Dimetyyliasetamidi

Dimetyyliasetamidi
Tunnisteet
IUPAC-nimi N,N-dimetyyliasetamidi
CAS-numero 127-19-5
PubChem CID 31374
SMILES CC(=O)N(C)C [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H9NO
Moolimassa 87,122 g/mol
Sulamispiste −20 °C [2]
Kiehumispiste 165 °C [2]
Tiheys 0,94 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen Sekoittuu [3]

Dimetyyliasetamidi (C4H9NO) on amideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Ainetta käytetään muun muassa liuottimena orgaanisen kemian reaktioissa ja teollisuudessa.

Valmistus

Dimetyyliasetamidia tuotetaan etikkahapon ja dimetyyliamiinin reaktiolla suljetuissa olosuhteissa. Aineen suurimmat tuottajamaat ovat Yhdysvallat, Saksa, Espanja ja Italia. Vuonna 2000 dimetyyliasetamidia arvellaan tuotetun 50 000–60 000 tonnia. [4]

Käyttö

Dimetyyliasetamidi liuottaa polymeerejä, ja ainetta käytetään eniten liuottimena valmistettaessa synteettisiä kuituja ja muoveja. Suurin osa valmistetusta dimetyyliasetamidista menee akryylimuovien ja polyuretaanien valmistukseen. Ainetta käytetään liuottimena myös valokuvaustuotteiden, kosmetiikkatuotteiden ja lääkeaineiden valmistuksessa. [4]

Turvallisuus

Dimetyyliasetamidihöyryn hengittäminen aiheuttaa päänsärkyä ja huonovointisuutta, johon liittyy oksentamista. Aineen nielemisen aiheuttamia oireita ovat kovat vatsakivut sekä ripuli. Dimetyyliasetamidialtistuksen kestäessä pitkään voi seurauksena olla vaurioita maksassa ja keskushermostossa.[3]. Aine erittyy ihmisen elimistöstä virtsaan, josta sen voi todeta. Ihmisen elimistö poistaa aineen noin 30 tunnin kuluttua aineelle altistumisesta. [5] Sen pääaineenvaihduntatuotteet ovat monometyyliasetamidi ja N-hydroksimetyyliasetamidi.[4]

Aine on herkästi syttyvää, ja sen palaessa syntyy muun muassa typen oksideja. Dimetyyliasetamidi voi olla haitallista ympäristölle joutuessaan maaperään tai vesistöön. [3][4]

Lähteet

  1. ↑ Dimethylacetamide – Substance summary NCBI. Viitattu 17. helmikuuta 2009.
  2. ↑ a b Physical properties: N,N-Dimethylacetamide NLM Viitattu 16.2.2009
  3. ↑ a b c d Dimetyyliasetamidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 17.2.2009
  4. ↑ a b c d N.N-Dimethylacetamide OECD. Viitattu 17.2.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Robert R. Lauwerys, Perrine Hoet: Industrial Chemical Exposure, s. 466. CRC Press, 2001. ISBN 9781566705455 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.2.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.