gummerus 1925
    • Sinsallaa - eteläpohjalaisia murrepakinoita, WSOY 1950
    • Tupenkrapinoota - eteläpohjalaisia murrejuttuja, Gummerus 1926

Sarjakuvia

Musiikkia

Etelä-Pohjanmaan murteella tehtyä musiikkia on parin kokoonpanon verran. Rehupiikles soittaa rock'n'rollia, jazzia, bluesia, kantria ja kansanmusiikkia.[2] Uudella vuosituhannella tutuksi monelle pohjalainen murre on tullut myös Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen kautta.

Harri Harju on levyttänyt hengellistä musiikkia Etelä-Pohjanmaan murteella ja julkaissut albumit Likempänä taivasta (Eila Media 2010) ja Tällä tiällä (2011).

Lähteet

  1. ↑ Laurosela, Jussi. 1913. Äännehistoriallinen tutkimus Etelä-Pohjanmaan murteesta I. Väitöskirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Pänri Rehupiikles. Viitattu 3.3.2008.

Aiheesta muualla