Craig MacTavish (s. 15. elokuuta 1958 London, Ontario) on kanadalainen jääkiekkovaikuttaja, entinen valmentaja ja jääkiekkoilija. Nykyisin hän on NHL-joukkue Edmonton Oilersin varatoimitusjohtaja.[1]
Jääkiekkoilijana MacTavish oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän pelasi NHL:ssä vuodesta 1979 vuoteen 1997 viidessä eri joukkueessa (Boston Bruins, Edmonton Oilers, New York Rangers, Philadelphia Flyers ja St. Louis Blues) yli 1 000 ottelua ja voitti neljästi Stanley Cupin. Pelaajauransa jälkeen hän toimi vuosina 1997–2000 New York Rangersin ja Edmonton Oilersin apuvalmentajana ja vuodesta 2000 vuoteen 2009 Edmontonin päävalmentajana. Kaudella 2011–2012 hän toimi AHL-joukkue Chicago Wolvesin päävalmentajana, jota ennen ehti työskennellä kaksi vuotta TSN-kanavan analyytikkona.[2][3]
Kaudeksi 2012–2013 MacTavish palasi NHL:ään, kun Edmonton Oilers palkkasi hänet jääkiekkotoiminnasta vastaavaksi varapresidentiksi (engl. senior vice-president of hockey operations).[4]
Ura pelaajana
Ennen ammattilaisuraansa MacTavish pelasi vuodesta 1977 vuoteen 1979 yliopistojääkiekkoa Lowellin yliopiston joukkueessa Chiefsissä. Boston Bruins varasi hänet NHL:ään vuorolla 153 vuoden 1978 varaustilaisuuden yhdeksännellä kierroksella. MacTavish aloitti NHL-uransa kaudella 1979–1980, josta pelasi osan myös AHL:n Binghamton Dustersissa. Seuraavat kaudet hän pelasi suurimmaksi osaksi AHL:ssä, Springfield Indiansissa ja Erie Bladesissä, kunnes vakiinnutti paikkansa Bostonin NHL-kokoonpanossa kaudella 1982–1983.[2][5]
MacTavish ajoi tammikuussa 1984 autollaan alkoholin vaikutuksen alaisena ja aiheutti 26-vuotiaan naisen kuoleman törmäämällä tämän ohjaamaan autoon. Hänelle langetettiin toukokuussa 1984 vuoden vankeusrangaistus, josta hän vapautui toukokuussa 1985. Tämän vuoksi hän ei pelannut otteluakaan NHL-kaudella 1984–1985. Hän pelasi viimeiset ottelunsa Bostonissa kauden 1983–1984 lopulla. MacTavish teki vapaana pelaajana pelaajasopimuksen Edmonton Oilersin kanssa helmikuussa 1985 ja siirtyi kaudeksi 1985–1986 Edmontoniin.[6][7][8]
MacTavish pelasi Edmontonissa yhdeksän kautta ja voitti joukkueessa kolme Stanley Cupin mestaruutta vuosina 1987, 1988 ja 1990. Hän oli tärkeä pelaaja mestaruusjoukkueille. Hän toimi joukkueen kapteenina kaudesta 1992–1993 alkaen, kunnes siirtyi maaliskuussa 1994, kesken kauden 1993–1994, New York Rangersiin. Edmonton sai pelaajakaupassa Todd Marchantin. Kesäkuussa 1994 MacTavish oli voittamassa yhdessä kuuden muun entisen Oilers-pelaajan (Glenn Anderson, Jeff Beukeboom, Adam Graves, Kevin Lowe, Mark Messier ja Esa Tikkanen) kanssa Stanley Cupia Rangersille. Mestaruus oli Rangersin ensimmäinen sitten vuoden 1940.[6][9]
Heinäkuussa 1994 MacTavish teki vapaana pelaajana pelaajasopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa, jossa pelasi työsulun lyhentämän kauden 1994–1995 ja suurimman osan kaudesta 1995–1996. Hän pelasi jälkimmäisellä kaudella ensimmäisen ja ainoan kerran urallaan NHL:n tähdistöottelussa. Maaliskuussa 1996 Philadelphia myi MacTavishin St. Louis Bluesiin, josta se sai vaihdossa Dale Hawerchukin. MacTavish lopetti pelaajauransa kauden 1996–1997 jälkeen.[6]
MacTavish pelasi 17 kautta kestäneellä NHL-urallaan yhteensä 1 093 runkosarjaottelua, joissa teki 480 tehopistettä, 213 maalia ja 267 syöttöpistettä. Hän pelasi myös 193 pudotuspeliottelua tehden 58 tehopistettä, 20 maalia ja 38 syöttöpistettä. Hän voitti neljä Stanley Cupia. Hänet muistetaan myös viimeisenä NHL-pelaajana, joka ei käyttänyt pelatessaan kypärää.[6][10]
Ura valmentajana
MacTavish liittyi New York Rangersin valmennusryhmään apuvalmentajana kaudella 1997–1998 ja jatkoi seurassa myös seuraavan kauden. Kaudeksi 1999–2000 hän siirtyi Edmontoniin entisen joukkuetoverinsa Kevin Lowen johtamaan valmennusryhmään ja vuonna 2000, Lowen siirryttyä general manageriksi, MacTavishista tuli Edmontonin päävalmentaja. Vuonna 2006 hän valmensi Edmontonin Stanley Cupin loppuotteluihin, joissa Carolina Hurricanes oli kuitenkin parempi otteluvoitoin 4–3.[10][11]
MacTavish on toiminut Kanadan jääkiekkomaajoukkueen valmentajana. Hän oli joukkueen apuvalmentaja maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2005 ja 2008 sekä päävalmentaja 2010.[12]
MacTavish toimi Edmontonin päävalmentajana kauden 2008–2009 loppuun saakka, jonka jälkeen hänet vapautettiin tehtävästään. Hän toimi vuosina 2009–2011 televisiokanava The Sports Networkin (TSN) jääkiekkoasiantuntijana, kunnes aloitti AHL-seura Chicago Wolvesin päävalmentajana.[10][11] MacTavish valmensi Wolvesia vain kauden 2011–2012. Kesällä 2012 Edmonton Oilers palkkasi hänet jääkiekkotoiminnasta vastaavaksi varapresidentiksi.[4]
MacTavish palasi vielä hetkeksi valmennustehtäviin kaudella 2014–2015 toimiessaan Oilersin väliaikaisena päävalmentajana.[13]
Vuonna 2019 hän toimi kahdeksan ottelun ajan KHL:ssä Lokomotiv Jaroslavin päävalmentajana kunnes sai potkut syyskuussa 2019.[14]
Taustahenkilönä
Huhtikuussa 2013 MacTavish ylennettiin Edmonton Oilersin toimitusjohtajaksi (engl. general manager) Steve Tambellinin irtisanomisen jälkeen.[15] MacTavish oli Oilersin toimitusjohtajana vain kaksi kautta. Seuran menestys oli surkea ja Peter Chiarelli tuotiin korvaamaan hänet.[16] Syyskuussa 2015 ilmoitetiin, että MacTavish siirtyy seuran varatoimitusjohtajaksi.
Pelityyli
MacTavish oli pelaajarooliltaan puolustava hyökkääjä ja oli myös hyvä aloittaja. Hän oli hyvä karvaaja, mutta osasi tehdä myös maaleja. MacTavish johti joukkueen pelaajistoa ja lisäksi hän osasi pelata kovaotteisesti.[6] Craig MacTavish muistetaan myös NHL:n viimeisenä ilman kypärää pelanneena pelaajana.
Tilastot
|
|
|
Runkosarja
|
|
Pudotuspelit
|
|
Palkinnot
|
| Kausi
|
Joukkue
|
Liiga
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
|
|
|
|
|
|
| 1977–78 |
U. of Massachusetts-Lowell |
ECAC-2 |
21 |
26 |
19 |
45 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1978–79 |
U. of Massachusetts-Lowell |
ECAC-2 |
31 |
36 |
52 |
88 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1979–80 |
Boston Bruins |
NHL |
46 |
11 |
17 |
28 |
8 |
10 |
2 |
3 |
5 |
7 |
|
|
|
|
|
|
|
Binghamton Dusters |
AHL |
34 |
17 |
15 |
32 |
29 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1980–81 |
Boston Bruins |
NHL |
24 |
3 |
5 |
8 |
13 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Springfield Indians |
AHL |
53 |
19 |
24 |
43 |
81 |
7 |
5 |
4 |
9 |
8 |
|
|
|
|
|
|
| 1981–82 |
Boston Bruins |
NHL |
2 |
0 |
1 |
1 |
0 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Erie Blades |
AHL |
72 |
23 |
32 |
55 |
37 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1982–83 |
Boston Bruins |
NHL |
75 |
10 |
20 |
30 |
18 |
17 |
3 |
1 |
4 |
18 |
|
|
|
|
|
|
| 1983–84 |
Boston Bruins |
NHL |
70 |
20 |
23 |
43 |
35 |
1 |
0 |
0 |
0 |
0 |
|
|
|
|
|
|
| 1984–85 |
vankilassa/ei pelannut |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1985–86 |
Edmonton Oilers |
NHL |
74 |
23 |
24 |
47 |
70 |
10 |
4 |
4 |
8 |
11 |
|
|
|
|
|
|
| 1986–87 |
Edmonton Oilers |
NHL |
79 |
20 |
19 |
39 |
55 |
21 |
1 |
9 |
10 |
16 |
 |
|
|
|
|
|
| 1987–88 |
Edmonton Oilers |
NHL |
80 |
15 |
17 |
32 |
47 |
19 |
0 |
1 |
1 |
31 |
|
|
|
|
|
|
| 1988–89 |
Edmonton Oilers |
NHL |
80 |
21 |
31 |
52 |
55 |
7 |
0 |
1 |
1 |
8 |
|
|
|
|
|
|
| 1989–90 |
Edmonton Oilers |
NHL |
80 |
21 |
22 |
43 |
89 |
22 |
2 |
6 |
8 |
29 |
|
|
|
|
|
|
| 1990–91 |
Edmonton Oilers |
NHL |
80 |
17 |
15 |
32 |
76 |
18 |
3 |
3 |
6 |
20 |
|
|
|
|
|
|
| 1991–92 |
Edmonton Oilers |
NHL |
80 |
12 |
18 |
30 |
98 |
16 |
3 |
0 |
3 |
28 |
|
|
|
|
|
|
| 1992–93 |
Edmonton Oilers |
NHL |
82 |
10 |
20 |
30 |
110 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1993–94 |
Edmonton Oilers |
NHL |
66 |
16 |
10 |
26 |
80 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
New York Rangers |
NHL |
12 |
4 |
2 |
6 |
11 |
23 |
1 |
4 |
5 |
22 |
|
|
|
|
|
|
| 1994–95 |
Philadelphia Flyers |
NHL |
45 |
3 |
9 |
12 |
23 |
15 |
1 |
4 |
5 |
20 |
|
|
|
|
|
|
| 1995–96 |
Philadelphia Flyers |
NHL |
55 |
5 |
8 |
13 |
62 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
St. Louis Blues |
NHL |
13 |
0 |
1 |
1 |
8 |
13 |
0 |
2 |
2 |
6 |
|
|
|
|
|
|
| 1996–97 |
St. Louis Blues |
NHL |
50 |
2 |
5 |
7 |
33 |
1 |
0 |
0 |
0 |
2 |
|
|
|
|
|
|
| 17 kautta |
yhteensä |
NHL |
1093 |
213 |
267 |
480 |
891 |
193 |
20 |
38 |
58 |
218
|
Lähteet
Viitteet
- ↑ Coaches & Management Edmonton Oilers. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b HockeyDB
- ↑ LaTour, Paul: MacTavish brings solid resume to Wolves Chicago Tribune. 7.10.2011. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Oilers bring back MacTavish as senior VP of hockey operations TSN.ca. 11.6.2012. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Larson, Craig: ULowell alums ready for Hall induction Boston.com. 31.12.2006. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Legends of Hockey
- ↑ NHL's MacTavish Is Released After Serving One Year in Jail. Los Angeles Times, 14.5.1985. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Rosoff, Larry: MacTavish returns to Garden. The Lewiston Journal, 14.1.1986, s. 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Wigge, Larry: Rangers' Cup runneth over with ex-Oilers. The Sporting News, 13.6.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Willis, Jonathan: Profiles in Coaching: Craig MacTavish blogs.edmontonjournal.com. 3.4.2012. Arkistoitu 13.5.2012. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Tait, Cam: MacT: The king of second chances (Tallenne sivusta Internet Archivessa) edmontonjournal.com. 5.5.2012. Arkistoitu 9.5.2012. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Craig MacTavish Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Oilers laittaa valmentajan vaihtoon jatkoaika.com. Viitattu 19.3.2019.
- ↑ KHL-seura antoi äkkiä kenkää NHL-legenda Craig MacTavishille - suomalaisvalmentaja vältti potkut: ”Jaakko jatkaa” www.iltalehti.fi. Viitattu 24.9.2019.
- ↑ Oilers name MacTavish to replace Tambellini as GM TSN.ca. 15.4.2013. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
- ↑ David Staples: The Cult of Hockey’s forensic audit of Craig MacTavish, Pt. 2 Edmonton Journal. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
