Antoine avioitui vuonna 1846 kuningatar Isabella II:n 14-vuotiaan nuoremman sisaren, prinsessa María Luisa Fernandan (1832–1897) kanssa.[3][1] He asuivat Ranskassa, kunnes Orléansin suku menetti valtansa vuoden 1848 helmikuun vallankumouksessa.[1] Vuodesta 1850 he asuivat Espanjan SevillassaSan Telmon palatsissa, joka hankittiin Maria Luisan isältään Ferdinand VII:ltä perimillä varoilla.[4] Antoinelle annettiin vuonna 1859 Espanjan hallitsijasuvun infanten eli prinssin arvo.[1] Hän juonitteli kälyään Isabella II:a vastaan, ja hänen on väitetty kohdelleen avioliittonsa alkuaikoina puolisoaan huonosti, koska tämä oli edelleen lojaali sisaralleen.[5]
Kuningasehdokkuus ja myöhemmt vaiheet
Antoine karkotettiin Espanjasta vuonna 1868 hänen vastustettuaan kuningatar Isabellaa, mutta tämän tultua pian syrjäytetyksi vallankumouksella hän saattoi palata. Vuonna 1870 Antoine oli ehdolla Espanjan uudeksi kuninkaaksi.[1] Hänen suosiotaan kuitenkin haittasi se, että hän tappoi samana vuonna vaimonsa María Luisan serkun Enrique de Borbónin kaksintaistelussa.[4] Antoine sai lopulta parlamentin eli cortesin suorittamassa kuninkaanvaalissa 27 ääntä, mutta valituksi tuli Savoijin hallitsijasukuun kuulunut Aostan herttua Amadeus 191:llä äänellä.[1][4]
Vuonna 1871 Antoine oli tilapäisesti karkotettuna Baleaareille, mutta sitten hänet valittiin edustajaksi cortesiin. Hän tuki Isabella II:n poikaa Alfonsoa, josta tuli vuonna vuonna 1873 kuningas.[1] Alfonso XII nai vuonna 1878 Antoinen tyttären Mercedesin, joka kuitenkin kuoli jo samana vuonna ehtimättä saada lapsia.[1][6] Antoine itse kuoli 65-vuotiaana helmikuussa 1890.[1] Hänet on haudattu El Escorialiin.
Lapset
Antoine ja María Luisa neljän vanhimman lapsensa kanssa noin vuonna 1860.
Antoinelle ja María Luisalle syntyi kymmenen lasta, joista viisi eli aikuisiksi:[5][3][4]
.jpg)
.jpg)
