Black 'n Blue on alun perin vuonna 1981 perustettu yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye, joka on kotoisin Portlandin kaupungista Oregonista. Yhtyeen nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat laulaja Jaime St. James, kitaristit Shawn Sonnenschein ja Jeff Warner, bassokitaristi Patrick Young sekä rumpali Pete Holmes.^[1]

Jaime St. James perusti yhtyeen vuonna 1981 yhdessä kitaristi Tommy Thayerin kanssa. Myöhemmin Warner, Young ja Holmes liittyivät yhtyeeseen, ja yhtyeen debyyttialbumi Black 'n Blue julkaistiin 1984. Yhtye hajosi vuonna 1989 neljän studioalbumin jälkeen. Tämän jälkeen yhtye on tehnyt satunnaisia comeback-kiertueita, mutta yhtyeen alkuperäinen kokoonpano ei ole esiintynyt yhdessä vuoden 1997 jälkeen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Thayerin liityttyä hard rock-yhtye Kissiin. Yhtye on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 2008 lähtien nykyisen kokoonpanonsa voimin, ja yhtyeen tuorein studioalbumi Hell Yeah! julkaistiin vuonna 2011.

Laulaja Jaime St. James ja kitaristi Tommy Thayer perustivat Black ‘n Bluen syksyllä 1981. Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon heidän lisäkseen lukeutuivat myös kitaristi Jeff Warner, bassokitaristi Patrick Young sekä rumpali Pete Holmes.^[1] Vuonna 1982 yhtyeen demonauhan kuullut uusien artistien ja yhtyeiden etsijä Brian Slagel piti yhtyeen "Chains Around Heaven" -kappaleesta ja lisäsi sen samana vuonna julkaistulle, uusia musiikkikykyjä esitelleelle Metal Massacre-kokoelmalevylle, jolla esiintyivät Black ‘n Bluen ohella esimerkiksi Metallica ja Ratt.^[2] Vuonna 1983 yhtye muutti Los Angelesiin ja alkoi saada jalansijaa Hollywoodin musiikkialalla esiintymällä lukuisilla klubeilla. Pian yhtye solmi levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa, ja vuoden 1984 elokuussa yhtyeen esikoisalbumi Black 'n Blue näki päivänvalon. Albumin tuottajaksi hankitun, aiemmin Scorpions-yhtyeen maineeseen nostaneen Dieter Dierksin johdolla albumi nousi menestyksekkääksi julkaisuksi, ja singlenäkin julkaistu kappale "Hold On to 18" sai radiosoittoa ja sen video sai runsaasti esitysaikaa Music Televisionilla. Seuraavalla studioalbumilla, vuoden 1985 Without Lovella tuottajaksi valikoitui Bruce Fairbairn. Albumilla yhtyeen musiikki oli vaihtunut rosoisemmasta soundista kevyempään ja radioystävällisempään valtavirran rockiin ja popmetalliin, minkä vuoksi albumi ei ollut edeltäjänsä kaltainen menestys eivätkä singleinä julkaistut raidat "Without Love" ja "Miss Mystery" saavuttaneet kovinkaan mainittavaa listamenestystä.

Vuonna 1986 Kiss-yhtyeen toinen perustajajäsen ja bassokitaristi Gene Simmons kiinnostui yhtyeestä ja tuotti yhtyeen kaksi seuraavaa albumia, vuoden 1986 Nasty Nastyn ja vuoden 1988 In Heatin. Molemmilla julkaisuilla yhtye pyrki elävöittämään musiikkinsa takaisin debyyttialbuminsa kaltaiseen raskaampaan suuntaan. Kappaleista "Nasty Nasty" ja "Rock On" muodostui pieniä hittejä, mutta kumpikaan albumi ei kyennyt vangitsemaan samaa tyyliä kuin yhtyeen debyyttialbumi, ja suosion laskun myötä yhtye hajosi vuonna 1989.^[3] Yhtyeen hajoamisen myötä sen jäsenet erkanivat luoman uraansa muissa projekteissa. Laulaja Jaime St. James perusti oman yhtyeensä Freight Train Janen jonka kanssa hän julkaisi myös yhden studioalbumin. Kitaristi Jeff Warner oli mukana The Dead Stars On Hollywood-yhtyeen varhaiskokoonpanossa ja NYC-yhtyeessä. Kitaristi Tommy Thayer loi uraa Kissin kiertuemanagerina, kunnes hän liittyi yhtyeen kitaristiksi vuonna 2002 paikaten yhtyeestä lähteneen Ace Frehleyn. Rumpali Pete Holmes soitti muun muassa metalliyhtye Malicessa ja esiintyi myös Michael Schenkerin, Peter Gabrielin ja Ted Nugentin taustayhtyeissä.

Vuoden 1997 halloweenina yhtyeen alkuperäinen kokoonpano esiintyi loppuunmyydyssä konsertissa, joka nauhoitettiin ja julkaistiin vuonna 1998 One Night Only: Live-konserttitallenteen muodossa. Vaikka konsertti oli menestys, yhtye ei lähtenyt kiertueelle vaan vietti hiljaiseloa yhtyeen jäsenten työskennellessä eri projektiensa parissa. Vuonna 2001 Ultimate Collection-kokoelma-albumin julkaisun jälkeen yhtye julkaisi The Demos Remastered: Anthology 1-kokoelman joka sisälsi yhtyeen tunnetuimpien kappaleiden demoversioita sekä viisi ennenjulkaisematonta raitaa sekä konsertissa nauhoitetun version “Autoblast”-kappaleesta. Lisäksi vuonna 2002 yhtye julkaisi toisen konserttitallenteensa, Live In Detroit - 1984.

Vuonna 2003 yhtye teki jälleen paluun lavalle, mutta tällä kertaa ilman Kissiin liittynyttä Tommy Thayeria, jonka korvaajaksi hankittiin Shawn Sonnenschein. Yhtye tiedotti myös uuden studioalbuminsa Hell Yeah! julkaisusta. Albumin julkaisua kaavailtiin alun perin syksylle 2003, mutta se viivästyi useaan otteeseen ja näki päivänvalon vasta vuonna 2011. Vuonna 2005 yhtye julkaisi kattavan Collected-boksikokoelman, ja vuonna 2007 harvinaisia demoja sisältäneen Rarietes-kokoelman julkaisun jälkeen yhtye esiintyi alkuperäiskokoonpanossaan kotikaupungissaan Portlandissa. Konsertin tuotto käytettiin yhtyeen pitkäaikaisen ystävän, Kenny Nordonen, syöpähoitoihin.

• Jaime St. James – laulu
• Shawn Sonneshcein – kitara
• Jeff "Woop" Warner – kitara
• Patrick Young – laulu, basso
• Pete Holmes – rummut

• Tommy Thayer – kitara (1981–1989)

• Black 'n Blue (1984)
• Without Love (1985)
• Nasty Nasty (1986)
• In Heat (1988)
• Hell Yeah! (2011)

• The Demos Remastered: Anthology 1 (2001)
• Ultimate Collection (2001)
• Collected (2005)
• Rarities (2007)

• One Night Only: Live (1998)
• Live In Detroit - 1984 (2002)

• School of Hard Knocks (1984)
• Hold On to 18 (1984)
• Miss Mystery (1985)
• Swing Time (1985)
• I'll Be There for You (1986)
• I Want It All (I Want It Now) (1986)
• Live it Up (1988)

• Hold On To 18 (1984)
• Miss Mystery (1985)
• I'll Be There for You (1986)