Espanjan kulttuuri on kehittynyt Iberian niemimaalla, jonka sijainti tekee siitä kulttuurien kohtauspaikan. Karthago, Rooma ja maurit ovat jättäneet siihen jälkensä. Francon aikana kulttuuri kehittyi jossain määrin omaleimaiseksi eristyksissä muusta Euroopasta.
Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen tyyli kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Gotiikka ilmestyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Sitä edustaa Toledon katedraali. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.[1]
Espanjalaisista moderneista arkkitehdeistä tunnetuin on Antoni Gaudí. [2]
Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat olleet muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa, Kreetan saarella syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa. Espanjalaisen taiteilijan Pablo Picasson lukuisista maalauksista yksi tunnetuimmista on El Guernica, joka kuvaa Espanjan itsenäisyystaisteluissa pommitettua baskikaupunkia. Picasson ja Salvador Dalín maalauksiin voi tutustua MadridissaReina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa.[3][4]Pradon taidemuseossa voi tutustua mm. Velázquezin ja Goyan taideteoksiin.[5]
Musiikki
Flamenco-tanssi ja sitä säestävä musiikki on espanjalaista, etenkin andalusialaista perinnettä. Espanjalaiset kuten Andrés Segovia toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä.[6]
Elokuvat ja televisio
Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dali ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Bunuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniäpalkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana. jonka esittämisen Franco kielsi heti. Bunuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spaghettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostan Meksikoon sijoittuvia elokuvia kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli eristyksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos SauranMetsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodovarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Kinkkua, kinkkua. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan.[7]
Tunnettu espanjalainen renessanssiajan kirjailija oli Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos El Quijote ilmestyi vuonna 1605. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustajana. Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1616 ilmestyi kirjan toinen osa, Don Quijote de la Mancha. Espanjalaisista nykykirjailijoista tunnettu ja palkittu on Antonio Muñoz Molina.
Tunnettu espanjalainen runoilija oli Federico García Lorca. García Lorcan tunnettu runo on Canción de Jinete.
Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja sekä kansainvälisen palvelun kanava TVE Internacional. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro, Telecinco ja La Sexta. Digitalisoinnin myötä on syntynyt monia uusia televisiokanavia, kuten Intereconomia ja Siete sekä suurimpien kaupallisten televisioiden rinnakkais. ja teemakanavia. Tärkeimpiä mediakaupunkeja ovat Madrid ja Barcelona.
Espanjan autonomisilla alueilla on omat julkisen palvelun televisioyhtiönsä, joilla on alueellisesti tärkeä merkitys. Katalonian televisiolla on televisiokanavat TV3, 33, nuorten ja lasten teemakanava Canal 3XL, vuonna 2010 aloittanut urheilukanava, kansainvälinen kanava TV3Cat ja uutiskanava 3/24. Sen lisäksi yhtiöllä on radiotoimintaa hoitava Catalunya Radio, jolla on useita eri kanavia, kuten Catalunya Radio ja iCatFM, Catalunya informació. Madridissa on Telemadrid, Andalusiassa Telesur. Julkisen palvelun lähetystoimintaa on näiden lisäksi myös Baskimaassa, Galiciassa, Baleaareilla, Kanariansaarilla ja Aragoniassa muiden muassa. Edellisten lisäksi useissa kaupungeissa on omia televisiokanavia, esimerksiksi Barcelonan BTV.
Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.[11] Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päiväistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN.[12]
Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. kanaa, katkarapuja, simpukoita, herneitä ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto, tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset ovat suosittuja. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita, paneerattuja sipulirenkaita.[13] Kansainvälisesti tunnettu juusto on vain La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego.[14]
Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä.[6]
Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche).[15] Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Torresin viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez. Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, jota on vahvistettu brandyllä, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset. Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä.
Huomaa, että kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla, kaupungeilla ja kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales.
Kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä
Espanjassa on useita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä. Oheisesta listasta käyvät ilmi Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvat, Espanjassa sijaitsevat monumentit (suluissa vuosiluku, jolloin monumentti on lisätty luetteloon):[16]
Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Se osallistui kisoihin vuonna 1900 ja sitten vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.[17]
Espanja on menestynyt myös tenniksessä hyvin. Maa on voittanut Davis Cupin neljä kertaa[20] ja Fed Cupin viisi kertaa.[21] Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal.[22][23]
Lähteet
↑Barral i Altet, Xavier et al.: Art and Architecture of Spain, s. 7. Boston New York Toronto London: Bulfinch, 1998. ISBN 0-8212-2456-5(englanniksi)