Blaise Diagne

Blaise Diagne.
Ranskan mustat kansanedustajat vuonna 1914: Diagne sekä Gratien Candace ja Achille René-Boisneuf Guadeloupelta.
Diagne Pierre Lavalin hallituksen ministerien keskellä.

Blaise Diagne (13. lokakuuta 1872 Gorée – 11. toukokuuta 1934 Cambo-les-Bains[1]) oli senegalilainen poliitikko, joka valittiin Ranskan kansalliskokoukseen ensimmäisenä mustana afrikkalaisena[2].

Diagnen isä oli kokki ja hänen äitinsä palvelija. Isä oli kansallisuudeltaan serer ja äidin sukujuuret ulottuivat Rufisquen lebuihin sekä nykyisen Guinea-Bissaun portugalilais-afrikkalaiseen sekaväestöön. Perhe oli katolinen ja sen jäsenillä oli Goréen muiden asukkaiden tavoin Ranskan kansalaisoikeudet, mutta he pitivät itseään täysin afrikkalaisina.[3]

Varakas kreolilakimies Adolphe Crespin otti Diagnen suojiinsa ja järjesti hänen koulunkäyntinsä Saint-Louisissa ja Ranskassa. Diagne valmistui Saint-Louisin lyseosta vuonna 1890 ja suoritti virkamiestutkinnon kaksi vuotta myöhemmin. Hän työskenteli tullivirkailijana Dahomeyssa, Ranskan Kongossa, Gabonissa, Réunionilla, Madagaskarissa ja Ranskan Guayanassa.[3]

Diagne uskoi Ranskan kolmannen tasavallan aatteisiin tasa-arvosta, veljeydestä, sekularismista ja edistyksestä. Hän esiintyi rasismia ja syrjintää vastaan, puolusti afrikkalaissyntyisten oikeuksia ja liittyi vapaamuurarien jäseneksi. Konfliktit esimiesten kanssa johtivat pakkolomiin, joiden aikana hän tutustui Pariisissa emämaan politiikkaan ja osallistui siirtomaista käytyyn keskusteluun.[3]

Ennen vuoden 1914 kansalliskokousvaaleja Diagne palasi Senegaliin, jossa hän liittoutui Galandou Dioufin nuorsenegalilaisten kanssa. Hän vaati parempia kouluja, korvauksia maaomaisuudesta, ammattiliittoja sekä kansalaisoikeuksia mustille ja muslimeille.[3] Diagne löi vaaleissa edeltäjänsä François Carpotin ja toisella kierroksella vastaehdokkaansa Henri Heimburgerin. Äänestäjiä oli vain reilut viisituhatta,[1] sillä maan alkuasukasväestöllä ei ollut äänioikeutta[3].

Diagne liittyi Ranskan kansalliskokouksessa tasavaltalaisten sosialistien ryhmään[1]. Hän ajoi läpi kaksi tärkeää lakia, jotka takasivat täydet kansalaisoikeudet Senegalin ”neljän kunnan” afrikkalaisväestölle. Vastineeksi Diagne auttoi värväämään Ranskan Länsi-Afrikasta yli 135 000 sotilasta ensimmäisen maailmansodan taistelukentille.[3] Diagne valittiin kansalliskokouksen edustajainhuoneeseen uudelleen vuosina 1919, 1924, 1928 ja 1932. Hän toimi parlamentin siirtomaavaliokunnan puheenjohtajana sekä siirtomaaministerin alivaltiosihteerinä Pierre Lavalin hallituksessa vuosina 1931–1932. Hän oli ensimmäinen musta afrikkalainen Ranskan hallituksessa.[1]

Diagne kannatti aikansa mustia vapautusliikkeitä, mutta teki sen hyvin varovaisesti. Hän toimi ranskalaisen järjestelmän puitteissa ja ajoi ensi sijassa ranskalaistuneiden afrikkalaisten etuja. Diagne perusti Senegalin ensimmäisen poliittisen puolueen ja raivasi tietä Lamine Guèyen kaltaisille seuraavan sukupolven poliitikoille, mutta hyväksyi itse lopulta konservatiivisen ajatusmaailman.[3][2]

Diagne oli naimisissa ranskalaisen Odette Villainin kanssa. He saivat kolme poikaa.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Blaise Diagne Assemblée nationale. Viitattu 2.7.2020.
  2. ↑ a b Clark, A. Francis & Phillips, Lucie Colvin: Historical Dictionary of Senegal, s. 109–111. Metuchen & London: Scarecrow Press, 1994. ISBN 0-8108-2747-6
  3. ↑ a b c d e f g h Dictionary of African Biography, s. 189–191. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5