Bengt Viktor Johansson (2. lokakuuta 1914 Helsinki – 22. kesäkuuta 1989 Ruovesi) oli suomalainen säveltäjä.^[1]

Johansson opiskeli sellonsoittoa 1930-luvun alussa Yrjö Selinin johdolla. Hän pääsi sodan jälkeen opiskelemaan sävellystä Sibelius-Akatemiaan, jossa hänen opettajiaan olivat Leevi Madetoja, Selim Palmgren ja Sulho Ranta. Hän sai vuonna 1947 diplomit sellonsoitosta ja sävellyksestä sekä suoritti kapellimestaritutkinnon.

Aluksi Johansson joutui työskentelemään ravintolamuusikkona. Vuosina 1952–1975 hän toimi Yleisradion ääniteknikkona ja opetti Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1956.^[2] Häntä pidettiin Suomessa vuosia klassisen musiikin äänityksen asiantutijana.

Työnsä rinnalla Johansson myös sävelsi. Varhaistuotannossa näkyy romanttisten ihanteiden ja Jean Sibeliuksen vaikutus. Varhaisista teoksista voidaan mainita pianokonsertto (1951) ja Tema con sette variazioni in modo antico per violoncello ed orchestra (1954). Vuonna 1952 Johansson piti sävellyskonsertin Helsingissä.

Johansson sävelsi 1950-luvun loppuun pääasiassa soitinmusiikkia ja ensimmäisenä Suomessa loi elektronista nauhamusiikkia (Three Electronic Etudes, 1960^[2]) mutta jätti sen ja alkoi 1960-luvulla kiinnostua yhä enemmän kuorolle kirjoittamisesta. Hänen pääteoksiinsa kuuluu The Tomb at Akr Çaar baritonille ja sekakuorolle vuodelta 1964; teksti on Ezra Poundin. Muita merkittäviä kuoroteoksia ovat Stabat mater (1950), Missa sacra (1960), Triptych (1965) ja Requiem (1965).

Vuonna 1975 valmistui kolminäytöksinen ooppera, Olavinlinnan 500-vuotisjuhlia varten sävelletty Linna, joka on edelleen esittämättä. Linnan jälkeen säveltäjä kirjoitti enää pienimuotoisia teoksia.

Johansson kuului vapaamuurareihin.^[3] Johanssonin puoliso oli Liisa o.s. Rahola vuodesta 1944.

• Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Johanssonista.
• Johansson, Bengt hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)