Erityisnosto-oikeus
Erityisnosto-oikeus (engl. Special Drawing Right, lyhenne SDR) on Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luoma varantoväline ja reservivaluutta. IMF käyttää niitä kirjanpidossaan ja jakaa niitä jäsenmailleen.[1][2] Se on kirjanpidollinen yksikkö, jonka arvo määräytyy maailman keskeisten valuuttojen muodostaman valuuttakorin perusteella.[3] Valuuttakori koostuu Yhdysvaltain dollarista, eurosta, Japanin jenistä, Englannin punnasta ja Kiinan renminbistä. Euro on korvannut valuuttakoreissa aikaisemmin mukana olleet Saksan markan ja Ranskan frangin. Valuuttakorin koostumus määrätään viiden vuoden välein. Erityisten nosto-oikeuksien valuuttakoodi on XDR.
Erityisnosto-oikeus otettiin käyttöön vuonna 1970. Tavoitteena on korvata valtiollisten valuuttojen ja kullan käyttöä kansainvälisissä maksusuorituksissa.[1] Kiinan renminbi päätettiin lisätä Kansainvälisen valuuttarahaston valuuttakoriin marraskuussa 2015, ja muutos tuli voimaan lokakuussa 2016.[4]
Valuuttakorin koostumus
Ajanjakso
|
Yhdysvaltain dollari
|
Saksan markka
|
Ranskan frangi
|
Japanin jeni
|
Englannin punta
|
1981–1985
|
0,540 (42 %) |
0,460 (19 %) |
0,740 (13 %) |
34,0 (13 %) |
0,0710 (13 %)
|
1986–1990
|
0,452 (42 %) |
0,527 (19 %) |
1,020 (12 %) |
33,4 (15 %) |
0,0893 (12 %)
|
1991–1995
|
0,572 (40 %) |
0,453 (21 %) |
0,800 (11 %) |
31,8 (17 %) |
0,0812 (11 %)
|
1996–1998
|
0,582 (39 %) |
0,446 (21 %) |
0,813 (11 %) |
27,2 (18 %) |
0,1050 (11 %)
|
Ajanjakso
|
Yhdysvaltain dollari
|
Euro
|
Japanin jeni
|
Englannin punta
|
1999–2000
|
0,5820 (39 %) |
0,3519 (32 %) |
27,2 (18 %) |
0,1050 (11 %)
|
2001–2005
|
0,5770 (45 %) |
0,4260 (29 %) |
21,0 (15 %) |
0,0984 (11 %)
|
2006–2010
|
0,6320 (44 %) |
0,4100 (34 %) |
18,4 (11 %) |
0,0903 (11 %)
|
2011–2015
|
0,6600 (41,9 %) |
0,4230 (37,4 %) |
12,1000 (9,4 %) |
0,1110 (11,3 %)
|
Ajanjakso
|
Yhdysvaltain dollari
|
Euro
|
Kiinan renminbi
|
Japanin jeni
|
Englannin punta
|
2016–2020
|
(41,73 %) |
(30,93 %) |
(10,92 %) |
(8,33 %) |
(8,09 %)
|
Lähteet
- Maailman talouden tietojätti, s. 308. (The Economist Atlas) Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-5243-8
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|