Danielin kirja
דניאל
Tanak Ketuvim
Raamattu Vanha testamentti
Susanna ja vanhimmat. Artemisia Gentileschi, 1610 (Galleria Borghese, Rooma).
Synty
Kirjoittaja (perint.)	Daniel
Kirjoituspaikka	Babylon (Babylonin vankeus)[1]
Ajoitus	n. 200–120 eaa.lähde?
Teksti
Genre	profeetallinen kirja
Alkukieli	heprea ja aramea
Lyhenne	Dan.
Lukuja	14
Jakeita	530
Edeltävä: < Hes.Seuraava: Hoos. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista
Infobox OK

Danielin kirja (hepr. ‏ספר דניאל‎, Sefer Dani'el) on yksi Raamatun Vanhan testamentin profeettakirjoista. Se on Raamatun 27. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdeksäs kirja. Kirjan keskushenkilö on profeetta Daniel. Se sisältää sekä joukon kertomuksia että apokalyptisia näkyjä. Kirja on kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi.

Danielin kirja kasvoi vaiheittain, aluksi oli vain erillisiä, aramealaisia tarinoita Persian ja helleenien valtakausilta. Mahdollisesti 200-luvulla eaa. nämä tarinat kerättiin ja yksi tai useampi kirjoittaja kasasi ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Näistä muotoutuivat arameankieliset luvut 2–7, joihin 100-luvulla eaa. lisättiin näkyjä (luvut 8–12), ja kirjan esittely, ensimmäinen luku. Danielin kirja kuuluu kristikunnan käyttämään Vanhan testamentin kaanoniin. Septuagintassa ja kristittyjen Vanhassa testamentissa Danielin kirja on sijoitettu profeettakirjojen joukkoon. Juutalaisessa Raamatussa eli Tanakissa kirja ei kuitenkaan kuulu profeettojen osioon Nevi'imiin, vaan viimeiseen osioon nimeltä Ketuvim tai Hagiorapha (”Kirjoitukset”), johtuen siitä, että profeettakirjojen kokoonpano oli jo muotoutunut ennen kuin Danielin kirja saavutti riittävän merkittävyyden päästäkseen heprealaiseen Raamattuun.

Kirjan syntyvaiheista esiintyy useita teorioita. Perinteisesti kirjan on katsittu syntyneen pakkosiirtolaisuuden aikaan Babyloniassa noin 500-luvulla eaa. Tieteellinen raamatuntutkimus esittää syntyajaksi noin 160-lukua eaa. Danielin kirja ei sisälly 200-luvun kaanoniin.^[2] Lisäksi ennustusten muotoon puetut historiatiedot kuten viittaukset seleukki-kuningas Antiokhos IV Epifaneen (175–164 eaa.) valtakauteen näyttävät olevan päteviä noin vuoteen 167 eaa. asti mutta kirjoittaja ei tunne vuoden 164 eaa. tapahtumia kuten Antiokhoksen kuolemaa.^[3] Katso myös: Eenokin kirja. Danielin kirjan ajoitus perustetaan myös tekstissä oleviin elementteihin. Esimerkiksi kuningas Nebukadnessarin nimestä, joka Jeremian ja Hesekielin kirjoissa on muodossa "Nebuchadrezzar", esiintyy Danielin kirjassa muoto "Nebuchadnezzar", joka on myöhempi muoto kuin edellinen. Lisäksi musiikki-instrumenteilla on kirjassa kreikkalaiset nimet, ei heprealaisia, kuten voisi olettaa. Tämä antaa olettaa kirjoittamisen tapahtuneen hellenistisenä aikana.

Kirjassa on kaksi toisistaan selvästi erottuvaa osaa:

• Joukko kertomuksia.
• Neljä apokalyptistä näkyä.

Kirjasta on olemassa suppeampi ja laajempi versio. Laajemmassa versiossa, joka on säilynyt Septuagintassa mutta ei heprealaisessa Raamatussa, on mukana joukko lisäyksiä, jotka eivät sisälly heprealaiseen Raamattuun. Näitä pidetään protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten keskuudessa apokryfisinä, katolisten ja ortodoksisten kristittyjen keskuudessa deuterokanonisina.

Qumranissa uskottiin kirjan päähenkilön Danielin olleen profeetta (4Q174 [4QFlorilegium]), mitä tukevat myös historioitsija Josephus (Juutalaisten muinaisajat 10.11.7 §266), ja Liber antiquitatum biblicarum (L.A.B., "Profeettojen elämät" 4.6, 8).

Danielin kirjan kertomuksissa päähenkilö Daniel esiintyy unien ja näkyjen tulkitsijana, mutta ei profeettana.

Ensimmäinen osa, joka käsittää ensimmäiset kuusi lukua, sisältää sarjan heikosti toisiinsa liittyviä, opettavaisia kertomuksia, joissa ihmeillä on merkittävä rooli. Ensimmäinen tarina on kirjoitettu hepreaksi, loput arameaksi lähtien toisen luvun neljännestä jakeesta. Aramealaisen osan alussa on kaldealaisten puhe.^[4]

Kertomukset lyhyesti:

1. Daniel ja hänen kolme ystäväänsä kieltäytyvät syömästä lihaa hovissa.
2. Kuningas Nebukadnessar näkee unen patsaasta, jossa on osia neljästä metallista ja savesta. Daniel tulkitsee unen tarkoittavan neljää suurta maailmanvaltaa, antaa kunnian tulkinnasta Jumalalle.
3. Danielin aikaisemmin mainitut kolme ystävää Sadrak, Meesak ja Abednego kieltäytyvät kumartamasta kultaista kuvapatsasta jonka Nebukadnessar on tehnyt. Heidät heitetään tuliseen pätsiin, mutta Jumala estää heidän kuolemansa; enkeli on heidän kanssaan pätsissä, eivätkä he vahingoitu lainkaan.
4. Nebukadnessar uneksii korkeasta puusta, Daniel tulkitsee näyn.
5. Kuningas Belsassarin pidot, Daniel tulkitsee seinälle ilmestyneen kirjoituksen Mene, mene, tekel, ufarsin.
6. Daniel leijonien luolassa.

Kertomukset sijoittuvat Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan, aluksi Nebukadnessarin hoviin ja myöhemmin hänen seuraajiensa Belsassarin ja Persian kuninkaan Dareioksen hoveihin. Easton's Bible Dictionary sanoo Danielista: "Pakkosiirtolaisuuden historioitsija, kirjoittaja joka yksin antaa kuvan kaikista tapahtumista tuolta pimeältä ja synkältä aikakaudelta jona Israelin harppu riippui Eufratin varrella kasvavissa puissa. Hänen tarinoidensa voidaan sanoa välittävän Aikakirjojen ja Kuningasten kirjojen ja toisaalla Esran kirjan välillä, tai (tarkemmin) täyttävän aukon jonka Aikakirjojen kirjoittaja jättää yhdessä viimeisen lukunsa jakeista: 'Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi.'"^[5]

Nykyiset maalliset Babylonian ja akhaialaisen Persian historioitsijat eivät käytä Danielin kertomuksia lähdemateriaalina. Kuten Jewish Encyclopedian (1901–1906) kirjoittajat asian asettivat: "Ne sisältävät useita yksityiskohtia joita ei voida sovittaa yhteen muiden historiallisten lähteiden antamien tietojen kanssa. — — Pitkään jatkuneen oraalisen tradition aikana vähemmän tärkeät Babylonin kuninkaat ovat helposti voineet unohtua, ja viimeinen kuningas, jonka Kyyros kukisti, on voitu sekoittaa hyvin tunnetun Nebukadnessarin seuraajaan. "Meedialaisen Dareioksen" (esiintyy Daniel leijonien luolassa -kertomuksessa^[6] henkilöllisyyttä on aseteltu lukuisten Dareios-nimisten Persian hallitsijoiden ylle. Maalliset historioitsijat sanovat, että Persian Kyyros II oli kukistanut Median kuningaskunnan ennen kuin hän valloitti Babylonin, joten kaupungissa ei koskaan ollut meedialaista hallintoa. Jotkut historioitsijat esittävät, että Dareioksen hahmo Danielin kirjassa perustuu Dareios Suureen, joka hallitsi Persiaa vuosina 522–486 eaa., siis juutalaisten Babylonin pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen.

Toinen osa kirjasta, loput kuusi lukua kertomusten lisäksi, on ilmestyskirjallisuutta, varhainen näyte apokalyptisestä kirjallisuudesta. Kirjoittaja, puhuen nyt ensimmäisessä persoonassa, kertoo näkyjä, vain hänelle uskottuja. Myös apokalyptinen osa kirjasta käsittää tekstiä kahdesta eri lähteestä, arameaksi kirjoitettua (jakeeseen 7:28 asti), ja hepreaksi kirjoitettua (luvut 8–12). Osa sisältää kolme näkyä ja yhden pidennetyn profeetallisen julistuksen. Käsiteltävänä on pääasiassa Israelin kohtalo:

1. Näky Babylonian kuninkaan Belsassarin ensimmäisenä hallitusvuotena (7:1) koskee neljää suurta eläintä (7:3), jotka edustavat neljää tulevaa kuningasta (7:17) tai valtakuntaa (7:23). Näistä neljäs kohtelee kaltoin koko maailmaa, syöden ja tallaten ja murskaten sen (7:23). Neljäs valtakunta tuottaa kymmenen kuningasta, joita sarvet vertauskuvaavat. Tulee vielä yksi sarvi, yksi kuningas, samasta pedosta. Tämä kuningas kukistaa kolme kuningasta (7:24), puhuu Korkeinta vastaan ja Korkeimman pyhiä vastaan. Hän pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. (7:25) (Molemmat ovat juutalaisille äärimmäisen tärkeitä.) Ajan ja kahden ajan ja puolen ajan (useiden tulkintojen mukaan kolme ja puoli vuotta [profeetallisen päivän voidaan katsoa vastaavan yhtä vuotta jolloin 360+720+180=1260 vuotta]) jälkeen hänet tuomitaan ja hänen valtansa otetaan häneltä pois (7:26). Kuninkuus ja valta ja kaikkien valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle (7:27).

1. Belsassarin kolmannen hallitusvuoden näky (8:1–27) koskee pässiä ja vuohipukkia. Daniel tulkitsee vuohipukin tarkoittavan "Jaavanin kuningaskuntaa" (Helleenien valtakuntaa) (8:21).
2. Näky Dareioksen, Kserkseen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena (Dan. 9) koskee seitsemää viikkoa, tai seitsemääkymmentä vuosiviikkoa (9:24), joiden aikaiset tapahtumat kirjoittajan kansalle ja kaupungille (Jerusalemille) kerrotaan hänelle Gabrielin kautta (9:21).
3. Kirjan lopussa on pitkä näky, joka kirjoittajalle annettiin Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena (10:1–12:13).

Danielin kirjan apokryfisia tai deuterokanonisia lisäyksiä ovat:

• 3. luvussa:
  • Asarjan rukous ja pelastava enkeli^[7]
  • Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa^[8]
• 13. luku: Susanna ja vanhimmat
• 14. luku: Bel ja lohikäärme

Nämä eivät sisälly juutalaisiin eivätkä useimpiin protestanttisiin laitoksiin, mutta ne ovat mukana Septuagintassa sekä ortodoksisessa ja katolisessa kaanonissa. Tällöin 3. luvun loppuosan jakeiden numerointi poikkeaa siitä, mikä se on esimerkiksi suomalaisessa Raamatussa. Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa on osa ortodoksista aamumessua ja osa katolisen kirkon aamuliturgiaa sunnuntaille ja juhlapäiville.

Muun muassa joissakin suomalaisissa raamattupainoksissa nämä apokryfiset lisäykset on julkaistu kirjan muista osista erillisinä, sijoitettuna muiden apokryfikirjojen tavoin Vanhan ja Uuden testamentin väliin.

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Easton's Bible Dictionary, 1897.
• Jewish Encyclopedia, 1901–1906.
• Helsingin yliopiston yleisen teologian perusopintojen eksegetiikan vapaavalintaisen osuuden tukisivusto

• ”Danielin kirjan lisäykset”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5
• Peltola, Olavi: ”Danielin kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X Teoksen verkkoversio.

• Hammer, Raymond: The Book of Daniel. (The Cambridge Bible commentary) Cambridge University Press, 1976. ISBN 0521097657
• Phillips, John: Exploring the Book of Daniel: An Expository Commentary. (The John Phillips Commentary Series) Kregel Academic, 2004. ISBN 0825433991
• Stefanovic, Zdravko: Daniel: Wisdom to the Wise : Commentary on the Book of Daniel. Pacific Press Publishing, 2007. ISBN 0816322120

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Danielin kirja Wikimedia Commonsissa

• Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Danielin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
  • Danielin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1933)
• Danielin kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
• Kuusi apokryfikirjaa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asettaman käännöskomitean käännösehdotus kuudelle eri apokryfikirjalle. Sisältää Danielin kirjan lisäykset.

• Gigot, Francis: Book of Daniel Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi) Roomalais-katolisen kirkon ensyklopedia
• Hirsch, Emil G. & König, Eduard: Book of Daniel. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Daniel

Maailmanloppu ja lopun ajat kristillisessä eskatologiassa

Antikristus | Apokalypsi | Eskatologia | Danielin kirja | Harmageddonin taistelu | Ilmestyskirja | Jeesuksen toinen tuleminen | Pedon luku | Tuhatvuotinen valtakunta | Tuomiopäivä | Vihan ja ahdistuksen aika | Väärä profeetta | Ylöstempaus