Edgar Lawrence Doctorow (6. tammikuuta 1931 New York, Yhdysvallat – 21. heinäkuuta 2015 Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaneissaan yhdistyvät yhteiskuntakritiikki ja historialliset aiheet. Hän oli amerikkalaisen kirjallisuuden postmodernismin keskeisiä tekijöitä[2].
Elämänvaiheet
Doctorow’n isä David pyöritti New Yorkissa musiikkiliikettä, ja äiti Rose oli pianisti. Perhe oli juutalainen. Jo yhdeksänvuotiaana nuori Edgar ilmoitti ryhtyvänsä kirjailijaksi. Hän opiskeli Kenyon Collegessa Ohiossa ja Columbian yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa tohtorinopintojen aikana. Asepalveluksensa hän suoritti Yhdysvaltojen Saksan liittotasavaltaan sijoitetuissa joukoissa 1954–1955.[3] Hän löysi työpaikan kustannustoimittajana ja toimi samalla luennoitsijana useissa yliopistoissa.[4]
Kustannustoimittajan työssään hän sai idean ryhtyä kirjoittamaan omaa lännenfilmiä, joka purkaisi genren kuluneita asetelmia. Syntyi esikoisromaani Welcome to Hard Times (1960). Juri Nummelinin mukaan se “purkaa kaikki länkkärien perustilanteet osiinsa, ja jäljelle jää vain tyhjyyttä ja kauhua”.[2]
Tuotanto
Doctorow siirtyi kustannusmaailmasta kirjailijaksi vuonna 1969. Hänen tuotantonsa koostuu ennen muuta Yhdysvaltojen lähihistorian tarkastelusta ja maan asukkaiden elämäntuntojen kuvaamisesta. Teosten sävy on usein pessimistinen.[4]
Vuonna 1971 ilmestynyt Ethel ja Julius Rosenbergn vakoilutapaukseen pohjautuva romaani Danielin kirja sai kiitosta monelta taholta,[5] ja muun muassa New York Timesin julkaisemassa kritiikissä hänet nostettiin yhdysvaltalaisten kirjailijoiden ykköskaartiin.[6] Doctorow sovitti tarinan vuoden 1983 samannimiseksi elokuvaksi. Maailmanmaineeseen hän nousi romaanilla Ragtime (1975)[1], johon pohjautuu Miloš Formanin elokuva Ragtime – toivon ja vihan aika. Se on kaleidoskooppimainen kuvaus 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja erityisesti New Yorkista. Seuraava teos Kuikkajärvi (Loon Lake, 1980) on epäsovinnainen ja monitasoinen teos, jonka vastaanotto oli edellistä romaania paljon laimeampi. Se on kuitenkin kirjailijan keskeisimpiä teoksia, jossa yksilö ja yhteiskunta, rahan mahti ja kapitalismin olemus ovat analysoitavana. Myöhempiä teoksia ovat Kynämies (1984), Maailmannäyttely (1985), Gangsterin oppipoika (1990) ja Vesilaitos (1994).Doctorow kirjoitti 2000-luvulla kaksi romaania: Marssi (The March, 2005) sekä Homer ja Langley (Homer & Langley 2009).
Doctorow sai vuonna 1975 National Book Critics Circle Awardin ja vuonna 1986 National Book Award -palkinnon. Hän oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi vuosina 1990 ja 2006[7].
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Romaanit
Lähteet
- ↑ a b Kirjailija E. L. Doctorow on kuollut hs.fi. 22.7.2015. Arkistoitu 25.7.2015. Viitattu 22.7.2015.
- ↑ a b Juri Nummelin, Villi länsi ei ole koskaan ollut entisensä. Parnasso 4/2016 s. 46.
- ↑ E. L. Doctorow’n muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10111–10112, art. Doctorow, E. L.. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ Will Robinson: E. L. Doctorow, Ragtime author, dies at 84 Entertainment Weekly. 21.7.2015. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Review of 'The Book of Daniel', The New York Times 7.7.1971. (Web Archive 2008.)
- ↑ Pulitzer Winners - Fiction. Pulizer.org. Viitattu 29.12.2021.
- ↑ "National Book Awards – 1986". NBF
- ↑ New York State Author and New York State Poet Awards
- ↑ Winners of the National Humanities Medal and the Charles Frankel Prize National Endowment for the Humanities (NEH).
- ↑ "National Humanities Medal: Nominations", NEH.gov
- ↑ James McBride wins US National Book Award, BBC News, 21.11.2013
- ↑ Alison Flood: "E.L. Doctorow wins Library of Congress prize for American fiction", The Guardian 17.4.2014
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
