Ariston (m.kreik. Ἀρίστων, n. 320–250 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Khioksesta.

Ariston oli Zenonin oppilas. Hän kuitenkin kehitti filosofiaansa hyvin erilaiseen suuntaan. Hän oli kiinnostunut pelkästään etiikasta, ja hylkäsi fysiikan ja logiikan tutkimuksen täysin.

Ariston sai Zenonilta kyynisiä vaikutteita ja opetti myös itse kyynikoiden koulussa Kynosargeessa. Tällä tavoin hänessä kiteytyy stoalaisuuden kyyninen pohjavire. Hän oli skeptikoiden ja erityisesti Akatemialaista skeptisyyttä edustaneen Arkesilaoksen vastustaja.

Stoalaisesta hyvekysymyksestä hän oli sitä mieltä, että hyveitä on vain yksi hyve täydellisessä ykseydessä, päinvastoin kuin Zenon, joka oli sitä mieltä, että hyveitä on monta, ja megaralaiset, joiden mielestä hyveitä oli kyllä yksi, mutta sillä oli monta nimeä. Asiat jotka eivät olleet hyveitä olivat yhdentekeviä eikä niissä ollut mitään kartettavaa tai tavoiteltavaa.

• Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 280–281 (VII.2), 544–545. (Suomennos ja selitykset Marke Ahonen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3

• Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:
  • Aristonin elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  • Aristonin elämäkerta (kreikaksi)