Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Bahriyan myöhäisaikana rakennettu moskeija Kairossa.
Aijubidi as-Salihin aikana (1238–1249) mamelukkien valta kasvoi. Vaikutusvaltaa oli varsinkin Bahriyan saarelle Niilille sijoitetulla rykmentillä, joka valvoi pääkaupunkia Kairoa. RanskanLudvig IX:stä saatu voitto seitsemännellä ristiretkellä1250 oli suurimmaksi osaksi mamelukkien ansiota.[1] Kun uusi sulttaani Turanshah sitten toi Mesopotamiasta omia miehiään hallintoon Egyptissä, kokivat mamelukit itsensä uhatuksi. He muodostivat sotilasaristokratian, joka ei ollut perinnöllinen.[1] Heidän pojistaan ei voinut tulla mamelukkeja, sillä näiden oli oltava orjia, ja mamelukit värvättiin lähinnä turkkilaisista kansoista. Siksi mamelukkien valta riippui hallitsijasta.[1]
Bahriyan mamelukit solmivat salaliiton ja murhasivat Turanshahin 2. toukokuuta. Ensimmäisen mamelukkisulttaanin Aybakin (1250–1259) aikana kurdit syrjäytettiin ja korvattiin turkkilaisilla. Mamelukkien ja Syyrian aijubidien sota päättyi 1253, kun valtapiireistä sovittiin.
Sulttaani Qutuz ja hänen adjutanttinsa Baibars voittivat 1260 mongolitAin Jalutissa nyky-Israelissa, mikä oli näiden ensimmäinen tappio aikoihin. Samana vuonna Baibarsista tuli sulttaani Qutuzin tultua murhatuksi.
Mongolien ryöstettyä Bagdadin1258abbasidien kalifaatti heikkeni. Baibars muodosti uuden nukkekalifaatin Kairoon, saaden näin myös laillisuuden.[1] Seuraavina vuosina Baibars kävi sotaa ristiretkivaltioita, assassiineja, mongoleita ja seldžukkeja vastaan. Baibars valtasi tärkeän Antiokian1268, ja hyökkäsi myös Nubiaan ensi kertaa islamin historiassa ennen kuolemaansa 1277.
Sulttaani Qalawun kukisti kapinoivan Syyrian 1280 ja torjui mongolien uuden hyökkäyksen 1281, jota johti Abaqa. Hän myös valtasi uudestaan Tripolin1289 ja hänen poikansa Khalil viimeisen ristiretkeläiskaupunki Akkon1291.
Mongolit hyökkäsivät jälleen 1299 mutta kärsivät tappion neljä vuotta myöhemmin. Mamelukkisulttaanit koettivat neuvotella Kultaisen ordan kanssa, joka kääntyikin islamiin ja näin rauhoitti mongoleita. 1319 sulttaani Al-Nasir Muhammad nai mongoliprinsessan. Hänen diplomaattiset suhteensa olivat paljon aiempaa kattavammat, mukaan lukien Bulgarian, Intian ja Etiopian sekä paavin ja Aragonian ja Ranskan kuninkaat. Al-Nasir myös organisoi Aleksandrian Niiliin yhdistävän kanaalin jälleenkaivaukset. Hän kuoli 1341. 1349 Egyptiin ja Lähi-itään levisi Musta surma, joka aiheutti väestökadon.
Viimeinen Bahrien sulttaani al-Salih Salah Zein al-Din Hajji syrjäytettiin 1382 ja vallan otti kirkassialainen emiiriBarquq. Hänet lasketaan ensimmäiseksi Burjien dynastian jäsenistä. Al-Salih palasi 1390 mutta syrjäytettiin uudestaan.
Sotilasorganisaatio
Bahrien valta laajimmillaan. Sininen merkitsee mongolien alueita.
Bahriyan mamelukkien käyttämä armeijamalli voidaan karkeasti jakaa seuraaviin luokkiin;
1. Mamelukit: niin sotilaallisen kuin poliittisen elämän ytimessä, jaettuna Khassakiin (henkivartiokaartit), ”kuninkaalliset” mamelukit (suoraan sulttaanin alaisuudessa), ja tavan mamelukit (yleensä paikallisten emiirien palkoissa).
2. Al-Halqa : Vapaita ammattisotilaita, jotka olivat suoraan sulttaanin alaisia.
3. Wafidiyya : Rajan ylittäneitä turkkilaisia ja mongoleja, jotka olivat saaneet maata vastineeksi sotilaspalveluksesta. Hyvin haluttuja joukkoja.
4. Muu nostoväki: Lähinnä beduiineja, mutta eri tilanteissa myös turkomaaneja ja muita asutettuja arabeja.
.jpg)
.PNG)
