Sándor Petőfi

Sándor Petőfi
Soma Orlai Petrich: Sándor Petőfi (1840-luku).
Soma Orlai Petrich: Sándor Petőfi (1840-luku).
Henkilötiedot
Syntynyt1. tammikuuta 1823
Kiskőrös, Unkari
Kuollut31. heinäkuuta 1849 (26 vuotta)
Fehéregyháza, Unkari (nyk. Albeşti, Romania)
Ammatti runoilija
Kirjailija
Tuotannon kieliunkari
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sándor Petőfi (1. tammikuuta 1823 – 31. heinäkuuta 1849 Fehéregyháza (rom. Albeşti[1]) oli Unkarin kansallisrunoilija ja tärkeä henkilö Unkarin vallankumouksessa 1848.[1]

Elämä

Petőfin vanhemmat kuuluivat Unkarin Alföldiin 1700-luvulla muuttaneeseen luterilaiseen slovakkivähemmistöön. Isä István Petrovics oli teurastaja ja krouvari, äiti Mária Hrúz oli ennen naimisiin menoaan työskennellyt pappilan piikana ja kertoman mukaan oppinut unkarin kieltä vasta aikuisiällä. Pojan etunimi merkittiin kirkonkirjoihin latinalaisessa muodossa Alexander, koska kirkonkirjat siihen aikaan pidettiin latinaksi.[2]

Nuoren Petőfin koulunkäynti katkeili ja opinnot jäivät kesken, eikä taloudelliseen ahdinkoon joutunut isä kyennyt häntä tukemaan. Vuonna 1839 hän värväytyi armeijaan, mutta joutui terveyssyistä pian eroamaan. 1840-luvun alussa hän yritti jatkaa opintojaan ja työskenteli välillä näyttelijänä erinäisissä seurueissa. Samalla hän tutustui aikansa kulttuuripiireihin, ystävystyi esimerkiksi kirjailija Mór Jókain ja runoilija János Aranyn kanssa, ja alkoi saavuttaa mainetta romanttis-isänmaallisena runoilijana. Slovakkilaisen Petrovics-nimen hän vaihtoi unkarilaiseen Petőfiin (molemmat merkitsevät ’Pietarinpoikaa’); ensimmäinen runo uudella nimellä ilmestyi 1842.[3]

Vuonna 1844 Petőfi sai julkaistuksi siihenastiset runonsa kokoelmana (Petőfi versei 1842–1844). Hänestä kehittyi nuoren, edistyksellisen älymystön johtohahmo, ja hänen perustamansa kirjailijaryhmä Tízek Társasága (’Kymmenen seura’) pyrki luomaan uuden, isänmaallis-romanttisen mutta aitoon kansankieleen nojaavan tyylin. Vuonna 1846 hän tutustui Júlia Szendreyhin, josta tuli hänen suuri rakkautensa ja lopulta 1847 hänen puolisonsa ja jolle hän kirjoitti useita kuuluisia rakkausrunoja. Avioliitosta syntyi 1849 poika Zoltán.[3]

Kun 15. maaliskuuta 1848 Budapestissa puhkesi vallankumous, Petőfi kuului sen johtohahmoihin, ja hänen runostaan "Kansallislaulu" (Nemzeti dal) tuli vallankumouksen epävirallinen hymni. Syksyllä 1848 Petőfi liittyi vallankumousarmeijaan ja taisteli sen joukoissa, kunnes katosi taistelussa Segesvárin (rom. Sighişoara) ja Fehéregyházan (rom. Albeşti) välisessä laaksossa 31. heinäkuuta 1849.[4]

Jälkimaine

Petőfin ruumista ei ole löydetty, ja hänen kuolemansa yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Se on antanut aihetta monenlaisiin salaliittoteorioihin, muun muassa oletukseen, että Segesvárin taistelun voittaneet venäläiset joukot olisivat vieneet Petőfin sotavankina Venäjälle. Vuonna 1989 unkarilainen liikemies Ferenc Morvai ja hänen rahoittamansa kiistelty tutkija István Kiszelly väittivät löytäneensä Petőfin haudan Etelä-Siperian Burjatiasta Barguzinista. Puolueettoman DNA-tutkimuksen mukaan haudasta kaivetut luut olivat naisen[5], mutta se ei estänyt Morvaita järjestämästä juhlallisia julkisia hautajaisia väitetyille Petőfin jäännöksille Budapestissa kesällä 2015.[6]

Petőfi on Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, jonka jälkimainetta vaalivat lukuisat muistomerkit ja instituutiot. Unkarin kansallinen kirjallisuusmuseo, Petőfi Irodalmi Múzeum, joka toimii myös tutkimuskeskuksena, on nimetty hänen mukaansa. Vuonna 2023 vietettiin hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlavuotta. Sen kunniaksi valmistui vuoden 2024 alussa julkistettu, Unkarin historian kallein ja valtion avokätisesti tukema mutta myös propagandistiseksi ja historiaa vääristeleväksi kritisoitu elokuvatuotanto Most vagy soha! (’Nyt tai ei koskaan!’, ohjaus Balázs Lóth), joka kertoo, Petőfi keskushenkilönään, vuoden 1848 vallankumouksen alkuvaiheista.[7][8][9]

Petőfin runoutta käännettiin suomeksi jo 1800-luvulla, ja etenkin Otto Mannisen käännökset ovat sittemmin tehneet sitä Suomessa tunnetuksi ja suosituksi.[10]

Suomennetut teokset

Lähde:[11]

  • Veriviholliset: tekiän elämäkerran kanssa, Hagelberg, 1879
  • Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta, WSOY, 1892
  • Papurikko ja Valakka; Ukkovaari: kaksi novellia; suom. Meri Sulju, Karisto, 1909
  • Runoja 1; suom. Otto Manninen, WSOY, 1922
  • Runoja 2, suom. Otto Manninen, WSOY, 1923
  • Petöfin runoja 1, suom. Otto Manninen, WSOY, 1922
  • Petöfin runoja 2, suom. Otto Manninen, WSOY, 1924
  • János sankari, suom. Otto Manninen, WSOY, 1926
  • Runoja, suom. Otto Manninen, WSOY, 1956 (tekijänimellä Sándor Petőfi)
  • Petöfiä suomeksi; toim. Aulis J. Joki, Hannu Launonen & László Keresztes, Helsingin yliopisto, 1974 Sarja: Publicationes Instituti Hungarici Universitatis Helsingiensis 3
  • Runoja, suom. Otto Manninen, WSOY, 2001; 4., laajennettu p.; ISBN 951-0-25019-8 proosakatkelmat suomentanut ja jälkilauseen kirjoittanut Hannu Launonen

Lähteet

  1. ↑ a b Petőfi Sándor Magyar Életrajzi Lexikon 1000–1990. Viitattu 28.5.2011. (unkariksi)
  2. ↑ Illés, Gyula: Petőfi Sándor, s. 14, 20, 22. Budapest: Szépirodalmi Könyvkiadó, 1963.
  3. ↑ a b Petőfi Sándor Magyar életrajzi lexikon Kézikönyvtár. mek.niif.hu. Viitattu 23.9.2023. (unkari)
  4. ↑ Petőfi Sándor mek.niif.hu. Viitattu 23.9.2023. (unkari)
  5. ↑ Továbbra sincs bizonyíték az állítólagos Petőfi-csontokra [’Edelleenkään ei todisteita väitetyistä Petőfin luista’, Unkarin tiedeakatemian tiedote ] 4.3.2015. Magyar Tudományos Akadémia. Arkistoitu 29.5.2019. Viitattu 23.9.2023. (unkari)
  6. ↑ Sarkadi Zsolt: Eltemették Petőfi Sándort, aki 1856-ban halt meg Szibériában, Orbán pedig baromira fél tőle még ma is 444.hu. 17.7.2015. Viitattu 23.9.2023. (unkari)
  7. ↑ Jelenkor | A titokzatos magyar történelmi kurzusfilm www.jelenkor.net. Viitattu 11.10.2024. (unkari)
  8. ↑ VG: Kijött minden idők legdrágább magyar mozija, a Petőfi-film legújabb előzetese Világgazdaság. 21.12.2023. Viitattu 11.10.2024. (unkari)
  9. ↑ Most vagy soha! 2024. IMDb.
  10. ↑ Wichmann, Irene: Unkarin kirjallisuus 1800-luvun Suomessa Petőfin ja Jókain teosten valossa. Ikkuna suomentamisen varhaisvaiheisiin. Helsingin yliopisto [väitöskirja], 2015. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ haku: Petöfi, Sándor, Finna.fi ja haku: Petőfi, Sándor, Finna.fi

Aiheesta muualla