Arthur Heinrich Fuhrmann[1] (saks. ['fuːʁman] 11. maaliskuuta 1930 Hannover, Saksa – 5. helmikuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen, saksalaissyntyinen muusikko, joka toimi säveltäjänä, kapellimestarina, sovittajana ja sanoittajana.[2]
Elämäkerta
Fuhrmannin isä oli käyrätorven soittaja,[2] joka soitti myös viulua ja opetti musiikkia. Fuhrmannin isä soitti Hannoverin sinfoniaorkesterissa sekä oopperassa/teatterissa,[2] jotka olivat samaa taloa. Arthurin isä johti myös soittokuntia, sovitti musiikkia ja teki kaikenlaista muuta musiikkiin liittyvää.
Arthur Fuhrmann pääsi isänsä mukana jo lapsena teatteriin mukaan. Hän oli mukana näytelmissä erilaisissa lapsirooleissa sekä oopperan kuorossa vuosina 1933–1943. Ensimmäiset hänen soittamansa instrumentit olivat viulu ja trumpetti.[2] Arthur soitti trumpettia nuorisosoittokunnissa ja oman isänsä soittokunnassa. Arthur oli toivonut harmonikkaa ja sai myös sen. Myöhemmin hän pääsi myös pianotunneille.
Onnellinen, musiikin täyttämä lapsuus päättyi Hannoverin pommituksiin toisessa maailmansodassa lokakuussa 1943, jolloin Arthur menetti vanhempansa ja kotinsa. Sodan jälkeen Fuhrmann solmi ensimmäisen varsinaisen muusikkosopimuksensa vuonna 1946 big bandin haitaristina, joka toimi vaihtui pian basistin virkaan. Sodan jälkeen hän esiintyi Saksassa myös pianistina ja yhtyelaulajana, soitti haitaria, bassoa, pasuunaa ja teki musiikin saralla kaikkea mahdollista. Fuhrmann tuli ensimmäisen kerran Suomeen Mario Weberin orkesterin soittajana vuonna 1952 ja soitti Suomessa kesät 1952–1955 Linnanmäellä,[2] pääasiassa Peacockissa. Tämän jälkeen Fuhrmann jäi Suomeen ja teki työtä muusikkona eritoten pianistina eri ravintoloissa. Suomen kansalaisuuden Fuhrmann sai vuonna 1957.[2]
Tieto Fuhrmannin muusikon taidoista kiiri pian alan ammattilaisten korviin, ja työtarjouksia alkoi tulla. Muun muassa Aarno Walli pyysi Fuhrmannin Palapeli-nimiseen tv-ohjelmaan basistiksi ja pianistiksi. Vähän myöhemmin Jaakko Jahnukainen pyysi Fuhrmannia ja hänen Kalastajatorpan yhtyetovereitaan, Tapio Yrjää ja Mauri Mustosta, mukaan radio-ohjelman Tervetuloa nimipäiväkahville house bandiksi. Ohjelmassa esiintyvä lauluyhtye oli nimeltään Kukonpojat, joka lauloi ohjelmassa joka sunnuntaiaamu onnittelulaulun. Reino Helismaa teki lauluihin tekstit ja Fuhrmann sovitukset. Fuhrmann totesi, että Reino Helismaa oli hänen paras suomen kielen opettajansa. Fuhrmann toimi myös kapellimestarina Niilo Tarvajärven tv-ohjelmissa, joista hän tuli tutuksi suurelle yleisölle (muun muassa ohjelmasarja Suuri ilmasilta).
Fuhrmann suomalaisten huipputekijöiden työtoverina
Erik Lindström nappasi Arthur Fuhrmannin sovittajaksi ensin Finndisciin. Myöhemmin myös Toivo Kärki työllisti Fuhrmannia. Töiden saamista edesauttoi se, että Fuhrmann oli tunnettu nopeudestaan. Toivo Kärki kunnioitti sitä, että Fuhrmannilla oli aina kaikki studiossa valmiina: kallista studioaikaa ei mennyt Fuhrmannin kanssa hukkaan. Näin toimiessaan Fuhrmann sai hyvän aseman sovittajana monien tuottajien mielissä. Fuhrmann ehti tehdä monia sovituksia aina Taisto Tammen ensilevystä Olavi Virran viimeiseen levyyn, jolla Virta tulkitsee muun muassa Fuhrmannin sovitukset lauluista Sateinen yö ja Nyt soita balalaikka.
Fuhrmann muusikkona ja kapellimestarina
Arthur Fuhrmann toimi Suomeen muutettuaan ensin freelance-muusikkona, -kapellimestarina ja -sovittajana vuosina 1955–1969 (muusikkona muun muassa Imatran Valtionhotellissa ja Kalastajatorpalla, kapellimestarina muun muassa Helsingin Svenska Teaternissa, eri kaupunginorkestereiden viihdekonserteissa kapellimestarina, muusikkona ja sovittajana eri kokoonpanoissa sekä radio- ja tv-ohjelmissa). Fuhrmann pyydettiin kapellimestariksi Helsingin Kaupunginteatteriin vuosiksi 1969–1972. Vuonna 1972 hänet pestattiin vakituiseksi kapellimestariksi Helsingin poliisisoittokuntaan. Fuhrmann uudisti ohjelmiston entistä suomalaisemmaksi. Fuhrmann toimi Helsingin Poliisisoittokunnan kapellimestarina vuodesta 1972 vuoteen 1992. Fuhrmann perusti myös Viihdejousikon.
Kankkulan kaivolla -radiohupailun innoittamana Fuhrmann ryhtyi johtamaan humppayhtye Pumppuveikkoja, joka teki useita single- ja EP-levyjä Musiikki Fazerille 1960-luvun alkuvuosina. Yhtyeen solisteina lauloivat muun muassa Eemeli (Esko Toivonen), Matti Louhivuori, Eino Grön, Pärre Förars ja Ilkka Rinne.
Fuhrmannin sovituksia ja sävellyksiä
Fuhrmann kirjoitti sekä sovituksissaan että sävellyksissään tietoisesti käyttömusiikkia eri tilanteisiin tarpeen mukaan. Varusmiesaikanaan vuonna 1958 hän sävelsi yksikkönsä nimikkomarssin Kolmas patteri, joka on siitä lähtien ollut hänen soitetuin teoksensa. Ollessaan viihdekapellimestarina hän teki sävellyksiä ja sovituksia sinfoniaorkesterikokoonpanolle, muun muassa sovituksen Marionito Moresin Uno-tangosta, jonka Helsingin kaupunginorkesteri on soittanut vuodesta 1972 lähtien jokaisen vappumatineansa ylimääräisenä numerona. Teatterikapellimestariaikana syntyi musikaalien lisäksi paljon näytelmä- ja kuunnelmamusiikkia. Poliisisoittokunnan aikana Fuhrmann sovitti ja sävelsi runsaasti puhallinmusiikkia. Viihdejousikolle hän sovitti noin 80 salonkiviihdeteosta, pääasiassa radionauhoituksia varten. Yllä mainittujen seikkojen vuoksi Fuhrmannin tuotanto on hyvin kirjava. Arthur Fuhrmannilla on Teostossa yli 700 rekisteröityä teosta. Teoslistalta löytyy hengellistä ja klassista musiikkia, kansallislauluja, iskelmää, twistiä, tangoa, humppaa sekä näyttämö- ja elokuvamusiikkia erilaisille kokoonpanoille. Todellisuudessa sovituksia on paljon enemmän: pelkästään Poliisisoittokunnalle hän ehti tehdä noin 500 sovitusta. Sovituksia Fuhrmannin kädestä syntyi virsistä ja Mozartin klassisista sävellyksistä aina Georg Malmsténin, Toivo Kärjen[3], Erik Lindströmin, Rauno Lehtisen, Aarno Ranisen ja Jukka Kuoppamäen iskelmiin.
Fuhrmannin säveltämiä musikaaleja ovat Vieno Vainikainen (teksti Marja Rankkala, 1963), Lössi (teksti Kari Tuomisaari, 1965) ja Rakkain rakastaja (teksti Marja Rankkala, 1966). Elokuvamusiikkia hän sävelsi yhdessä Toivo Kärjen kanssa muun muassa elokuvaan Ei se mitään, sanoi Eemeli (1962). Fuhrmannin muista sävellyksistä mainittakoon Tampereen fanfaari (1961, Tampereen kaupungin sävellyskilpailun voitto), Poliisiparaati (1972), Tuntuu kuin maailma pyörisi väärin päin (sanat Reino Helismaa, 1975), Tuntematon tuttu (sanat Juha Vainio, 1975) Fight for the Copyright (1979), Rummuin pasuunoin (1987, Puolustusvoimien marssisävellyskilpailun 2. palkinto) ja Concertino baritonitorvelle.
Fuhrmann sanoittajana
Fuhrmannin tekemät sanoitukset ovat pääasiassa saksannoksia, muun muassa Jansson, Elstelä, Kuusisto (Muumiooppera), Kari Tuomisaaren Finnjet-valssi ja monet Georg Malmsténin laulut. Fuhrmann teki kuitenkin omia saksankielisiä tekstejä omiin sävellyksiinsä, muun muassa In Hamburg an der Elbe, jossa on 32 säkeistöä.
Fuhrmann vaikuttajana ja järjestötoiminnassa
Arthur Fuhrmann oli ahkerasti mukana musiikin eri tahojen järjestötoiminnassa ja kansallisena musiikkielämämme vaikuttajana. Hän toimi Säveltäjät ja Sanoittajat Elvisin puheenjohtajana 1965–1986 ja toiminnanjohtajana 1986–1992. Lisäksi hän oli Elvisin asiamiehenä vuodesta 1993 ja Edition Elvisin kustannuspäällikkönä vuodesta 1981. Elvisin kunniajäsen Fuhrmann oli vuodesta 1993. Fuhrmannin aikana kevyen musiikin tekijöiden asema kohentui ratkaisevasti, varsinkin Teostossa: genre- eli luokitusjärjestelmä poistettiin. Vuonna 1985 Fuhrmann kiinnitti huomiota siihen, että vuonna 1974 tekijänoikeuslaki oli muuttunut antaen tekstintekijöille samanlaiset oikeudet kuin säveltäjille: kustantajille eivät enää kuuluneetkaan tekstin osalta kustantajaosuudet ilman sopimusta tekstintekijän kanssa. Tämänkin paljon sisua vaatineen asian käsittely vei runsaat kaksi vuosikymmentä. Fuhrmann toimi myös toiminut Georg Malmstén –säätiön varapuheenjohtajana 1982–2002 ja puheenjohtajana 2002–2005. Fuhrmannin aloitteesta saatiin vuonna 1992 aikaan Georg Malmsténin muistomerkki puistikkoineen, niin sanottu Malmsténin kulma (Malmsténs hörna).
Fuhrmann oli Suomen Muusikkojen Liiton hallituksen jäsen 1970-luvulla ja liiton varapuheenjohtaja 1978–1985. Hän oli myös Gramexin hallituksen jäsen kapellimestareiden edustajana 1982–1985; siis aikana, jolloin Rooman sopimus ratifioitiin (Rooman sopimus tuli voimaan 1.1.1983). Fuhrmann oli Muusikkoliiton kunniajäsen vuodesta 2001.
Teoston johtokunnan jäsenenä Fuhrmann toimi kahteenkin eri otteeseen vuosina 1983–1987 ja 1993–1995. Lisäksi hän toimi Teoston eri toimikunnissa 1980- ja 1990-luvuilla, muun muassa genretoimikunnassa, ohjelmatoimikunnassa ja kustannussopimustoimikunnassa. Lisäksi Fuhrmann oli varapuheenjohtajana Suomen Musiikkineuvostossa, varapuheenjohtajana Suomen Säveltaiteilijain Liitossa ja sekä jäsenenä että varapuheenjohtajana Valtion säveltaidetoimikunnassa.
Vuonna 2000 perustettiin Arthur Fuhrmann Rahasto, jota hallinnoi Elvisin johtokunta ja Arthur Fuhrmann. Fuhrmann lahjoitti rahastolle kahden teoksensa kaikki tekijänoikeustulot. Fuhrmann kirjoitti omalla nimellään sekä nimimerkillä A. Ajomies muun muassa Selvis-lehteen, Teostory-lehteen, Rytmi-lehteen, päivälehtiin, Muusikko-lehteen ja Vihreään Lankaan.
Salanimet
Vaikuttajat
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
