Balkh (myös Balh, Balkhi) on kaupunki Afganistanissa. Se sijaitsee valtion pohjoisosassa Balkhin maakunnassa lähellä Mazar-e Šarifin kaupunkia. Vuonna 2017 kaupungissa oli noin 16 500 asukasta. Balkhin kaupungin historia on pitkä. Kaupunki oli Baktrian pääkaupunki ja kukoisti aina mongolien valloitusretkiin saakka 1200-luvulle. Sittemmin se on jäänyt naapurikaupunkinsa Mazar-e Šarifin varjoon.
Muslimit alkoivat tehdä sotaretkiä alueelle 600-luvulla. Vuonna 653 arabikomentaja al-Ahnaf bin Kays teki sotaretken alueelle ja pakotti kaupungin maksamaan suojelurahaa. Kaupungin valloitti Kays bin al-Haytham tai Abd al-Rahman bin Samuran johtamat joukot vuonna 663-4. Jommankumman hyökkäyksen aikana arabit tuhosivat Nawbaharin luostarin. Balkhin muslimivalloitusta seurasivat useat kapinat arabeja vastaan ja alueen olot rauhoittuivat vasta 700-luvulle tultaessa. Tabarin mukaan kaupunki oli vuoden 705 paikkeilla ilmeisesti raunioina. Khorasanin arabikuvernööri Asad ibn Abd Allah al-Kasri alkoi jälleenrakennuttaa kaupunkia vuonna 725 ja vuonna 736 Khorasanin hallinnollinen pääkaupunki siirrettiin Mervistä Balkhiin. Abbasidien valtakaudella Khorasanin kuvernööreistä tuli käytännössä itsenäisiä ja vuonna 900 Balkhin valtasivat samanidit. 1000-luvun puolella kaupungin omistuksesta taistelivat seldžukit ja ghaznavidit kaupungin vaihtaessa käsiä useaan otteeseen. Myöhemmin kaupunkia hallitsivat karakitaanit, ghuridit ja vuodesta 1206 Kovaresmia. Vuonna 1220 Balkh antautui Tšingis-kaanin johtamille mongoleille. Antautumisesta huolimatta mongolit tuhosivat kaupungin ja surmasivat sen asukkaat. Ibn Battuta kulki kaupungin kautta 1300-luvulla ja kuvaili sen olevan edelleen raunioina.[2]
Balkh toipui osittain timuridien alaisuudessa. Timur Lenkin poika Shah Rukh jälleenrakennutti kaupungin vuonna 1407. Huomattava takaisku kaupungille oli kuitenkin Ali ibn Abi Talibin väitetyn haudan löytyminen 1480-luvulla noin 20 kilometriä Balkhista itään. Paikalle rakennettiin pyhättö, jonka ympärille kasvoi puolestaan Mazar-e Šarifin kaupunki. Mazar-e Šarifin kasvu jätti Balkhin pian varjoonsa. Uzbekit valtasivat Balkhin vuonna 1506 ja pitivät sitä hallussaan muutamaa keskeytystä lukuun ottamatta 1600-luvulle saakka. 1600-luvulla kaupunkia pitivät hallussaan suurmogulit ja safavidit. Safavidien Nadir Šahin kuoltua valtaan nousivat jälleen paikalliset uzbekit ja vuonna 1752 sen valtasi Dorranien valtakunnan perustaja Ahmad Šah Dorrani. 1800-luvulla Buharan kaanikunta teki useita sotaretkiä alueelle, mutta afgaanit pitivät kaupungin hallussaan vuodesta 1841 lähtien.[2] Balkh kutistui edelleen pieneksi kyläksi. Se menetti asemansa alueen hallinnollisena keskuksena Mazar-e Šarifille vuonna 1866 ja vuosisadan lopulla kaupunki käsitti vain noin 500 taloutta. Kaupungin asukasluku on kasvanut 1900-luvun alulta lähtien, mutta kaupunki on edelleen selvästi naapuriaan Mazar-e Šarifia pienempi.[1]
Talous
Balkhilla on suhteellisen pienestä asukasluvustaan huolimatta huomattava taloudellinen merkitys omalla alueellaan. Kaupunki on maataloustuotteiden kuten puuvillan, vesimelonien, mantelien ja karakul-rotuisten lampaiden kaupan keskus. Monet mazar-e šarifilaiset tekevät ostoksensa Balkhissa, jossa hinnat ovat halvemmat.[1]
Balkhin kaupungin suojavallit ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Valli on huomattavin ennen timuridien valtakautta rakennetuista rakennelmista. Kaupungin reunamilla sijaitsee lisäksi neljän buddhalaisen stupan rauniot. Top-e Rostam on näistä suurin ja aikanaan se oli Hindukušin suurin. Kahden muun stupan raunioiden yhteyteen on sittemmin rakennettu moskeijoita. Kaupunginmuureista noin 3 kilometriä itään sijaitsee timuridien valtakaudella rakennettu Mīr-e Rūzadārin mausoleumi. Kaupungin ehkäpä tunnetuin nähtävyys on Kaja Abu Nasr Parsan hautamoskeija. Kaja Abu Nasr Parsa oli teologi ja moskeija on rakennettu vuosina 1462-63 hänen kuolemansa jälkeen.
Lähteet
↑ abcdX. de Planhol, C. E. Bosworth, V. Fourniau, D. Balland, F. Grenet: BalḵEncyclopaedia Iranica. Viitattu 29.11.2017.
↑ abcH.A.R. Gibb, J.H. Kramers, E. Lévi-Provençal, J. Schacht: Encyclopaedia of Islam, Volume I (A-B), s. 424. BRILL, 1998. 9789004081147 (englanniksi)
.jpg)
