Erik Ekelundin vanhemmat olivat kaupunginlääkäri Herman Ernfrid Ekelund ja Elin Fleege ja puoliso vuodesta 1923 Elma Estrid Mårtenson. Ekelund tuli ylioppilaaksi 1916, valmistui filosofian kandidaatiksi 1920 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1930. Hän toimi Tilastollisen päätoimiston ylimääräisenä vanhempana aktuaarina 1924–1929, aktuaarina 1929–1934 ja yliaktuaarina 1934–1947. Helsingin yliopistondosentti Ekelund oli 1945–1948, Åbo Akademin kirjallisuuden historian vt. professori 1946–1947 ja professori vuodesta 1947.[1]
Teoksia
Dagarna. Schildt, Helsingfors 1919
Vandrarna. Schildt, Helsingfors 1921
Ola Hanssons ungdomsdiktning ; väitöskirja. Schildt, Helsingfors 1930
Jac. Ahrenberg och Östra Finland : en litteraturhistorisk studie med politisk bakgrund. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 295. Helsingfors 1943
Tavaststjerna och hans diktning. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 331. Helsingfors 1950
Olaf Homén : Poetik ; genomsedd och utgiven av Erik Ekelund. Schildt, Helsingfors 1953
Synvinklar. Söderström, Helsingfors 1956
Aleksis Kivi. Söderström, Helsingfors 1960 (ilmestyi suomeksi samalla nimellä, Caius Kajanti, 1966, 2. painos Otava 1997)
Finlands svenska litteratur 1 : Från medeltiden till Åboromantiken ; kirj. Lars Huldén, Jarl Gallén, Olof Enckell ja Erik Ekelund. Söderström, Helsingfors 1968
Finlands svenska litteratur 2 : Från Åbo brand till sekelskiftet. Söderström, Helsingfors 1969
Litteraturforskning : Några metodiska riktlinjer och ledande forskare. Söderström, Helsingfors 1971
↑ abL. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 94. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.