Suomessa Madetoja on klassisen musiikin suuria säveltäjänimiä. Hänellä on keskeinen asema Jean Sibeliuksen jälkeisessä suomalaisessa musiikissa sukupolvensa ehkä hienoimpana myöhäisromantikkona. Madetojan musiikille on leimallista tietty kahtalaisuus. Yhtäältä siinä on selvä suomalaiskansallinen sävy, jollaiseksi koetaan hänen musiikkinsa usein melankolinen pohjavire. Toisaalta siinä on ranskalaiseksi miellettyä hienostuneisuutta ja jopa eleganssia.
Jean Sibelius ilmeisesti arvosti Madetojaa eniten itsensä jälkeen tulleista suomalaisista myöhäisromantikoista. Hän kuului Sibeliuksen harvoihin yksityisiin sävellysoppilaisiin. Madetojalla oli myös koulukuntaa luova vaikutus. Ruotsalainen musiikkihistorioitsija Bo Wallner on puhunut monista 1930-luvulla debytoineista suomalaisista säveltäjistä jälkimadetojalaisuuden edustajina.[2]
Madetoja syntyi Oulussa köyhään kotiin, eikä merimiesisä ehtinyt nähdä poikaansa ennen menehtymistään Amerikassa. Isän kuoleman jälkeen vastuu perheestä jäi kokonaan äidille, mutta siitä huolimatta hän pystyi kauppa-apulaisen palkallaan kouluttamaan Leevin ja tätä kaksi vuotta vanhemman isoveljen. Madetoja muisteli myöhemmin, että lämmin ateria syötiin kotona vain sunnuntaisin, jolloin äidin ei tarvinnut olla työssä. Lapsuuskodin syvää uskonnollisuutta kuvaa, että Leevi sai nimensä Lapin profeetaksi kutsutun Lars Levi Laestadiuksen mukaan.[3]
Madetoja kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalais-klassillisesta lyseosta 1906. Koulussa ollessaan hän lauloi koulun kuorossa, johti toverikunnan kuoroa ja opiskeli itsenäisesti viulun- ja pianonsoittoa, joskin hänen pääsoittimenaan oli kantele. Hän opiskeli Helsingin musiikkiopistossa (nyk. Sibelius-Akatemia) ja Helsingin yliopistossa vuosina 1906–1910 Armas Järnefeltin, Erik Furuhjelmin sekä Jean Sibeliuksen johdolla. Madetoja suoritti lisäksi opintoja Pariisissa ja Wienissä.
Vaikka Madetoja lähti Oulusta heti kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1906, hänellä oli kuitenkin vahvasti pohjalainen identiteetti, ja tätä kuvastaa myös säveltäjän pääteoksiin luettava oopperaPohjalaisia (1923).
Madetoja kuului Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan, jonka toiminnassa hän tutustui Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäseneen Toivo Kuulaan. Tämän kansallisromanttisen vaikutuksen innoittamana Madetoja keräsi pohjoispohjalaisia kansanlauluja kotimaakunnastaan vuosina 1907–1909. Madetojan säveltäessä musiikkia osakuntatoveri Eino Leinon näytelmään hän tutustui puolestaan tulevaan vaimoonsa, runoilija L. Onervaan. He olivat avioliitossa vuodesta 1913, joskin Leino kuului suhteeseen kolmantena pyöränä kuolemaansa asti. Madetoja alkoholisoitui Leinon ja Onervan tapaan, ja kuoli sydämen vajaatoimintaan[4] Helsingissä 60-vuotiaana. Hänen tuotteliaisuutensa kääntyi viimeisinä vuosina laskuun.
Madetoja on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Hänen viereensä haudattiin 25 vuotta myöhemmin hänen puolisonsa L. Onerva.[5] Leevi Madetoja testamenttasi tekijänoikeustulonsa Suomen Säveltaiteilijain Liitolle ja testamentin mukaan tekijänoikeustulot on käytettävä "Leevi Madetojan teosten painattamista varten sekä, sitten kun tämä tarkoitus on toteutettu joko tämän jälkisäädöksen tai muiden samanlaisten rahastojen avulla, yleensä suomalaisen musiikin, etupäässä laajempien teosten, painattamista varten."[6] Suomen Säveltaiteilijain Liiton toiminnan hiivuttua 1970-luvulla Madetojan testamenttirahasto siirtyi Suomen Säveltäjät ry:n hallintaan.
Musiikki
Leevi Madetoja elämänsä loppupuolella.
Madetojan musiikissa suomalaiseen syvämietteisyyteen yhdistyy onnistuneesti ranskalainen kuulaus ja soinnin hienostuneisuus. Madetojan teoksissa ei useimmiten ole näyttäviä ulkoisia eleitä, mutta ne luovat oman persoonallisen, kauniin ja hienosyisen sisäisen maailmansa. Säveltäjä aloitti kansallisromantikkona, mutta ammensi musiikkiinsa pian vaikutteita nykytaidemusiikista ja pohjalaisesta musiikkikielestä. Psykologinen ote musiikilliseen kerrontaan kuvastuu useissa teoksissa, kuten Kuoleman puutarha (op. 41), oopperassa Juha (op. 74) ja baletissa Okon Fuoko (op. 58).[7]
Henkisistä asioista kiinnostunut Madetoja sävelsi myös laulun "Mestarin jalkain juuressa" intialaisen filosofin, Krishnamurtin tekstiin.[8] Vuoden 1987 virsikirjassa Madetojan sävellyksiä ovat virret 142 ja 626.[9][10] Hänen tunnettuihin hengellisiin sävellyksiinsä kuuluvat myös laulu "Kotihin mielin" Hilja Haahden runoon ja joululaulu "Arkihuolesi kaikki heitä" Alpo Noposen runoon. Viimeksi mainittua sävellystään Madetoja piti itse niin onnistuneena, että hän ehdotti sitä itse jopa virreksi, tosin virsikirjassa jo olleen ruotsalaisen virren sanoin.[3]
Leevi Madetoja -pianokilpailu on yksi keskeisimmistä klassisen musiikin alalla järjestettävistä kilpailuista Suomessa. Sitä isännöi Oulun seudun ammattikorkeakoulu kolmen vuoden välein.
Niin ikään Madetojan nimeä kantaa Suomessa noin viiden vuoden välein järjestettävä mieskuorolaululle omistettu, Suomen Mieskuoroliiton järjestämä Kansainvälinen Leevi Madetoja -mieskuorokilpailu. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989 Turussa. Seitsemäs kilpailu käytiin Helsingin Musiikkitalossa 27. marraskuuta 2021 kansainvälisessä, kansallisessa ja katselmussarjassa.[12]
↑Voitto Viro: Vanha hautausmaa: Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas (2. painos), s. 71. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12259-2.
↑Mäkilä, Sasha: Arkihuolesi kaikki heitä? Vielä kerran kysymyksestä cis vai a Leevi Madetojan Joululaulussa, op. 20b n:o 5. Trio, 2022, s. 78. Taideyliopisto.
↑Suomen Teosofisen seuran julkaisema vihkonen: At The Feet of The Master, Mestarin jalkain juuressa, Vid Mästarens fötter (Alcyone). Choir-unisono, with piano accompaniment composed for the Theosophical Society 50 years jubilee convention by Leevi Madetoja.
Karjalainen, Kauko: Leevi Madetojan oopperat Pohjalaisia ja Juha: Teokset, tekstit ja kontekstit. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 2. Helsinki: Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos, 1991. ISBN 951-45-5742-5.
Lappalainen, Seija & Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetojan teokset. Helsinki: Suomen säveltäjät, 1987. ISBN 951-99851-4-X.
Makkonen, Anna & Tuurna, Marja-Leena: Yölauluja – L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910–1946. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-794-x.
Poroila, Heikki: Pohjalainen rapsodia : Leevi Madetojan temaattis-bibliografinen teosluettelo. Helsinki : Honkakirja, 2024. ISBN 978-952-69775-5-3.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6725-4.
Salmenhaara, Erkki: ”Madetoja, Leevi (1887–1947)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 413–415. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9Teoksen verkkoversio.
Tuukkanen, Kalervo: Leevi Madetoja: Suomalainen säveltäjäpersoonallisuus. Porvoo: WSOY, 1947.
