Elektrofotografia eli xerografia on kuivaa väriä eli tooneria käyttävä valokopiointitekniikka.
Sen perusperiaatteen keksi amerikkalainen fyysikko Chester Carlson 1938 unkarilaisen fyysikon Pál Selényin julkaisujen pohjalta. Menetelmälle myönnettiin patentti vuonna 1942.
Tämä tekniikka otettiin käyttöön 1960-luvulla kopiokoneissa ja myöhemmin lasertulostimissa.
Toimintaperiaate
Elektrofotografiassa kuvarumpu varataan sähköisesti, jonka jälkeen kohdat kuvarummulla johon väriä ei haluta, valotetaan laserilla, joka poistaa sähkövarauksen näiltä alueilta. Kun rumpuun on muodostettu varauskuvio, siirretään väritooneri rummulle, joka kiinnittyy varauskuvion mukaisesti muodostaen kuvan rummulle. Kuva siirretään paperille paineen ja elektrostaattisen varauksen yhdistelmällä. Tavallisessa väridigipainokoneessa paperi kulkee neljän (CMYK) kuvarummun kautta muodostaen nelivärikuvan. Seuraavaksi paperi kuljetetaan kiinnitysyksikköön joka kiinnittää toonerin paperiin suurella lämmöllä.
Digipaino
Digipainokoneiden tekniikka on perusteiltaan täysin sama kun kopiokoneissa ja laser-tulostimissa.
Tuotantokäyttöön tarkoitetuissa digipainokoneissa on kuitenkin useita etuja ammattimaista painatusta ajatellen. Digipainokoneissa on mm. suurien värimäärien mahdollistava toonerin siirtotekniikkaa ja painoaiheen kohdistus paperille on huomattavasti parempi, jotta painotuote saadaan jälkikäsiteltyä ammattimaisesti. Lisäksi digipainokoneissa on värinhallintaan ja kuvamuodostukseen tarvittavat laitteet ja ohjelmistot. Digipainolla voidaan siis tuottaa värihallittuja laadukkaita painotuotteita. Useissa digipainokoneisa on lisäksi integroituja jälkikäsittelylaitteita joilla voidaan tuottaa esimerkiksi valmiiksi vihkonidottuja painotuotteita.[1]
Katso myös
Lähteet