Israelin Arrow-torjuntajärjestelmään kuuluu tällä hetkellä itse ohjus (Arrow 2/3), EltaEL/M-2080 Green Pine -AESA-tutka, tulenjohtokeskus ja laukaisunjohtokeskus. Järjestelmän osia voidaan liikutella rekoilla eri paikkoihin.[1]
Arrow 1 oli ensimmäisen sukupolven Arrow ja Israelin ensimmäinen ballistisia ohjuksia torjumaan kykenevä asejärjestelmä. Se oli tiettävästi kaksivaiheinen kiinteän polttoaineen ohjus. Ohjuksen moottori oli todennäköisesti työntövoimavektoroiva eli työntovoiman suuntausta voidaan muuttaa suutinta säätämällä, mikä tekee ohjuksesta erittäin ketterän. Ohjuksen pituus oli tiettävästi 7,5 metriä, halkaisija 1,2 metriä ja paino 2 000 kilogrammaa. Kantama oli todennäköisesti noin 50 kilometriä.[2]
Arrow 1:n kehitys aloitettiin Yhdysvaltojen tukemana vuonna 1988. Koelaukaisut tapahtuivat 1990-luvun alun vuosina. Ohjus jäi lähinnä prototyypiksi ja poistettiin käytöstä pienemmän ja kehittyneemmän Arrow 2:n tultua käyttöön.[1]
Arrow 2
Arrow 2:n laukaisu
Arrow 2 on toisen sukupolven Arrow. Ohjus on kaksivaiheinen, työntövoimavektoroiva ja yltää hypersooniseen, enimmillään jopa 9 machin nopeuteen matkalla maaliin. Arrow 2 on Arrow 1:een verrattuna pienempi, ketterämpi ja teknologialtaan kehittyneempi. Ohjus on 6,95 metriä pitkä, 0,8 metriä halkaisijaltaan ja painaa 1 300 kilogrammaa. Ohjus voi torjua kohteensa tiettävästi ainakin 100 kilometrin kantamalla ja 50 kilometrin korkeudessa. Arrow 2:n kehitys ja koelaukaisut alkoivat jo 1990-luvulla, mutta siitä on kehitetty 2000-luvun aikana useita päivitettyjä versioita, joista Arrow 2 Block 5 on uusin. Ensimmäinen Arrow 2 -patteri tuli käyttövalmiuteen vuonna 2000.[1]
Arrow 3
Arrow 3:n koelaukaisu
Arrow 3 on IAI:n ja yhdysvaltalaisen Boeingin yhdessä kehittämä kolmannen sukupolven Arrow, joka on suunniteltu tuhoamaan ballistisia ohjuksia yli 100 kilometrin korkeudessa, ilmakehän ulkopuolella eli avaruudessa. Arrow 3 on kaksivaiheinen, työntövoimavektoroiva ja yltää hypersoonisiin nopeuksiin matkalla maaliin. Sen kantama on yli 2 400 kilometriä. Ketteryytensä ansiosta ohjus voidaan laukaista matkaan jo ennen kuin maalin tarkkaa torjuntasijaintia tiedetään ja myöhemmin ohjata se kohti laskettua torjuntapaikkaa. Arrow 3:n nopeus, kantama ja lakikorkeus ovat suurempia kuin Arrow 2:n. Israelin avaruusjärjestön mukaan Arrow 3:a voitaisiin käyttää myös satelliitintorjunta-aseena. Arrow 3 julistettiin käyttövalmiuteen vuonna 2017.[3][4]
Arrow 4
Israel kehittää parhaillaan jo Arrowin seuraavaa sukupolvea, joka pystyisi torjumaan Arrow 3:een verrattuna kehittyneempiä uhkia. Arrow 4 kykenisi torjumaan hypersoonisia aseita, kuten hypersoonisia risteilyohjuksia ja liitokärkiä. Etenkin Iranin kehittyvien aseiden uhka painostaa Israelia vauhdittamaan Arrow 4:n kehitystyötä.[5]
Saksa tilasi vuonna 2023 Arrow 3 -järjestelmiä yli neljän miljardin euron arvoisella kaupalla. Järjestelmien toimitukset alkavat vuonna 2025.[6]
Taistelukäyttö
Arrowien ensimmäinen käyttö taistelussa tapahtui 17. maaliskuuta 2017, kun Arrow 2 tuhosi Syyrian S-200 -ilmatorjuntaohjuksen, joka oli laukaistu kohti Israelin hävittäjälentokonetta.[7]
Arrowit ovat olleet laajemmassa käytössä Gazan sodan alettua vuonna 2023. Arrowien ensimmäinen sotatilassa tehty torjunta tapahtui 31. lokakuuta 2023, kun Arrow 2 tuhosi Israelia kohti lentäneen huthien laukaiseman ballistisen ohjuksen.[8] Arrow 3 teki ensimmäisen onnistuneen torjuntansa 9. marraskuuta 2023, kun se tuhosi kohti Eilatia matkalla olleen Ghadr-110 -ohjuksen.[9]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Arrow (missile family)
.jpg)
