Diriks syntyi saksalaisen laivanvarustaja Boye Diriksin ja Marie Elisabeth Stoppelin perheeseen Kööpenhaminassa. Hän opiskeli erinomaisin arvosanoin ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1795. Hän avioitui Maren Cathrine Taxin (k. 1848), joka oli Kongsbergin hopeasulattamon omistajan tytär, kanssa vuonna 1798.[1]
Ura
Hän työskenteli aluksi Kööpenhaminan hovi- ja kaupunginoikeudessa, kunnes hänet nimitettiin 1806 asessoriksi Kristiansandin lääninylioikeuteen Norjaan. Vuonna 1812 hänet valittiin tuomariksi Larvikiin ja samalla koko silloiseen Larvikin kreivikuntaan.[1]
Kansalliskokousedustaja 1814
Kansalliskokouksessa hän edusti Larvikia. Hänet valittiin juristina perustuslakikomiteaan ja sen sihteeriksi. Hän profiloitui kokouksessa itsenäisyyspuolueen kannattajana, joka toivoi Norjan ajan myötä yhdistyvän uudelleen Tanskaan.[2]
Diriks valittiin Stortingiin Kristianiasta ja sen lakikomiteaan syksyllä 1814. Tämän jälkeen hän toimi useissa ministeritehtävissä moneen otteeseen vuosina 1814 – 1836, poliisi-, oikeus-, sekä kirkko- ja opetusministeriöissä.[3]
Tanskalaismielisenä hänellä oli myös vastustajia ja hän vältti täpärästi syytteen valtakunnanoikeuteen vuonna 1818[1]. Yleisesti hänet kuitenkin mainittiin suosituksi hahmoksi aikansa politiikassa.[2] Hän kuoli Kristianiassa 1837, vuosi politiikasta eläköitymisensä jälkeen[1] ja hänet on haudattu Oslon Vår Frelsers-hautausmaalle. Hänen pojanpoikansa oli taidemaalari Karl Edvard Diriks (1855–1930).[4]
