Esa Kivekäs kirjoitti ylioppilaaksi kotikaupungissaan Oulun lyseossa vuonna 1934. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1940. Hän valmistui teologian kandidaatiksi 1949, teologian lisensiaatiksi 1957 ja väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1967 Rudolf Bultmannin teologisesta antropologiasta. Kivekäs oli vihitty papiksi Talvisodan aikaan, ja hän toimi sotilaspastorinaJatkosodan loppuun eli syksyyn 1944 asti.[1]
Sodan jälkeen Kivekäs työskenteli uskonnon opettajana Hämeenlinnassa, Turussa ja Helsingissä. Ennen eläköitymistään hän työskenteli Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen uskonnon didaktiikan lehtorina vuosina 1974–1979.
Esa Kivekäs kilpaili 1930-luvulla yleisurheilussa niin 800 kuin 1 500 metrillä. Kivekkään seura Oulun Pyrintö nousi 1930-luvun puolivälissä kansalliselle huipulle niin 4×800:lla kuin 4 × 1 500 metrillä nimekkäimpänä juoksijanaan Niilo Hartikka. Kivekäs oli tyypillisesti 4×800 metrin nelikossa. Ensimmäisen kerran OP nousi SM-viestikisoissa mitaleille vuonna 1934, jolloin Kivekäs sai OP-nelikossa Hartikan, Onni Pyörälän, Helge Vänttilän kanssa pronssia. Seuraavana vuonna sama nelikko oli hopealla. Syksyllä 1935 Oulun keskuskentällä OP:n nelikko Vänttilä–Pyörälä–Kivekäs–Hartikka teki Suomen ennätyksen 4×800 metrillä ajan ollessa 7.53,4.[2] Tämä enteilikin menestystä seuraavan vuoden SM-viesteissä. Vuoden 1936 SM-viesteissä OP-nelikolle tuli sitten Suomen mestaruus voitettuaan Helsingin Poliisi-Voimailijoiden vahvan nelikon. OP:n ja Kivekkään mitaliketju jatkoi vielä vuoden 1937 SM-viesteissä, joissa OP oli hopealla.
Lähteet
↑ abKuolleita – Teologian tohtori Esa Kivekäs. Helsingin Sanomat, 2.7.1992, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.6.2020.
↑Oulun Pyrintö saavutti ennätyksen 4x800 m viestissä: 7.53,4. Helsingin Sanomat, 2.9.1935, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.6.2020.