King on manageroinut uransa aikana useita eri sarjojen maailmanmestareita. Hänen läpimurtonsa nyrkkeilymaailman huippupromoottorien joukkoon oli Rumble in the Jungle-niminen ottelu, jossa George Foreman ja Muhammad Ali ottelivat raskaansarjan maailmanmestaruudesta.
ESPN:n mukaan King on tehnyt ainakin yhdeksästäkymmenestä nyrkkeilijästä miljonäärejä. Menestyksestään huolimatta King on jakanut mielipiteitä; häntä on syytetty vakuutuspetoksista ja veronkierrosta. Raskaansarjan maailmanmestari Mike Tyson on syyttänyt häntä miljoonien kavaltamisesta.[1]
Ennen nyrkkeilyn pariin siirtymistään yliopisto-opintonsa kesken jättänyt King toimi Clevelandissa laittomana vedonvälittäjänä. Vuonna 1954 hän tappoi miehen, joka yritti ryöstää yhden hänen pelipaikoistaan. Oikeus katsoi tapauksen itsepuolustukseksi ja säästi Kingin vankeusrangaistukselta. 13 vuotta tämän jälkeen hänet tuomittiin vankeuteen toisen asteen murhasta. Rikosnimeke muutettiin myöhemmin tapoksi ja King istui 3 vuoden ja 11 kuukauden vankeusrangaistuksen.[1]
Nyrkkeilypromoottorina toimimisen King aloitti kotikaupungissaan Clevelandissa. Saatuaan Muhammad Alin hyväntekeväisyysotteluun paikallisen sairaalan hyväksi laulaja Lloyd Princen avustuksella, lähti hänen uransa voimakkaaseen nousuun.lähde? Kingillä ei kuitenkaan ollut liiemmin kokemusta nyrkkeilymaailmasta, minkä johdosta hän ryhtyi yhteistyöhön kokeneemman Don Elbaumin kanssa.lähde?
Kingin ensimmäinen suuri ottelu oli George Foremanin ja Ken Nortonin välisen raskaansarjan maailmanmestaruusottelun järjestäminen vuonna 1973.[2] Hänen läpimurtonsa suurien otteluiden järjestäjänä oli kuitenkin Foremanin ja Muhammad Alin välillä käyty raskaansarjan maailmanmestaruusottelu, joka tunnetaan nimellä Rumble in the Jungle. King lupasi molemmille ottelijoille ennätykselliset viisi miljoonaa dollaria (urheiluhistorian suurin yksittäinen palkkio siihen asti[3]), mikäli he suostuisivat otteluun. Koska Kingillä ei kuitenkaan ollut kyseistä summaa, joutui hän turvautumaan ulkopuoliseen rahoittajaan taatakseen ottelijoiden palkkiot. Zairen presidentti Mobutu Sese Seko suostui takaamaan ottelun rahoituksen sillä ehdolla, että kamppailu käytäisiin hänen maassaan.[4] Zairen johtajan lopullinen panos ottelun järjestämiseen oli 11,4 miljoonaa dollaria.[5]
Vuonna 1975 vastaavanlainen suurtapahtuma oli Alin ja Joe Frazierin kohtaaminen FilippiinienManilassa, Thrilla in Manila. Alin ottelupalkkio oli 4,5 miljoonaa ja Frazierin 3,5 miljoonaa dollaria.[6] Ottelupaikaksi promoottori Don King harkitsi pitkään EgyptinKairossa sijainnutta Nasser-stadionia, mutta lopulta kamppailu päätettiin käydä FilippiineilläManilassaAraneta Coliseumilla. Maan presidentti Ferdinand Marcos oli kampanjoinut merkittävästi ottelun puolesta, koska halusi kääntää huomion pois maansa sisäisestä kuohunnasta.[7] Kun presidentin vaimolta Imelda Marcosilta kysyttiin vuosia myöhemmin, oliko Ferdinand Marcos maksanut lahjuksia ottelun saamiseksi maahansa, hän totesi väitteen perättömäksi.[8]
