Sotilaspastorin kauluslaatat Suomen puolustusvoimissa. Vasemmalla puolella ortodoksisen sotilaspastorin kauluslaatta ja oikealla puolella evankelis-luterilaisen sotilaspastorin kauluslaatta.Sotilaspastori Jorma Heiskanen talvisodan aikana Kollaalla.
Papin työtä puolustusvoimissa kutsutaan kirkolliseksi työksi. Sotilaspastori ei ole varsinainen sotilasarvo vaan palvelusarvo, joka rinnastetaan kapteeniin tai kapteeniluutnanttiin[1]. Palvelusarvon lisäksi kullakin sotilaspastorilla on oma henkilökohtainen sotilasarvonsa, joka voi olla periaatteessa mikä tahansa. Useimmat sotilaspapit ovat kuitenkin reserviupseereita. Sotilaspapin työ on julistusta, opetusta ja sielunhoitoa. Näihin liittyen työhön kuuluvat kirkolliset toimitukset ja toiminta sota-, ampuma- ja kertausharjoituksissa, yhteydenpito eri tahoille ja esikuntatyö sekä kaatuneiden huolto. Konfirmoimattomille varusmiehille voivat sotilaspapit järjestää heidän halutessaan rippikoulun.
Sotilaspastorin tehtävänä on myös käydä hengellisiä keskusteluja varusmiesten kanssa sekä auttaa heitä elämän tärkeissä ja kipeissä asioissa. Keskustelut voivat sivuta muitakin aiheita. Sotilaspappi on virkansa puolesta tietoonsa saamistaan asioista vaitiolovelvollinen.
Sotilaspappia kutsutaan sotilasslangissa esimerkiksi piruntorjujaksi, piruntorjuntaupseeriksi tai -päälliköksi, tai "Jumalasta seuraavaksi".[2]
Suomessa sotilaspastoreiden aika alkoi Ruotsin kuningaskunnassa 1621, kun perustettiin kenttäkonsistori, johon kuului sekä rykmentinpappeja (regementspräster) että ratsuväkipappeja (ryttapräster). Yhdessä heitä kutsuttiin kenttäpapeiksi.[3]
Rykmentin pappi oli Ruotsin kuningaskunnan armeijassa toiminut sotilaspappi. Koska rykmentti klassisen kolmijaon mukaan jakautui kolmeksi pataljoonaksi, rykmentin papilla on voinut olla alaisenaan kolme rykmentin saarnaajaa. Suomen puolustusvoimissa ovat myöhemmin rykmentin papin tehtävää vastaavaa tehtävää hoitaneet rykmentin pastorit.lähde?
Kenttäpappi on ollut sotilasjoukon mukana sotatoimialueella työskentelevä pappi. Suomessa nimitystä käytettiin aiemmin vain suojeluskuntajärjestön papeista.[4]
Kenttäsaarnaaja-nimitystä on käytetty sotaakäyvien joukkojen mukana toimivasta papista. Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfinsota-artikloissa vuodelta 1621 kutsuttiin kuningasta taistelukentälle seuraavaa pappia välillä kenttäsaarnaajaksi ja välillä kenttäsuperintendentiksi.[5]
Sotilaspappi on Suomessa luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluva, Puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa palveleva pappi, jonka palvelusarvo on sotilaspastori, kenttärovasti tai kenttäpiispa.[6][7] Aiemmin palveluksessa oli myös ylisotilaspastoreita.[8] 1930-luvulla Suomessa toimi sotaväen päällikön alainen sotarovasti, joka johti sotilaspappien toimintaa. Hän oli samalla puolustuslaitoksen ylipastori.[9]
Asema Geneven sopimuksessa
Geneven sopimuksessa maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta 12.8.1949 [10] annetaan "kenttäpapeille" 24. artiklassa erityinen suoja.
Lääkintähenkilökuntaa [...] sekä aseellisten voimien kenttäpappeja on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa.
Saman sopimuksen 28. artiklassa on kenttäpapeille annettu pidättämisen yhteydessä erityisiä tehtäväänsä liittyviä etuja yhdessä lääkintähenkilökunnan kanssa.
