PROFILPELAJAR.COM

Chrysler Airflow oli yhdysvaltalaisen Chryslerin vuosina 1934–1937 valmistama automalli.

Mallista oli tarkoitus tulla 1930-luvun uuden virtaviivaisuuden muodinluoja, mutta siitä tuli yhtiölleen taloudellinen katastrofi. Ensimmäisenä tuotantovuonna mallia myytiin 11 292 kappaletta ja seuraavana vuonna 6 285.

Automuotoilun orastava muutos

Virtaviivainen tyyli teki tuloa autosuunnitteluun 1930-luvulla. Jo 1920-luvulla lentokoneiden muotokieli kiinnosti monia suunnittelijoita. Lentäminen oli suosittu puheenaihe ja nykyaikaisuuden sekä menestyksen perikuva. Myös USA:n talouslaman vuoksi autonvalmistajat pyrkivät uudistamaan automalleja virtaviivaisten lentokoneiden suuntaan.

Erityisesti Chrysler uskoi virtaviivaisuuteen ja määräsi Carl Breerin suunnittelemaan "tulevaisuuden auton". Lentokoneiden ohella Breer oli tutkinut muun muassa lintuja ja niiden virtaviivaisia muotoja.

1930-luvulla autoissa oli pysty jäähdytin ja tuulilasi sekä erilliset ajovalot. Airfow'ssa ilmanvastusta pyrittiin vähentämään kallistamalla jäähdytintä ja tuulilasia taaksepäin ja upottamalla ajovalot lokasuojiin. Teoriassa virtaviivaiset muutokset olivat oikeansuuntaisia, mutta Airflow'n ulkonäkö poikkesi liikaa totutusta.

Chrysler Airflow esiteltiin 1934. Sen moottorina toimi 115 hevosvoiman kahdeksansylinterinen rivimoottori. Valikoimaan kuuluivat myös kuusisylinterinen malli sekä Chryslerin muissa malleissa käytetyt 5,3- ja 6,3-litraiset "kahdeksikot".

Ongelmia myös myynnissä ja toimituksissa

Paitsi että Airflow näytti oudolta, se ei liikkunut vakaasti. Auton maavaraa kasvatettiin, mikä lisäsi keinuvuuden tuntua entisestään.

Suosiota vähensi myös se, että jo tammikuussa esitellyn mallin ensimmäiset tilaukset pystyttiin toimittamaan ostajille vasta heinäkuussa. Monet ostajat kyllästyivät odottamaan ja peruivat tilauksen. Lisäksi muut autonvalmistajat levittivät huhuja, joiden mukaan Chrysler ei uskaltanut toimittaa autoa sen vikojen vuoksi. Auto oli siten saanut huonon maineen jo ennen kuin kansa pääsi kokeilemaan sitä.

Airflow itsessään ei ollut huono automalli. Siinä oli laatikkomaisista teräspalkeista koostuva alusta ja runkokehikko, jonka päälle asennettiin koripellit. Moottori sijaitsi tavanomaista edempänä etuakselin päällä, jolloin moottori ja vaihteisto eivät vieneet tilaa ohjaamosta. Sijoitus oli vielä harvinainen mutta se alkoi yleistyä 1940-luvulla. Istuimet olivat akseleiden välissä joten taka-akselikaan ei vähentänyt tilaa.

Myynti alkoi kuitenkin surkeasti. Vuonna 1934 Airflow'ta myytiin 11 000 kappaletta kun muiden Chrysler-mallien menekki oli vähintään kaksinkertainen.

Auton muotoilun muuttaminen tavanomaiseksi ei auttanut. Seuraavana vuonna myynti alkoi laskea. Vuonna 1935 myytiin vain noin 7750 autoa, vuonna 1936 enää 5900 ja viimeisenä valmistusvuonna 1937 4400 kappaletta.

Muodin esikuvaksi

Vaikka Airflow oli myynnin suhteen katastrofi, siitä tuli esikuva monille autoille: esimerkiksi Volvo PV 36 Cariocan kori muistutti erikoisen paljon Airflow'n koria. Vaikutteita Airflow'sta löytyi myös esimerkiksi Peugeot'ssa ja Hanomagissa.

Yksi syy huonoon menestykseen oli se, että Airflow'n tullessa myyntiin autot olivat vielä varakkaiden ja usein iäkkäämpien henkilöiden kulkuvälineitä. Muodikkaalla ja muotoilultaan muusta liikenteestä poikkeavalle autolle ei ollut kysyntää, koska suosittiin perinteisiä ja vakiintuneesti auton näköisiä malleja.